Meikä suunnistaa Belgiaan ja piskuiseen Dinantin kaupunkiin. Se sijaitseen Valloniassa (ranskankielinen) Maasjoen varrella. Jazzareilla on aina joku muusikko "kummisetänä". Tänä kesänä hän on fonisti Joe Lovano. Hänen vanavedessään soitelevat Steve Grossman, Charles Lloyd, John Abercrombie, John Scofield, Mike Stern, Toots Thielemans. Didier Lockwood ja monet muut. Kun Charles Lloyd töräyttää sunnuntaina Porin Kirjurin päätösfanfaarin, maanantaina hä tuuttaa meille Dinantissa. luvassa on musiikkia tuutin täydeltä, mutta myös sadetta.
Dinantin naapurissa on Leffen kylä ja luostari. Luultavasti Leffe Blonde tekee kauppansa. Belgialainen olut on kokonaan eri juttu. Sillä ei ole juurikaan tekemistä tutun, mauttoman Ison Tuopin kanssa. Belgia ja sen erilaiset oluet ovat oluenjuojan paratiisi. Olut on viiniä, aperitiiviä tai jälkiruokaa. Monet luostarit ovat panneet olutta vuosisatoja. Vahvaa olutta maustetaan erilaisilla mauilla. Kirsikka, mansikka ja banaani voi löytyä oluen maussa. Kwak, Brugge Triple, Lambic, Duvel, Chimay, Trappist ovat tuttuja nimiä, mutta lajeja ja makuja on satoja. Olutta ei latkita litrakaupalla, sillä prosenttiluvut ovat viiden ja kymmenen välillä. Muutoinkin oluesta nautitaan.
Toinen belgialainen herkku on suklaa. Lukuisat leipomot ja konditoriot tekevät tuoresuklaata. Ne kilpailevat keskenään persoonallisilla ja korkeatasoisilla mauilla. Kova kisa ja pitkät perinteet ovat tehneet suklaasta maukkaan herkun, joka on oma käsitteensä. Se vie kielen ja mielen mukanaan. Sen maukkaus tulee tuoreudesta. Tuore suklaa on pehmeäääääääää. Nam, nam !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti