Neljän päivän festarisetti uhkasi kääntyä keskivertaisuuden ylistykseksi. Mutta neljäs kerta toden sanoi. Enpä muista koskaan, edes Porissa tai North Sea jazzeissa kuulleeni sellaista konserttia kuin mitä Dinant tarjosi maanantai-iltana: Aka Moon feat. Cristina Zavalloni, Charles Lloyd New Quartet ja Mike Stern quartet feat. Didier Lockwood.
Hieman epäröiden odottelin Lloydia. Promoottori Patrick oli kuitenkin edellisenä iltana kertonut itkeneensä keväällä kuunneltuaan Lloydia. Ennakkoluulot osoittautuivat turhiksi. Seiskytkolmevuotias Lloyd haahuili lavalla haamun tavoin, mutta fonin sointi oli herkkää, väliin loputonta. Huilu ja sopraano sulivat myös mestarin käsissä nautinnollisesti. Musiikki kasvoi koko setin myötä. Basisti Ruben Rogersin soitanta jäi myös makoisasti mieleen. Yksinkertaista, jäntevää ja selkeää. Vanha mestari on voimissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti