Aka Moon trion vokalistina toimi italialainen Cristina Zavalloni. Klassisen koulutustaustan omaava laulajatar käytti koko äänirekisterin ja hämmästytti puhtaalla ja monipuolisella improvisoinnilaan. Muutaman kappaleen esitys oli häikäisevä. Väliin fonistin ääniä seuraileva väliin jazzia laulava nainen pisti jazzlaulannan traditiot uusiksi. Vankka klassisen musiikin tausta toi jäntevyyttä ja karismaa, mutta avantgarden taitaja sekoitti genret ja teki äänellään mitä tahtoi. Hentoinen olemus antoi väärän kuvat väliin räjähtävästä laulajattaresta. Taas sanat loppuvat ja niin on oikein. Zavallonia pitää kuulla ja nähdä elävänä. Sen aion tehdä vielä uudelleen.
Keväällä hehkutin Anna-Mari Kähärää ja hänen bändiään. Nyt lavalla oli maailman laulajasuuruus, jonka vertaista äänijumppaa ei ole korville aiemmin suotu. Olin täysin myyty. Jos Tampere Jazz Happening joskus saisi hänet Suomeen, olen varma, että satojen muidenkin elämä kääntyisi siitä hetkestä päälaelleen.
Aka Moon oli uusi tuttavuus. Freejazzin rajoilla mentiin. Fonisti Fabrizio Cassol ja rumpari Stephane Galland soittivat tehokkaasti yhteen. Gassol oli mulana myös Fed van Hoven freejaz kvartetissa. Maukasta improvisointia, tiivistä yhteistyötä, ilmeikkästä ja alati muuntuvaa musiikkia. Selvää Tamperekamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti