sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kaunista

Hyvä ystäväni kysyi miksen maalaa mitään kaunista. En ole koskaan aiemmin miettinyt asiaa. En ole myöskään yrittänyt maalata kaunista. Kuvia syntyy prosessissa joka on enemmän tai vähemmän tavoitteellista ja intuitiota. Siten maalaus voi olla kaunis, jos mieli on kaunis. Monet työt ovat mielestäni kauniita, kun ne ovat onnistuneita. Mutten ajattele sinänsä esteettistä kauneutta.

Näyttelyssä kaksi eri naisihmistä tuli juttelemaan kanssani laastarimaalauksistani tietämättä, että olin maalannut ne. Molemmat pitivät tauluja kauniina, mutta laastarit pilasivat tai rumensivat taulut. Esteettisesti asia on niin. Sanoin toiselle, että tehdään diili. Jos hän pysäyttää ilmaston lämpenemisen, niin minä poistan laastarit tauluistani ja maalaan ne kauneiksi.

Ihminen on kauniimpi kuin paraskaan taideteos. Kun katsoo läheisen ihmisen silmiin ja lähestyy hänen sisintään, on vaikea kuvata sen suuruutta sanoilla tai maalauksilla. Toisaalta se on varmasti saanut aikaa kasoittain kirjoja, musiikkia ja seinäkilometrejä maalauksia. Se kauneus on suurinta ihmisen sisimmässä. Ihminen on suurin kauneus.

1 kommentti: