Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Ultra Bra oli kyllä samoilla linjoilla nimen suhteen. SMG on minulle aivan uusi tuttavuus enkä tiedä siitä muuta kuin, että soittajat ovat Ultra Bran ex- soittajia. En myöskään muista kuulleeni mitään heidän tuotannostaan. Näillä mennään kuuntelemaan bändiä.
Kokemus oli positiivinen. Bändi soitteli mainiota folkrockia ja countryä. Joel Melasniemen biisit olivat hyviä,omaperäisiä ja erilaisia. Tosin countryhumpat eivät iskeneet minuun, mutta toki yleisöön. Terhi Kokkosen lauluääni oli upea. Kaksikon takana oli osaava bändi. Kaikenkaikkiaan oikein hauska tuttavuus ja biisit olivat omaperäisiä. Toki jonkin ajan kuluttua aloin puutua. Kuitenkin musiikki ja bändi oli omaperäisuudessään kiehtovaa.
Käyskentelin eri puolilla katsomoa ja parhaat soundit kuultiin peräosassa ja alueen Ulkopuolella. Jotenkin Irinan keikan aikana huomasin saman ongelman. Miksaajat ovat kuuroja. Erityisesti ylä-äänet menivät sikinsokin. Takana kuuli jotain sävyisämpää. Ilmeisesti porukalle on tärkwämää fiilis ja kova äänikeitto. Tuttujen biisien aikana on sama miten soundit kuuluvat. Mutta meikäläiselle uuden bändin ja uusien kappaleiden kuunteleminen vaatiin korvaa ja puhdasta äänentoistoa. No, emme ole Porissa ja kaikki maksaa.
Joka tapauksessa pinnat SMG:lle. Kun homma alkaa kyllästyttämään Joel Melasniemestä saadaan upea säveltäjä laajempaan käyttöön ja Terhi Kokkosesta upea uusi sooloartisti. Ja onhan se nyt vähän myöhäistä muuttaa tuota cornia munkkiniemeläistä nimeä.
Tykkäsin kyllä.
Porukkaa oli paikalla reilu viissataa. Olin yksin. Tai en sentään. Liisa oli ainoa tuttu. Tai ei ainoa, mutta järjestäjien mukavan joukon lisäksi ainoa. No, musiikki yhdistää, minkä elämä erottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti