Kiehautin reilun vartin herukoita. Suodatin herukat siivilän läpi. Lisäsin mehuun 3 dl sokeria ja kiehautin uudelleen.pullotin mehun. Lisäsin sakkaan vettä ja kiehautin sen uudelleen. Siivilöin ja lisäsin 2 dl sokeria. Siitä tein II-luokan mehua. En laittanut mitään säilöntaaineita ja sokeriakin alle suositusten. Pullotin toisen mehun eri pulloon. Mehua tuli ybteensä reilu kaksi litraa.
Onnellinen mies juo itse tekemäänsä mustaherukkamehua.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Marjassa
Pikkuruisella pihallani kasvaa omenapuun lisäksi punaherukkaa. On sadon aika. Menin pensaisiin. Keräsin ruhtinaallisesti reilun 3 litraa pulleita mustaherukan marjoja. Laitan niitä aamupuuron sekaan. Keitän hilloa. Keitän mehua. Keitän kiisseliä. Laitan niitä koristeeksi kakun päälle. Teen sorbettia. Sekoitan niitä jäätelöannokseen. Syön sellaisenaan. Pidän osan koristeena keittiön pöydällä.
Olen onnellinen mies.
Olen onnellinen mies.
El Bulli on poissa
Maailman parhaaksi ravintolaksi viidesti valittu espanjalaisravintola lopetti toimintansa lauantaina. Ykkostiloja on tullut vuosina 2002, 2006-2009. Toiminta oli tappiollista jo vuodesta 2000 alkaen. Ravintolassa oli ainoastaa 50 paikkaa ja esimerkiksi vuonna 2008 42 kokkia. Aterioiden keskihinnat olivat 270 euroa. Tappiooita peitetttiin El Bulli -ruokakirjallisuudella, luennoilla ja konsultoinneilla. Ferran Adria on tehnyt myös veljensä Albertin kanssa ruokaaiheisia tekstiilejä. - Loimme hirviön, kuvailee Ferran Adrian ravintolansa toimintaa. 8000 asiakasta mahtui sisään kun kiinnostuneita oli 2 miljoonaa. Ravintola on ollut auki vain kesästä jouluun. Luovuus loppui. Kokonaan El Bullia ei lopeteta, koska naapuriin ollaan perustamassa vuonna 2014 kulinaariakatemia.
No, viime vuosina Tanskan ylpeys Noma on pitänyt ykköstilaa menestyksellisesti. Noma tulee sanoista nordic madness. Bullin poistuminen ei vaikuta maailman parhaan listoihin, sillä sitä ei näkynyt enää tämän vuoden 50 parhaan listalla. Sen sijaan Suomen ja Hans Välimäen ylpeys Chez Dominique oli sijalla 35. Vielä. Sillä sijoitus on tullut alas 12 pykälää.
Mutta itse kokkaan tänään tuttavallisesti hapanimeläkanaa, riisiä ja salaattia. Alkuruokana chilivivahteista nuudelikeittoa ja jälkkärinä suklaanougat jätskiä. Lasten mielestä tämä on maailman paras ravintola.
No, viime vuosina Tanskan ylpeys Noma on pitänyt ykköstilaa menestyksellisesti. Noma tulee sanoista nordic madness. Bullin poistuminen ei vaikuta maailman parhaan listoihin, sillä sitä ei näkynyt enää tämän vuoden 50 parhaan listalla. Sen sijaan Suomen ja Hans Välimäen ylpeys Chez Dominique oli sijalla 35. Vielä. Sillä sijoitus on tullut alas 12 pykälää.
Mutta itse kokkaan tänään tuttavallisesti hapanimeläkanaa, riisiä ja salaattia. Alkuruokana chilivivahteista nuudelikeittoa ja jälkkärinä suklaanougat jätskiä. Lasten mielestä tämä on maailman paras ravintola.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Werner Bros..
Wernerit vetivät Kukkaisviikon päätöskonsertissa oman settinsä hieman myöhässä. Niemand zu Hause veti omansa hieman pitkäksi ja niinpä veljet aloittivat vasta yhdeksältä. Tuttua humppakamaa kuultiin ja itseäni alkoi jo puuduttaa. Oliko kehittäminen jäänyt väliin ? Sitten repesi. Vanha suomalainen Freestyler sai Wernereiden käsittelyssä uuden kuosin. Ei paha. Bomfunk Mc voi olla iloinen mainiosta tulkinnasta. Jatkoa seurasi rootsin tahdissa ja naisvokalisti Kirstin avuin. Ilta oli pelastettu. Jengi oli fiiliksissä. Kukkaisviikot olivat finaalissa. Silti jäin ikävöimään jotain ? Valkotukkaista, punahuulista kukkaistyttöä, jolla oli kaulaliina.
Karkkilan Taiteilijaseuran Kesäkeitto
Huomenna viimeistä päivää esillä oleva Kesäkeitto on mukava otos Karkkilan taiteijoiden töistä. Laajuutta ja erilaisuutta löytyy. Taso on kohtuullisen hyvä. Bremer Gallerian tilat ovat Ruukkimuseon yhteydessä. Valimotarinaa alakerrassa ja nykytaidetta yläkerrassa. Mieleeni jäi monta kiinnostavaa tekijää ja teosta. Anna Piirtolan teltta. Myös hänen kuvaamansa video Fagernäsin puutarhan elämästä sormituntumalla oli hyvä idea. Tuomo Klemin ruosteiset metallirakennukset olivat hienoja. Eniten tilaa ja materiaalia oli ladattu Kimmo Peltolan puurakennelmille. Vaikuttava kokonaisuus. Myös paljon muuta kivaa, erilaisista materiaaleista tehtyjä teoksia oli esillä. Suosittelen, mutta huominen on viimeinen mahdollisuus.
Dire Straits: Making Movies ja Communique
Imurimusanan vanhat Dire Straitsin albumit vuosilta 1979 ja -80. Kuulasta Mark Knofplerin musaa ja kitarointia. Ajan patina ei ole kolmessakymmenessä vuodessa tehnyt mitään näille mestariteoksille. Vaikka pidänkin eniten bändin Brothers in Arms -albumista ja You and Your Friend singlestä, on näissä levyissä hienoa herkkyyttä ja upeita sävellyksiä. Knopfler on loistva säveltäjä ja hallitsee luomansa balladimaisen tyylin. Siinä on mukanan counrymusiikin vaikutteita. Knopflerilla on myös rohkeutta pitää taukoja ja luoda odottavaa tyhjää tilaa, joka luo hienon jännitteen. Siitä paras esimerkki on upea Private Investigations (levyllä Love over Cold). Dire Straitsia voi aina suositella sateella ja auringonpaistella.
Painonhallintaa 10 ja puoli
Astelin vaakaan ja mittari näytti tasan 71 kg. Olen laihtunut tasaisesti Dinantista lähtien. Siellä syöminen muuttui. Huomasin, etten tarvitse niin paljon ruokaa kuin mihin olin tottunut. Se sama on jatkunut. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ahtaa itsensä täyteen päivän päätteeksi. Kevyt ruokailu koko päivän aikana sopii minun tyyliini. Tärkeintä on kuitenkin oman elämän asiat. Nyt on aika levollinen olo. Syön aamupuuron ja ryhdyn hommiin.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Sami Hintsanen, Toni Lähteenmäki, Mikko Siltala
Keskustorilla perjantai-iltana kolmikko Hintsanen, Lähteenmäki ja Siltala.
Siltala on minulle tuntematon tekijä. Lauloi liian ylärekisterissä ja ei tehnyt mitään kiinnostavaa. Toni Lähteenmäki, menneisyydessä Ilonan vokalisti ja mahtava lupaus, veteli tuttuja Abban biisejä. Ihan mukavasti. Tonissa on potentiaalia edelleen. Toivottavasti hän löytää hyviä kumppaneita uuteen nousuun. Tutut biisit sopivat hyvin tämänkaltaisiin ilmaisiin yleisökonsertteihin.
Yleisössä jännitettiin tuleeko Sami Hintsanen paikalle. Lööpit kertoivat miehen kärynneen kahdesti ratista edellisenä yönä. Hintsanen kuotenkin pyöräili paikalle ja veti settinsä viimeisenä. Kuultiin tuttuja heavycovereita puolisen tuntia Van Halenista lähtien. Kings of Leonin nykyhitti "Sex on fire" kuulosti aivan kelvolta. Hintsanen on parhaimmillaan juuri vanhoissa covereissa. Hän on heavylaulaja. Taustabändinä häärinyt Instant Superstars(?) oli parhaimmillaan Hintsanen kanssa, mutta ryyditti hyvin muitakin.
Siltala on minulle tuntematon tekijä. Lauloi liian ylärekisterissä ja ei tehnyt mitään kiinnostavaa. Toni Lähteenmäki, menneisyydessä Ilonan vokalisti ja mahtava lupaus, veteli tuttuja Abban biisejä. Ihan mukavasti. Tonissa on potentiaalia edelleen. Toivottavasti hän löytää hyviä kumppaneita uuteen nousuun. Tutut biisit sopivat hyvin tämänkaltaisiin ilmaisiin yleisökonsertteihin.
Yleisössä jännitettiin tuleeko Sami Hintsanen paikalle. Lööpit kertoivat miehen kärynneen kahdesti ratista edellisenä yönä. Hintsanen kuotenkin pyöräili paikalle ja veti settinsä viimeisenä. Kuultiin tuttuja heavycovereita puolisen tuntia Van Halenista lähtien. Kings of Leonin nykyhitti "Sex on fire" kuulosti aivan kelvolta. Hintsanen on parhaimmillaan juuri vanhoissa covereissa. Hän on heavylaulaja. Taustabändinä häärinyt Instant Superstars(?) oli parhaimmillaan Hintsanen kanssa, mutta ryyditti hyvin muitakin.
Näyttelykalenteri
Akryymimaalauksiani on esillä seuraavasti:
21.8 - 11.9. 2011 Vihavuoden koskikahvila, Hauho
15.9.- 14.10. 2011 Peltolammin kirjasto, Tampere
19.11. - 17.12. 2011 Karkkilan kirjasto, Karkkila
1. - 29.2. 2012 Roosan kahvila, Tampere
21.8 - 11.9. 2011 Vihavuoden koskikahvila, Hauho
15.9.- 14.10. 2011 Peltolammin kirjasto, Tampere
19.11. - 17.12. 2011 Karkkilan kirjasto, Karkkila
1. - 29.2. 2012 Roosan kahvila, Tampere
torstai 28. heinäkuuta 2011
Räppiä Vastavirtaklubilla
Vastavirtaklubilla soiteltiin bass'n drumin tahdissa. Dj veti musasta sydänalaa tykkytäviä bassosoundeja. Porukkaistuskeli pääosin ulkona ja pinempi porukka lipitteli virvokkeita ja kuunteli musaa.
Sitten lavalle asteli nuori ja rento (aito) rap-kaveri. En tiedä edes nimeä. Hän kertoi, että kohta mennään ilman treeenejä ja sovittuja taustanauhoja. En ole ennen kuullut tällaista dj:n ja räppärin yhteistyötä. Riimittelyt olivat makoisia ja rapmies (poika) oli sata lasissa läsnä. Aivan mahtavaa menoa ja aitoa tekemistä. Maailman asian pantiin järjestykseen Pispalasta elämän filosofioihin. Porukkakin valui sisälle nauttimaan sanomasta. Meno oli rentoa ja täynnä elämää. Voittaa aitoudella kymmenen nolla Keskustorilla vetäneen Fintelligenssin. Illan esiintyjät olivat Taskumatti & GÖK, Swasi, Piksu, Ootme. Räppäri oli varmaankin joku heistä. Kiitän ja kumarran. Olen taas paljon parempi ihminen.
En ole koskaan innostunut rapistä, muttä tässä oli niin tuoretta ja inprovisoitua menoa, että innostuin. Rapin hienoja piirteitä on nuorten miesten runoilu. Riimejä väännetää vaikka aidanseipäästä ja sitten heilutellaan käsiä muilta opituilla tavoilla. Se on genren laki.
Hymähtelen tälle musalle, mutta aito on aina parasta. Niin oli Vastavirrassa viime yönä.
Sitten lavalle asteli nuori ja rento (aito) rap-kaveri. En tiedä edes nimeä. Hän kertoi, että kohta mennään ilman treeenejä ja sovittuja taustanauhoja. En ole ennen kuullut tällaista dj:n ja räppärin yhteistyötä. Riimittelyt olivat makoisia ja rapmies (poika) oli sata lasissa läsnä. Aivan mahtavaa menoa ja aitoa tekemistä. Maailman asian pantiin järjestykseen Pispalasta elämän filosofioihin. Porukkakin valui sisälle nauttimaan sanomasta. Meno oli rentoa ja täynnä elämää. Voittaa aitoudella kymmenen nolla Keskustorilla vetäneen Fintelligenssin. Illan esiintyjät olivat Taskumatti & GÖK, Swasi, Piksu, Ootme. Räppäri oli varmaankin joku heistä. Kiitän ja kumarran. Olen taas paljon parempi ihminen.
En ole koskaan innostunut rapistä, muttä tässä oli niin tuoretta ja inprovisoitua menoa, että innostuin. Rapin hienoja piirteitä on nuorten miesten runoilu. Riimejä väännetää vaikka aidanseipäästä ja sitten heilutellaan käsiä muilta opituilla tavoilla. Se on genren laki.
Hymähtelen tälle musalle, mutta aito on aina parasta. Niin oli Vastavirrassa viime yönä.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Kaseva
Kukkaisviikkojen odotetuin vieras on/oli vanha nostalgiabändi Kaseva. Penasta ollaan edelleen huolissaan, me kaikki, eikö ? Se ja kymmenkunta muuta tuttua hittiä vedettiin torintäyteiselle yleisölle. Tosin bändi veti Penan heti alkuun. Tunnelma oli hämäläisen seesteinen. Muutenkin yleisön sytyttäminen jäi loppupäähän. Mutta tulihanse sitten kuitenkin. Veteraanit eivät olleet erityisesti vedossa, mutta balladipuoli sai meidät entiset nuoret muistelemaan seiskytluvun nostalgioita. Jengi sai mitä halusi ja meni kotio tyytyväisenä. Paitsi ne, jotka suunnistivat viinikylään tai Paappaan. Siis lomalaiset.
Tarjoilupuoli on myös mainttava. Suuri yleisöjoukko olisi halunnut juoda lasin, pari. Ainakin Kiven varovainen anniskeludoktriini teki uskomattomat jonot, joka ei tuonut tuloja, juomia eikä muuta kuin jonotusta ja mielipahaa. Hei , c'mon, eikait kukaan alkoholitarkastaja tule eväämään lupia, kun ravintolasali on tyhjä ja terassi täynnä. On meillä vielä oppimista bisneksen teossa.
Tarjoilupuoli on myös mainttava. Suuri yleisöjoukko olisi halunnut juoda lasin, pari. Ainakin Kiven varovainen anniskeludoktriini teki uskomattomat jonot, joka ei tuonut tuloja, juomia eikä muuta kuin jonotusta ja mielipahaa. Hei , c'mon, eikait kukaan alkoholitarkastaja tule eväämään lupia, kun ravintolasali on tyhjä ja terassi täynnä. On meillä vielä oppimista bisneksen teossa.
Viron inflaatio
Viron ruokakorin inflaation sanotaan oleva 20 prosenttia. Asiantuntijat sanovat sen johtuvan maailmanmarkkinahintojen ja energian hinnan noususta ja Viron talouden pienestä koosta. Kansa yhdistää hintojen nousun euroon.
Perunoiden hinta on noussut 82 %. Viina ja tupakka 8 %.
Suomalaisten näkökulmasta Viro menettää tällä menolla paljon suomituristeja. Halpa viina ja hotelli- ja ravintolahinnat ovat olleet porkkanana. Väistämätön matkustajamäärin väheneminen vähentää myöa Viron matkailutuloja. Siinä riski talouden kaikkinaisesta heikkenemisestä.
Köyhä kansa kärsii kaikkein eniten, kuten aina. Nyt on uutisoitu soppakeittiöistä ja nälkäänäkevistä lapsiperheistä.
Perunoiden hinta on noussut 82 %. Viina ja tupakka 8 %.
Suomalaisten näkökulmasta Viro menettää tällä menolla paljon suomituristeja. Halpa viina ja hotelli- ja ravintolahinnat ovat olleet porkkanana. Väistämätön matkustajamäärin väheneminen vähentää myöa Viron matkailutuloja. Siinä riski talouden kaikkinaisesta heikkenemisestä.
Köyhä kansa kärsii kaikkein eniten, kuten aina. Nyt on uutisoitu soppakeittiöistä ja nälkäänäkevistä lapsiperheistä.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Heikki Salo Tulipalo
Heikki Salon kohtalaisen uusi orkesteri Tulipalo vauhditti maanantaista Kukkaisviikkojen ilmaiskonserttia Keakustorilla. Kuultiin uutta Heikki Salon tuotantoa. Leppoisaa mukavaa, Miljoonasateesta tuttua musiikkia. Tarkoitan, että samanlaisia biisejä kuin menneisyydessä. Myös sanoitukset seurailivat Salon perinteitä. Folkia, folkrockia ja laulemia. Kuultiin toki myös Miljoonasateen hittejä Marraskuusta Juri Gagariiniin. Tulipalossa soittelevat Salon lisäksi veteraanit Kepa Kettunen, Mikko Löytty ja Janne Louhivuori. Nuorta polvea edusti Anssi Salminen Kaustisilta.
Menin katsomaan bändia Anssi Salmisen takia. Hän pyyteli 80 minuuttia saada laulaa. Sähkökitara istui hyvin tämän Sibiksessä opiskelevan lupauksen käteen yhtä hyvin kuon viulukin. Gagarinin jälkeen Salminen pääsi laulamaankin ja meno oli tuoretta ja energistä. Hän on duo Luomala-Salminen laulaja ja kitaristi. He ovat voittaneet Konsta Jylhän Vapaan sarjan vuonna 2010. Näistä kansanmusiikkihurjastelijoista kuullaan vielä paljon. Ihastuin Folklandialla Salmisen irtolaiseen ja luovaan otteeseen. Hänelle soitto ja laulu on luontaista täynnä elämää. Inspiraatioilla eletään ja elämä on hauskaa. Ennustelen, että viiden vuoden sisällä Anssi Salmisen nimi tunnetaan muutenkin kuin uutena lupaiksena. Pankaa nimi mieleen. Hän on ilmiö.
Menin katsomaan bändia Anssi Salmisen takia. Hän pyyteli 80 minuuttia saada laulaa. Sähkökitara istui hyvin tämän Sibiksessä opiskelevan lupauksen käteen yhtä hyvin kuon viulukin. Gagarinin jälkeen Salminen pääsi laulamaankin ja meno oli tuoretta ja energistä. Hän on duo Luomala-Salminen laulaja ja kitaristi. He ovat voittaneet Konsta Jylhän Vapaan sarjan vuonna 2010. Näistä kansanmusiikkihurjastelijoista kuullaan vielä paljon. Ihastuin Folklandialla Salmisen irtolaiseen ja luovaan otteeseen. Hänelle soitto ja laulu on luontaista täynnä elämää. Inspiraatioilla eletään ja elämä on hauskaa. Ennustelen, että viiden vuoden sisällä Anssi Salmisen nimi tunnetaan muutenkin kuin uutena lupaiksena. Pankaa nimi mieleen. Hän on ilmiö.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Puuseppä
Asun kahdessa kerroksessa. Portaat ovat rakennusaikaiset. Siis jotain puristelevyä ja päällä huopaa. Siihen aikaan eli seiskytluvulla, se oli hyvä ratkaisu. Mutta nykyään auttamattoman ruma ja epäkäytännöllinen.
Halusin uudent portaat. Parkettini tekijä kävi katsomassa ja lupasi palata asiaan. Vuosi sitten. Löysin uuden puusepän, joka lupasi tehdä homman. Esitteli puuvaihtoehdot, kertoi hinnan ja lupasi vaihtaa vielä keittiön kuluneet leikkuulaudat. Annoin avaimet ja matkustin jazzaamaan Belgiaan.
Ilo oli suuri, kun palsain kotiin ja näin uudet, neutraalit tammiportaat. Samaa sukua kuin parketti. Leikkuulaudat olivat uudenkarheat. Tänään sain laskun ja avaimet. Alkuperäinen hinta piti kutinsa eikä leikkuulaudoista tullut lisämaksua. Näytin vielä kierossa olevaa saunanovea. Sovittiin, että palataan pian asiaan. Lasiovi pokinaan maksaa 109 euroa. Työ siihen päälle.
Olen onnenpekka. Hyvää ammattimiestä on vaikea löytää, mutta minua on onnistanut. Nyt nautin siitä ja omasta asunnostani. Ja tulevaisuudessa tehdään vielä paljon. Jos pussi kestää.
Halusin uudent portaat. Parkettini tekijä kävi katsomassa ja lupasi palata asiaan. Vuosi sitten. Löysin uuden puusepän, joka lupasi tehdä homman. Esitteli puuvaihtoehdot, kertoi hinnan ja lupasi vaihtaa vielä keittiön kuluneet leikkuulaudat. Annoin avaimet ja matkustin jazzaamaan Belgiaan.
Ilo oli suuri, kun palsain kotiin ja näin uudet, neutraalit tammiportaat. Samaa sukua kuin parketti. Leikkuulaudat olivat uudenkarheat. Tänään sain laskun ja avaimet. Alkuperäinen hinta piti kutinsa eikä leikkuulaudoista tullut lisämaksua. Näytin vielä kierossa olevaa saunanovea. Sovittiin, että palataan pian asiaan. Lasiovi pokinaan maksaa 109 euroa. Työ siihen päälle.
Olen onnenpekka. Hyvää ammattimiestä on vaikea löytää, mutta minua on onnistanut. Nyt nautin siitä ja omasta asunnostani. Ja tulevaisuudessa tehdään vielä paljon. Jos pussi kestää.
Lauantai-illan huumaa
Kukkaisviikon konserissa Keskustorilla Ville Leinonen ja Niko Ahvonen laulelivat reggeatyyppisiä iskelmiä. Tämä tapahtui parhaaseen lauantai-ilta-aikaan. Osa yleisöstä tykkäsi. En osaa sanoa heistä muuta. Olivat tehneet levynkin. En tiedä miksi ?
Viinikylässä musisoi Swing Eagels. Tuttua ja turvallista swingiä. En tiedä miksi ?
Paapassa soitteli Cool-niminen vanha jazzbändi. En tiedä miksi ?
Viinikylässä musisoi Swing Eagels. Tuttua ja turvallista swingiä. En tiedä miksi ?
Paapassa soitteli Cool-niminen vanha jazzbändi. En tiedä miksi ?
Amy Winehouse on kuollut
Amy Winehouse löydettiin lauantaina kuolleena hänen Lontoossa olevasta asunnostaan. Kuolinsyy oli huumeiden yliannostus. Weinhouse oli 27-vuotias. Häntä on luonnehdittu erääksi potentiaalisimmista naislaulajista kautta aikojen. Alkoholi ja huumeet veivät hänet lopulta hautaan. Hän ehti tehdä kaksi albumia: Frank (2003) ja Back to Black (2006). Jälkimmäinen albumi singautti Winehousen ennennäkemättömään suosioon. Ongelmat päihteiden kanssa horjuttivat esiintymisiä. Hän yritti paluuta Euroopan kierueella, mutta keskittymiskyvyn puute, sanojen unohtaminen jne keskeyttivät Winehousen kiertueen Belgradin ja Istanbulin konserttien jälkeen.
Back to Black on loistava albumi, jonka musiikillistä tyyliä voi luonnehtia hänen omakseen. Jazzista ja soulista ammennettu tyyli sai kruununsa loistavasta, vapautuneesta äänenkäytöstä. Albumi voitti vuonna 2008 Grammya. Suurin suosikki ja menestyshitti oli kappale "Prehab".
Henkilökohtaisesti suren Amy Winehousen poismenoa suuresti. Musiikkimaailma menetti Winehousessa persoonallisen artistin, joka nuoresta iästään huolimatta loi äänellään kokeneen jazzlaulajattaren tunnelman. Helppo ja notkea laulutyyli oli vakuuttava. Hänen musiikissaan ja laulutavassaan oli aistittavissa erilyislaatuinen ja persoonallinen taito sekä tyyli.
Valitettavasti nuori taiteilija liittyi siihen suurten artistien joukkoon, jossa ovat mm. Janis Joplin, Jimi Hendrix, Jim Morrison ja Kurt Cobain. Levätköön rauhassa R.I.P.
Back to Black on loistava albumi, jonka musiikillistä tyyliä voi luonnehtia hänen omakseen. Jazzista ja soulista ammennettu tyyli sai kruununsa loistavasta, vapautuneesta äänenkäytöstä. Albumi voitti vuonna 2008 Grammya. Suurin suosikki ja menestyshitti oli kappale "Prehab".
Henkilökohtaisesti suren Amy Winehousen poismenoa suuresti. Musiikkimaailma menetti Winehousessa persoonallisen artistin, joka nuoresta iästään huolimatta loi äänellään kokeneen jazzlaulajattaren tunnelman. Helppo ja notkea laulutyyli oli vakuuttava. Hänen musiikissaan ja laulutavassaan oli aistittavissa erilyislaatuinen ja persoonallinen taito sekä tyyli.
Valitettavasti nuori taiteilija liittyi siihen suurten artistien joukkoon, jossa ovat mm. Janis Joplin, Jimi Hendrix, Jim Morrison ja Kurt Cobain. Levätköön rauhassa R.I.P.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Norjan ammunnat ja räjähdys
Vaikea löytää sanoja tällaisen murhenäytelmän edessä. Viattomia ihmisiä uhreina lähes sata. Herää pohjattomia kysymyksiä. Olemmeko sivistysvaltioita ? Mikä voi ihmisellä mennä niin pahasti pieleen, että ryhtyy tällaisiin tekoihin ? Samoja kysymyksiä kuin Suomen ampumistapauksissakin. Nyt tekijä on kiinni ja joitakin selityksiä saadaan, vai saadaanko ? Mielenhäiriö ? Poliittinen teurastus ? Huh ! Vetää toivottomaksi. Jos toimitaan jonkin aatteen puolesta, pitää sen olla todella syvän musta, että ryhtyy näin poikkeuksellisiin tekoihin. Mitä hyötyä tästä on kenellekään ? Ihmiset alkavat pelkäämään toisiaan. Ainakin siihen asti kunnes kaikki unohtuu.
Miten tästä voi rangaista ? Kun kuolemantuomiota ei ole, annetaanko 800 vuotta vankeutta ? Vai passitetaanko mielisairaalaan ? Omaiset ja läheiset vaativat oikeutetusti tuomiota, toiset janoavat kostoa. Mitä merkitystä on millään tuomioilla, kun vainajia ei saada enää henkiin ?
Jos sanon, että maailmamme on sairas, se on liian helppo selitys. Jo Balkanin sotien ja Tsetsenian sodan aikana tapahtui ennennäkemättömiä raakuuksia. Tämä on yksi lisää. Nyt vaan ei ole sotaa eikä kuolleet ole uhanneet ketään. Päinvastoin he ovat olleet saman maan kansalaisia.
Miten tästä voi rangaista ? Kun kuolemantuomiota ei ole, annetaanko 800 vuotta vankeutta ? Vai passitetaanko mielisairaalaan ? Omaiset ja läheiset vaativat oikeutetusti tuomiota, toiset janoavat kostoa. Mitä merkitystä on millään tuomioilla, kun vainajia ei saada enää henkiin ?
Jos sanon, että maailmamme on sairas, se on liian helppo selitys. Jo Balkanin sotien ja Tsetsenian sodan aikana tapahtui ennennäkemättömiä raakuuksia. Tämä on yksi lisää. Nyt vaan ei ole sotaa eikä kuolleet ole uhanneet ketään. Päinvastoin he ovat olleet saman maan kansalaisia.
Joe Satriani:Live in Paris; I just wanna rock
Imuri- ja haravointimusana Joe Satrianin tupla-live-levy. Pariisissa vuonna 2008 vedetty keikka on täynnä kitarataiturin ääntä, sitä itteänsä. Kuuntelen tätä luritusta mielelläni. Satriani jaksaa luritella maukkaasti ja löytää myös erilaisia uusia nyansseja. Vaikka välillä puuduttaakin, eteenpäin mennään ja lujaa. Satrianin kitarointi on maukasta, koska se on irtonaista. En tunnista kovinkaan paljon toistoa tai samankaltaista vedätystä. Tämä on raikasta ja jo edellisen livelevyn yhteydessä sanoin, että mies on parhaimmillaan livenä. Joskus pitää mennä kuuntelemaan. Tykkään erityisesti ykköslevyn biisistä "Flying in a blue dream". Maestro itsekin kertoo lähtevänsä lentoon tämän biisin myötä.
Negative
Tampereen bändiylpeys maailmalta oli Kukkaisrockin megatähtenä. Yleisö oli villinä ja bändi veti parastaan. En tunne Negativen musiikkia, mutta hyvältä kuulosti myös sivummalla. Joku Dingon biisikin soitettiin. Kansa sai sen mitä oli tullut kuulemaan ja katsomaan ja ihan ilmaiseksi. Väkeä lienee ollut toista tuhatta. Kiitos Kukkaisviikkojen järjestäjille eli yrittäjille. Tai mikä minä olen kiittelemään, kun en suuremmin kuuntele edes heidän musiikkiaan. Mutta kiitellään vaikka sen takia, että ainoa maailmalla kiertävä bändi saatiin kotikentälle.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Kreikan asekauppa
Kirjoitin maaliskuun puolivälissä maailman asekaupasta. Neljänneksi suurin aseiden ostaja on Siprin (tukholman rauhantutkimuslaitoksen) tietojen mukaan Kreikka. Suurimmat ostajat ovat Intia, Etelä-Korea ja Pakistan. Toki Usa, Kiina ja Venäjä ostavat aseensa itseltään. Mutta sittenkin Kreikka on neljänneksi suurin asemarkkinoilla. Miksi tästä ei puhuta ? Pitääkö Naton takia vaieta aseostoista kun Kreikka on Natomaa. Ainoa syy varusteluun tuntuisi olevan Turkki. Se on myös Natomaa.
Uusin euromaiden Kreikkaa koskeva velkapaketti hyväksyttiin eilen. Euroopan maat rahoittavat Kreikan velkoja. Yksi suuri velan syy ovat aseostot. Käytännössä maksamme siis mm. varustelusta aiheutuneita velkoja tai ainakin takaamme niitä. Tietenkään se ei näyttele samansuuruista ongelmaa kuin Euroopan laajuinen pankkikriisi, mutta velkojen sisällöstä ei olaa puhuttu. Luulisin, että tarkoituksella. Korruptio ja huono verojenkeruu on toki tullut esiin, mutta mitä muuta ? Voitaisiinko ottaa aseita pantiksi tai myydä ne ? Se on toki kova puuttuminen sisäiseen päätöksentekoon, mutta sillä saataisiin netottua rahaa ja vähennettyä velkaa.
Puhutaan tästä. Katainen ja Tuomioja ! Missä on terävyys ja analyysit.
Uusin euromaiden Kreikkaa koskeva velkapaketti hyväksyttiin eilen. Euroopan maat rahoittavat Kreikan velkoja. Yksi suuri velan syy ovat aseostot. Käytännössä maksamme siis mm. varustelusta aiheutuneita velkoja tai ainakin takaamme niitä. Tietenkään se ei näyttele samansuuruista ongelmaa kuin Euroopan laajuinen pankkikriisi, mutta velkojen sisällöstä ei olaa puhuttu. Luulisin, että tarkoituksella. Korruptio ja huono verojenkeruu on toki tullut esiin, mutta mitä muuta ? Voitaisiinko ottaa aseita pantiksi tai myydä ne ? Se on toki kova puuttuminen sisäiseen päätöksentekoon, mutta sillä saataisiin netottua rahaa ja vähennettyä velkaa.
Puhutaan tästä. Katainen ja Tuomioja ! Missä on terävyys ja analyysit.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Kesän lämpöennätys 3
Huomenna on luvassa kivasti lämpöä. Ennustellaan kolmenkympin ylitystä myös tänne Mansesteriin. Se on hienoa. Perinteisesti koko kaupunki menee sekaisin. Ihmiset unohtavat tiukan talvikireyden ja relaavat päiväntasaajan tunnelmiin. Vaatteita vähennellään, otetaan suoraan kontaksia (vastakkaiseen sukupuoleen), juodaan paljon virkistäviä juomia, yritetään pitää huoneiaton ikkunoita ja ovia kiinni, heitetään läppää säästä naapurin kanssa, käydään saunassa (siitä saa vilvoitusta),ostetaan kaupasta pelkästään grillituotteita, heitetään talviturkki, vedetään rasvaa nahalle. Siis kaikenkaikkiaan oikein virkistävä viikonloppu edessä.
Lenkillä
Reilun vuoden tauon jälkeen päätin mennä lenkille. Lammen ympäri. Siis Peltolammin lammen. Ilma oli kostea pitkän sateen ja ukkosen jälkeen. Pari vuotta sitten kantapäähän tuli luupiikki ja juoksut (hölkät) jäivät. Nyt kokeilin.
Hei ! Mä tein sen. Vedin kolmen kilsan lenkin ilman taukoa. Kotiovelta kotiovelle. Hieman auttoi painon putoaminen 72 kiloon. Kerrankin ulkomaanmatkailu toi keveyttä eikä painonlisää.
Nyt on pollea olo. Hiki virtaa suihkun jälkeen kosteassa ilmassa niin, että kuivat vaihtovaatteet ovat heti märkinä.
Taidan mennä aamulla salille ja uimaan. Olen niin energinen ja innoissani menestyksestä ihan kuin olisin voittanut jonkun kisan.
Hei ! Mä tein sen. Vedin kolmen kilsan lenkin ilman taukoa. Kotiovelta kotiovelle. Hieman auttoi painon putoaminen 72 kiloon. Kerrankin ulkomaanmatkailu toi keveyttä eikä painonlisää.
Nyt on pollea olo. Hiki virtaa suihkun jälkeen kosteassa ilmassa niin, että kuivat vaihtovaatteet ovat heti märkinä.
Taidan mennä aamulla salille ja uimaan. Olen niin energinen ja innoissani menestyksestä ihan kuin olisin voittanut jonkun kisan.
Orbital
Maalausmusana Orbitalin "In sides". Joku ystävä/kaveri/tuttu on ehdottanut minulle menneinä vuosina Orbitalia. En silloin tarttunut koukkuun. Nyt on toisin. Brittiveljesten Phill ja Paul Hartnollin myodostama duo soittaa eräänlaista instrumentaalista elektrofreepunkia tai jonkinlaista minimalistista teknooopperaa. Musiikki etenee hitaasti ja mietiskelevästi, maistelee sävyjä ja työntyy unenomaisesti uusiin sfääreihin. Hyvin maalauksellista musiikkia. Mielikuvat vaihtelevat instrumentti kerrallaan. Väliin alkaa jonkinlaista laulua oudolla kielellä. Musiikki on toisesta maailmasta. Hyvin surrealistista musiikkia, jossa tyyli ja tunnelma vaihtuu prosessimaisesti. Väliin musiikki kuulostaa kuin takaperin soitettulta.
Oletettavasti Orbitalin harrastajat ovat jonkinlaisia omaa elokrotecnomusiikin genreryhmää. En ehkä laajemmin kuuntele näin unenomaista musaa, mutta In sides on hyvä ja pitkä. Olenkin pitkään kaivannut viipyilevää musaa. Tämä sopii mainiosti kuvan yhteyteen. Varmasti monenlaiset luontokuvat tai pelit saavat tästä oivaa matskua.
Oletettavasti Orbitalin harrastajat ovat jonkinlaisia omaa elokrotecnomusiikin genreryhmää. En ehkä laajemmin kuuntele näin unenomaista musaa, mutta In sides on hyvä ja pitkä. Olenkin pitkään kaivannut viipyilevää musaa. Tämä sopii mainiosti kuvan yhteyteen. Varmasti monenlaiset luontokuvat tai pelit saavat tästä oivaa matskua.
Katusoitto
Vilkasta mielipiteenvaihtoa käydään taas katusoitosta. Nyt ne, jotka aikoinaan ovat olleet ajamassa katusoiton vapauttamista, ovat kääntäneet kelkkansa. Syynä ovat romanialaiset hanuristit ja fonistit. He, kun eivät osaa soittaa riittävästi. Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Ehdotan asian korjaamista seuraavin keinoin.
1. Koulujen opetussuunnitelman musiikin osioon tehdään katusoittoa koskeva osio. Näin kaikki peruskoulun käyneet tietävät mitä on oikea katusoitto. Ohikulkeva kuulija erottaa aidon ja epäaidon soiton toisistaa.
2. Musiikkiopistoon (musiikki-instituuttiin ?) perustetaan katusoiton oppiaine, jonne pätevimmät ja potentiaalisimmat harrastajat pääsevät harjoittelemaan.
3. Sibikseen perustetaan katusoiton osasto. Proffaksi joku entinen Katusoittaja, joka on osannut soittaa aina "oikein".
4. Kaupunki myöntää pitkäaikaisen katusoittoluvan koulutetuille "oikeille" katusoittajille. Onhan kyse toimeentulosta sentään. Lyhytaikaisen, siis muutaman päivän, luvan voi saada kunnostautunut harrastaja, joka on osoittanut todistusten perusteella osaavansa oikeasti soittaa ja tuntevansa nuotit, useita musiikkilajeja ja omistavnsa riittävästi instrumentteja. Koesoitto on edellytyksenä hakemiselle.
5. Katusoiton valvontalautakunta valitaan kunnallisvaalien jälkeen kuten muutkin lautakunnat. Lautakunta myöntää luvat ja valvoo soiton tasoa. Siis myös koesoittoa. Lautakunta tekee yllätyskäyntejä kentälle ja voi perua luvan kuultuaan "epäaitoa" musiikkia. Lautakunta määrittelee soveltuvan soittopaikan ja soittoajan. Myös soittolista tarkistetaa. Uusien kappaleiden soittamiseen tarvitaan uusi hakemus.
6. Ulkomaalaisten soittajien lupahakemuksiin liitetään kunkin oman isänmaan viranomaisten todistus "oikeasta" soittotaidosta ja koesoitosta. Ulkomaalaisia soittajia voi olla soittamassa ainostaan yksi kilometrin etäisyydellä toisesta soittajasta. EUmaiden ja muun maailman soittajiin sovelletaan eri säännösiä. Muun maalaisille ei lupia juurikaan myönnetä elleivät he edusta kulttuurillisiä erityispiirteitä ja arvoja.
7. Katusoittajat tekevät soittoesiintymisestään raportin jälkikäteen. Raportissa tulee ilmetä soitetun musiikin määrä, laatu, ajankohta, paikka,Ulkonäkö, instrumentti ja musiikkityyli. Lisäksi tarvitaan pankin tiliote katusoitolla saaduista tuloista. Sen lisäksi arvio kuuntelijoiden määrästä ja arvio kuuntelijoiden suhteutumisesta. Kuuntelijan kommentteja voi lisätä liitteeksi raporttiin.
Näillä muutamilla tarkennuksilla katusoitto saadaan kuulostamaan "oikealta" ja kadulla kulkijat tuntevat olevansa turvassa. Näillä turvataan myös kotimaisten katusoittajien jatkuvuus ja ammattitaito (elinkeino).
1. Koulujen opetussuunnitelman musiikin osioon tehdään katusoittoa koskeva osio. Näin kaikki peruskoulun käyneet tietävät mitä on oikea katusoitto. Ohikulkeva kuulija erottaa aidon ja epäaidon soiton toisistaa.
2. Musiikkiopistoon (musiikki-instituuttiin ?) perustetaan katusoiton oppiaine, jonne pätevimmät ja potentiaalisimmat harrastajat pääsevät harjoittelemaan.
3. Sibikseen perustetaan katusoiton osasto. Proffaksi joku entinen Katusoittaja, joka on osannut soittaa aina "oikein".
4. Kaupunki myöntää pitkäaikaisen katusoittoluvan koulutetuille "oikeille" katusoittajille. Onhan kyse toimeentulosta sentään. Lyhytaikaisen, siis muutaman päivän, luvan voi saada kunnostautunut harrastaja, joka on osoittanut todistusten perusteella osaavansa oikeasti soittaa ja tuntevansa nuotit, useita musiikkilajeja ja omistavnsa riittävästi instrumentteja. Koesoitto on edellytyksenä hakemiselle.
5. Katusoiton valvontalautakunta valitaan kunnallisvaalien jälkeen kuten muutkin lautakunnat. Lautakunta myöntää luvat ja valvoo soiton tasoa. Siis myös koesoittoa. Lautakunta tekee yllätyskäyntejä kentälle ja voi perua luvan kuultuaan "epäaitoa" musiikkia. Lautakunta määrittelee soveltuvan soittopaikan ja soittoajan. Myös soittolista tarkistetaa. Uusien kappaleiden soittamiseen tarvitaan uusi hakemus.
6. Ulkomaalaisten soittajien lupahakemuksiin liitetään kunkin oman isänmaan viranomaisten todistus "oikeasta" soittotaidosta ja koesoitosta. Ulkomaalaisia soittajia voi olla soittamassa ainostaan yksi kilometrin etäisyydellä toisesta soittajasta. EUmaiden ja muun maailman soittajiin sovelletaan eri säännösiä. Muun maalaisille ei lupia juurikaan myönnetä elleivät he edusta kulttuurillisiä erityispiirteitä ja arvoja.
7. Katusoittajat tekevät soittoesiintymisestään raportin jälkikäteen. Raportissa tulee ilmetä soitetun musiikin määrä, laatu, ajankohta, paikka,Ulkonäkö, instrumentti ja musiikkityyli. Lisäksi tarvitaan pankin tiliote katusoitolla saaduista tuloista. Sen lisäksi arvio kuuntelijoiden määrästä ja arvio kuuntelijoiden suhteutumisesta. Kuuntelijan kommentteja voi lisätä liitteeksi raporttiin.
Näillä muutamilla tarkennuksilla katusoitto saadaan kuulostamaan "oikealta" ja kadulla kulkijat tuntevat olevansa turvassa. Näillä turvataan myös kotimaisten katusoittajien jatkuvuus ja ammattitaito (elinkeino).
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Dinant
Pieni kaupunki Maas joen varrella on kuin idylli. Jyrkän kallion päällä on linnoitus ja kaupunki on kapeasti levittäytynyt alas joen varrelle. Historiaa riittää. Adolphe Sax keksi saksofonin täällä 1800-luvulla ja sen huomaa. Sillalle on rakennettu rivi isoja saksofoneja, joita taiteiljat ovat maalanneet erilaisin koristein. Vielä tunnetumpi merkki Dinantissa on Leffe. Siis belgialainen vahva olut. Laatuja on reilu puolenkymmentä, mutta Leffe Blonde (vaalea) lienee tunnetuin niistä. Ja oluita on tarjolla joka paikassa. Leffe on myös Dinant Jazz Nightsin sponsori. Walloniassa ollaan ja sen mukaisesti puhutaan ranskaa. Enkkua ei juuri kukaan tunnusta osaavansa. Turisteja ei ole myöskään maisemissa. Se pakotti puhumaan ranskaa niillä muutamilla sanoilla, mitä mieleen tulvahteli. Ja kyllä sitä sieltä alkoi tulla, kun vähän potkii. Oltiin oikeasti ulkomailla.
Pieni festari on saanut paljon kovia esiintyjiä lavalle. En ehkä ymmärrä taloudesta riittävästi, siis miten se tehdään. Mielestäni 300-500 katsojan lipputuloilla katetaan vain pieni osa kuluista. Organisaattori/kuuluttaja/monitoimimies Patrick tuli tutuksi heti ennen konsertteja. Samoin kummisetä Joe Lovano liikuskeli usein yleisön joukossa. Hän kertoili vierailleensa Ja soittaneensa usein Suomessa ja pitää yhteyttä ystävänsä Jukkis Uotilan kanssa. Pieni intiimi festari, jonka taso oli keskiluokkaa huolimatta kovista nimistä. Neljäs konsertti maanantaina oli kuitenkin huimaava kokemus. Patrick lunasti vihdoin odotuksemme.
Ai niin ! Palelin lauantai- ja sunnuntaiyönä konsertissa. Luultiin tulevamme lämpimään etelään, mutta mittari laskeutui 12 asteen kieppeille. Sateen kanssa se oli kylmää kyytiä.
Charles Lloyd
Neljän päivän festarisetti uhkasi kääntyä keskivertaisuuden ylistykseksi. Mutta neljäs kerta toden sanoi. Enpä muista koskaan, edes Porissa tai North Sea jazzeissa kuulleeni sellaista konserttia kuin mitä Dinant tarjosi maanantai-iltana: Aka Moon feat. Cristina Zavalloni, Charles Lloyd New Quartet ja Mike Stern quartet feat. Didier Lockwood.
Hieman epäröiden odottelin Lloydia. Promoottori Patrick oli kuitenkin edellisenä iltana kertonut itkeneensä keväällä kuunneltuaan Lloydia. Ennakkoluulot osoittautuivat turhiksi. Seiskytkolmevuotias Lloyd haahuili lavalla haamun tavoin, mutta fonin sointi oli herkkää, väliin loputonta. Huilu ja sopraano sulivat myös mestarin käsissä nautinnollisesti. Musiikki kasvoi koko setin myötä. Basisti Ruben Rogersin soitanta jäi myös makoisasti mieleen. Yksinkertaista, jäntevää ja selkeää. Vanha mestari on voimissaan.
Cristina Zavalloni
Aka Moon trion vokalistina toimi italialainen Cristina Zavalloni. Klassisen koulutustaustan omaava laulajatar käytti koko äänirekisterin ja hämmästytti puhtaalla ja monipuolisella improvisoinnilaan. Muutaman kappaleen esitys oli häikäisevä. Väliin fonistin ääniä seuraileva väliin jazzia laulava nainen pisti jazzlaulannan traditiot uusiksi. Vankka klassisen musiikin tausta toi jäntevyyttä ja karismaa, mutta avantgarden taitaja sekoitti genret ja teki äänellään mitä tahtoi. Hentoinen olemus antoi väärän kuvat väliin räjähtävästä laulajattaresta. Taas sanat loppuvat ja niin on oikein. Zavallonia pitää kuulla ja nähdä elävänä. Sen aion tehdä vielä uudelleen.
Keväällä hehkutin Anna-Mari Kähärää ja hänen bändiään. Nyt lavalla oli maailman laulajasuuruus, jonka vertaista äänijumppaa ei ole korville aiemmin suotu. Olin täysin myyty. Jos Tampere Jazz Happening joskus saisi hänet Suomeen, olen varma, että satojen muidenkin elämä kääntyisi siitä hetkestä päälaelleen.
Aka Moon oli uusi tuttavuus. Freejazzin rajoilla mentiin. Fonisti Fabrizio Cassol ja rumpari Stephane Galland soittivat tehokkaasti yhteen. Gassol oli mulana myös Fed van Hoven freejaz kvartetissa. Maukasta improvisointia, tiivistä yhteistyötä, ilmeikkästä ja alati muuntuvaa musiikkia. Selvää Tamperekamaa.
Mike Stern
Dinant Jazz Nights, Jardins du college Notre-Dame de Bellevue, Dinant, Wallonia, Belgium, 18.7.2011, 23.00.
Probably the best band that I have ever seen and heard live. Magnifician personalities, high talent soloists. They playd together like in paradise (in case there is one). Mike Stern guitar, Didier Lockwood violin, Tom Kennedy bass and david Weckl drums. Wow, they were "Grande" ! Each of them played spectaculous solos, fire and ice. Tender moments turn out into wild hurricanes. This is Music. I have no words to describe this phenomenom. You just have to experience it yourself, whereever it might be possible.
Eräs parhaista bändeistä, mitä olen koskaan nähnyt ja kuullut livenä. Tämä tapahtui maanantai-iltana Dinantin Jazz Nightsissä Belgiassa. Koko kvartetti oli täynnä mestareita ja tinkimätöntä ammattitaitoa. Didier Lockwood viulu, Tom Kennedy basso, David Weckl rummut. Rento yhteissoitto loihti ilmoille rytmikästä, elävää ääniaaltoa. Jokainen muusikko äityi sooloilemaan omien taitojen ylärajoilla. Sternin ja Lockwoodin vuorottelevat soolot, väliin lyyriset jolkotukset väliin hiukset pystyyn nostattavat revitykset sulattivat paikallaolevien sydämet. Kennnedy vahva bassopoljenta rytmitti koko näytelmää alusta loppuun. Wecklin monipuolinen rumputyöskentely parani hetki hetkeltä kohto loppua. Sternin vapautunut, poikamainen olemus karisti viimeisetkin jännitteet yleisön ja muusikoiden välille. Tätä kokonaisuutta on vaikea kuvailla sanoin. Ilta oli täydellinen. Tai sanotaan heikinheimolaisittain : ysipuoli.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Dinant Jazz Nights
Meikä suunnistaa Belgiaan ja piskuiseen Dinantin kaupunkiin. Se sijaitseen Valloniassa (ranskankielinen) Maasjoen varrella. Jazzareilla on aina joku muusikko "kummisetänä". Tänä kesänä hän on fonisti Joe Lovano. Hänen vanavedessään soitelevat Steve Grossman, Charles Lloyd, John Abercrombie, John Scofield, Mike Stern, Toots Thielemans. Didier Lockwood ja monet muut. Kun Charles Lloyd töräyttää sunnuntaina Porin Kirjurin päätösfanfaarin, maanantaina hä tuuttaa meille Dinantissa. luvassa on musiikkia tuutin täydeltä, mutta myös sadetta.
Dinantin naapurissa on Leffen kylä ja luostari. Luultavasti Leffe Blonde tekee kauppansa. Belgialainen olut on kokonaan eri juttu. Sillä ei ole juurikaan tekemistä tutun, mauttoman Ison Tuopin kanssa. Belgia ja sen erilaiset oluet ovat oluenjuojan paratiisi. Olut on viiniä, aperitiiviä tai jälkiruokaa. Monet luostarit ovat panneet olutta vuosisatoja. Vahvaa olutta maustetaan erilaisilla mauilla. Kirsikka, mansikka ja banaani voi löytyä oluen maussa. Kwak, Brugge Triple, Lambic, Duvel, Chimay, Trappist ovat tuttuja nimiä, mutta lajeja ja makuja on satoja. Olutta ei latkita litrakaupalla, sillä prosenttiluvut ovat viiden ja kymmenen välillä. Muutoinkin oluesta nautitaan.
Toinen belgialainen herkku on suklaa. Lukuisat leipomot ja konditoriot tekevät tuoresuklaata. Ne kilpailevat keskenään persoonallisilla ja korkeatasoisilla mauilla. Kova kisa ja pitkät perinteet ovat tehneet suklaasta maukkaan herkun, joka on oma käsitteensä. Se vie kielen ja mielen mukanaan. Sen maukkaus tulee tuoreudesta. Tuore suklaa on pehmeäääääääää. Nam, nam !
Vankilapaot
Vankilapaot ovat puolittuneet kymmen vuoden aikana. Kun kakstuhattaluvun alussa pakni 28 vankia, nyt pakenijoita on vain 13 vuodessa. Vanha kunnon pakokwino eli lakanalla kiipwäminen on sekin historiaa. Nyt asiakkaat pakenevat kuljetuksen aikana. Ei siis paeta enää vankilasta vaan esimerkiksi lääkärissä käynnin aikana. Erityisesti hammaslääkärissäkäynnit ovat pakottaneet monia vankeja pakoon.
Syynä vähentyneisiin pakomääriin on monia. Osastot ovat pienentyneet ja olot ovat mukavampia. Vankilassa viihdytään. Monia asiakaskyselyissä esitettyjä toiveita on toteutettu. Lomia on pidennetty, jolloin ruoka ja valvontakuluissa on säästynyt. Vaikeaa vanginvartijapulaa on paikattu palkkaamalla vanhojen vankia vartijoiksi. Kerrotaan, että joissakin vankiloissa on saatu hyviä kokemuksia vankien toimiminnasta vankilanjohtajina. Monet vangit ovat käyttäneet sijaisvankimahdollisuutta. Siinä sijainen istuu kakkua ja varsinainen vanki hoitelee omia bisneksiä. Tämä on rauhoittanut ilmapiiriä ja vähentänyt valvontaa.
Television maksullisten kanavien maksuttomuus on tuonut hyvää fiilistä. "Mul näkyy koton vaan maksuttomat, tääl on kaik'mahdolliset. Siks oon yleensä talvet täällä ja kesät koton". Näin toteaa vankilalaitoksen tyypillinen asukki.ruokasuosikeissa suomalisuus ja lähiruokatrendi on nyt in. Viljapossua ja herkkusieniätuodaan naapurista, mutta vielä joitakin tuotteita lennätetään kaempaa. Esimerkiksi katkarapua ja simpukoita ei löydy vielä lähituotteena, mutta siihenkin saadaan lähivuosina parannusta. Omat juomat ovat nykyisin suositumpia kuin talon antimet. Nettikauppa on tuonut siihen oman värinsä. Juomia tilataan pääosin Euroopan suurista viinimaista Italiasta ja Espanjasta.
Ei vaan. Leikki sikseen. Eristys on aina kova kohtalo. Sopeutuminen takaisin siviilielämään toinen tosipaikka.
Syynä vähentyneisiin pakomääriin on monia. Osastot ovat pienentyneet ja olot ovat mukavampia. Vankilassa viihdytään. Monia asiakaskyselyissä esitettyjä toiveita on toteutettu. Lomia on pidennetty, jolloin ruoka ja valvontakuluissa on säästynyt. Vaikeaa vanginvartijapulaa on paikattu palkkaamalla vanhojen vankia vartijoiksi. Kerrotaan, että joissakin vankiloissa on saatu hyviä kokemuksia vankien toimiminnasta vankilanjohtajina. Monet vangit ovat käyttäneet sijaisvankimahdollisuutta. Siinä sijainen istuu kakkua ja varsinainen vanki hoitelee omia bisneksiä. Tämä on rauhoittanut ilmapiiriä ja vähentänyt valvontaa.
Television maksullisten kanavien maksuttomuus on tuonut hyvää fiilistä. "Mul näkyy koton vaan maksuttomat, tääl on kaik'mahdolliset. Siks oon yleensä talvet täällä ja kesät koton". Näin toteaa vankilalaitoksen tyypillinen asukki.ruokasuosikeissa suomalisuus ja lähiruokatrendi on nyt in. Viljapossua ja herkkusieniätuodaan naapurista, mutta vielä joitakin tuotteita lennätetään kaempaa. Esimerkiksi katkarapua ja simpukoita ei löydy vielä lähituotteena, mutta siihenkin saadaan lähivuosina parannusta. Omat juomat ovat nykyisin suositumpia kuin talon antimet. Nettikauppa on tuonut siihen oman värinsä. Juomia tilataan pääosin Euroopan suurista viinimaista Italiasta ja Espanjasta.
Ei vaan. Leikki sikseen. Eristys on aina kova kohtalo. Sopeutuminen takaisin siviilielämään toinen tosipaikka.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Potilastietojen urkinta
Uutiset kertovat, että Hartmannin sairaassa on urkittu/katsottu/selailtu lähes 200 potilaan tietoja. Tämä on tapahtunut puolitoista vuotta sitten ja rikostutkinta on kesken. Tilapäinen toimistosihteeri erotettiin tapauksen selvittyä. Tietosuojavaltuutetun mukaan tällaisia tapauksia tulee tietoon vuosittain noin satakunta.
Tyhmä uutisia seuraava kansalainen on ymmällään. Mikä tässä on se uutinen ? Mikä on se suuri rikos. Oletan, että lukuisat ihmiset ovat lukeneet minunkin potilastietoja. Mitä sitten ?
Mitä joku ihminen tekee minun potilastiedoillani. Ne ovat kovin tylsää luettavaa. Tirkistelijällä voi olla jännitystä kiinnijäämisestä, jos tämä on rikos. Mutta mikä tässä on rikollista, jos niitä tietoja ei ole käyttänyt muuten hyväkseen. Tirkistely vai ?
Hoh hoi ! Jos tappaa, pahoinpitelee, jos ajaa kännissä ja vammauttaa siviilin, jos huijaa yksityisen ihmisen rahat jne. Ne ovat minulle rikoksia. Niistä tulee vankeutta. Tietojen selailu on rikkomus, josta voisi saada sakkoja. Työpaikan menettäminen on sekin jo riittävä rangaistus. Onko tässä kyse uudenlaisen pehmoarvomaailman (ruotsalaisen) lanseeraamisesta ? En ymmärrä ! Ei yjummara !
Tyhmä uutisia seuraava kansalainen on ymmällään. Mikä tässä on se uutinen ? Mikä on se suuri rikos. Oletan, että lukuisat ihmiset ovat lukeneet minunkin potilastietoja. Mitä sitten ?
Mitä joku ihminen tekee minun potilastiedoillani. Ne ovat kovin tylsää luettavaa. Tirkistelijällä voi olla jännitystä kiinnijäämisestä, jos tämä on rikos. Mutta mikä tässä on rikollista, jos niitä tietoja ei ole käyttänyt muuten hyväkseen. Tirkistely vai ?
Hoh hoi ! Jos tappaa, pahoinpitelee, jos ajaa kännissä ja vammauttaa siviilin, jos huijaa yksityisen ihmisen rahat jne. Ne ovat minulle rikoksia. Niistä tulee vankeutta. Tietojen selailu on rikkomus, josta voisi saada sakkoja. Työpaikan menettäminen on sekin jo riittävä rangaistus. Onko tässä kyse uudenlaisen pehmoarvomaailman (ruotsalaisen) lanseeraamisesta ? En ymmärrä ! Ei yjummara !
Joe Satriani
Kitaristivelhon tuplalive levy Satriani Live maalausmusana. Hillittömän hyvä levy. Oikein nautin siitä valtavasta taidosta ja dynamiikasta joka kaverista lähtee. Hienoa ujellusta. Väliin mainioita duettoja basisti Dave LaRuen kanssa. Tykkäsin kovin monista pätkistä. Ykköslevyn the Extremist ja a Cool New Day. Kakkoselta the Meaning of Love ja Always with me, always with you, joka on kaunis rakkauslaulu (soitto). Karvat nousevat pystyyn ja kutittaa mukavan kaipaavasti tunnepuolella.
Levy on äänitetty Anaheimissa vuonna 2006. Vaikuttaa siltä, että Satriani lähtee lentoon yleisön edessä. Tosin hän valittelee yleisön hiljaisuutta kuvausten aikana. Kaipailee kovempaa biletystä kameroista huolimatta. Tämä on siis myös kuvattu. Koko lailla mukava tunnelma välittyy näiltä levyiltä. Kokkimme suosittelelee niille kotka rykkäävät kitaralurituksista.
Levy on äänitetty Anaheimissa vuonna 2006. Vaikuttaa siltä, että Satriani lähtee lentoon yleisön edessä. Tosin hän valittelee yleisön hiljaisuutta kuvausten aikana. Kaipailee kovempaa biletystä kameroista huolimatta. Tämä on siis myös kuvattu. Koko lailla mukava tunnelma välittyy näiltä levyiltä. Kokkimme suosittelelee niille kotka rykkäävät kitaralurituksista.
David Sylvian
Imurimusana David Sylvianin albumi the First Day. Tämä vaihtoehtorockin äijä on jollakin lailla kiinnostava. Hänhän soitteli takavuosien kuulussa Japan-nimisessä bändissä. Tällä levyllä kumppanina on Robert Fripp, King Grimsonin voima ja sielu.
Tykkäsin erityisesti kolmannesta biisistä Firepower. Se, kuten muutkin kappaleet ovat aika hidasrytmisiä, mutta tässä biisi jatkuu ja jatkuu ja kulkee hitaasti eteenpäin. Mitään ihmeellistä ei tapahdu, mutta karavaani kulkee ja koirat haukkuu (siis ei hauku, mutta se on sanonta). Sylvian ei ole enää ihan nuorikaan, koska viiskymppiä on ylitetty, joten seesteisyys on ymmärettävää siitäkin näkökulmasta. Persoonallista otetta löytyy ja saisi löytyä enemmänkin.
Tykkäsin erityisesti kolmannesta biisistä Firepower. Se, kuten muutkin kappaleet ovat aika hidasrytmisiä, mutta tässä biisi jatkuu ja jatkuu ja kulkee hitaasti eteenpäin. Mitään ihmeellistä ei tapahdu, mutta karavaani kulkee ja koirat haukkuu (siis ei hauku, mutta se on sanonta). Sylvian ei ole enää ihan nuorikaan, koska viiskymppiä on ylitetty, joten seesteisyys on ymmärettävää siitäkin näkökulmasta. Persoonallista otetta löytyy ja saisi löytyä enemmänkin.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Yuccapalmu ja Peikonlehti
Ilokseni ostin pari kasvia. Yukkapalmun ja Peikonlehden. Kasvivimma jatkuu. Joskus asunto on niin täynnä kasveja, että joku lihansyöjäkasvi syö minut nälkäänsä. Vallankumous syö lapsensa. Kasvit tekevät asunnon ja elämän rehevämmäksi. Laitoin orkidean toiseen ruukkuun. Ihmeekseni edeltävä ruukku oli täynnä muumaisiä kaarnanpaloja. Orgidean juuri oli lyhyt vihreä ja ympärillä kovia ilmajuuria. Olin hukassa. Laitoin multaa pohjalle ja tätä "pilkettä" päälle.
Olen toki niin huono vihwrpeukalo, että pari kasvia päätti päivänsä. Ei haittaa. Luulen, että se kuuluu asiaan. Nyt asunnossa on n. 29 kasvia ja lisää himoittaisi ostaa.
Niin, ja epäidenttiset kaksoset, tulilatva ja aloe vera, voivat paksusti. Tulilatva on pudottanut punaiset lehdet ja rehevöitynyt kuin vanha rouv... ja kaveri aloe vera uloittelee yhä pidemmälle. Tämä kaksikko on kovassa myötätuulessa.
Olen toki niin huono vihwrpeukalo, että pari kasvia päätti päivänsä. Ei haittaa. Luulen, että se kuuluu asiaan. Nyt asunnossa on n. 29 kasvia ja lisää himoittaisi ostaa.
Niin, ja epäidenttiset kaksoset, tulilatva ja aloe vera, voivat paksusti. Tulilatva on pudottanut punaiset lehdet ja rehevöitynyt kuin vanha rouv... ja kaveri aloe vera uloittelee yhä pidemmälle. Tämä kaksikko on kovassa myötätuulessa.
Mansikat
Hain mansikoita laatikollisen. Tyhjensin pakastimen. Sulatin pakastimen. Perkasin mansikat pakastusrasioihin. Sokeria päälle pari lusikallista joka rasiaan. Mansikat olivat hivenen liian kypsiä, muteivät pehmenneitä. Ne olivat myös aika makeita. Ei varmastikaan parasta laatua pakastamiseen, mutten välitä siitä. Rasioita oli juuri sopiva määrä viiden kilon mansikkasatsiin. Kuivasin pakastimen ja panin pakastuksen täysille. Mansikkarasiat pakastimeen.
Tuntuu kuin olisin tehnyt jotain. Tuli hyvä mieli. Olen onnellinen.
Tuntuu kuin olisin tehnyt jotain. Tuli hyvä mieli. Olen onnellinen.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Kaunista
Hyvä ystäväni kysyi miksen maalaa mitään kaunista. En ole koskaan aiemmin miettinyt asiaa. En ole myöskään yrittänyt maalata kaunista. Kuvia syntyy prosessissa joka on enemmän tai vähemmän tavoitteellista ja intuitiota. Siten maalaus voi olla kaunis, jos mieli on kaunis. Monet työt ovat mielestäni kauniita, kun ne ovat onnistuneita. Mutten ajattele sinänsä esteettistä kauneutta.
Näyttelyssä kaksi eri naisihmistä tuli juttelemaan kanssani laastarimaalauksistani tietämättä, että olin maalannut ne. Molemmat pitivät tauluja kauniina, mutta laastarit pilasivat tai rumensivat taulut. Esteettisesti asia on niin. Sanoin toiselle, että tehdään diili. Jos hän pysäyttää ilmaston lämpenemisen, niin minä poistan laastarit tauluistani ja maalaan ne kauneiksi.
Ihminen on kauniimpi kuin paraskaan taideteos. Kun katsoo läheisen ihmisen silmiin ja lähestyy hänen sisintään, on vaikea kuvata sen suuruutta sanoilla tai maalauksilla. Toisaalta se on varmasti saanut aikaa kasoittain kirjoja, musiikkia ja seinäkilometrejä maalauksia. Se kauneus on suurinta ihmisen sisimmässä. Ihminen on suurin kauneus.
Näyttelyssä kaksi eri naisihmistä tuli juttelemaan kanssani laastarimaalauksistani tietämättä, että olin maalannut ne. Molemmat pitivät tauluja kauniina, mutta laastarit pilasivat tai rumensivat taulut. Esteettisesti asia on niin. Sanoin toiselle, että tehdään diili. Jos hän pysäyttää ilmaston lämpenemisen, niin minä poistan laastarit tauluistani ja maalaan ne kauneiksi.
Ihminen on kauniimpi kuin paraskaan taideteos. Kun katsoo läheisen ihmisen silmiin ja lähestyy hänen sisintään, on vaikea kuvata sen suuruutta sanoilla tai maalauksilla. Toisaalta se on varmasti saanut aikaa kasoittain kirjoja, musiikkia ja seinäkilometrejä maalauksia. Se kauneus on suurinta ihmisen sisimmässä. Ihminen on suurin kauneus.
Fours
Paapassa musisoi Fours. Kaksi naista ja kaksi miestä soittelivat pehmeää laulu-kitarajazzia. Hienoja sovituksia kuultiin. Ne harvat kuulivat, jotka eivät olleet ulkona terassilla. Naisbasisti oli hienossa vireessä vaikkei hymyillytkään kertaakaan. Naisvokalisti (kukä hän oli?) oli hyvä.
Ehdotus Paapalle: Laittakaa lava ulos. Silloin ohikulkijatkin saisivat kuunneltavaa. Nyt musa meni vähän harakoille, vaikka oltiinkin sisällä.
Ehdotus Paapalle: Laittakaa lava ulos. Silloin ohikulkijatkin saisivat kuunneltavaa. Nyt musa meni vähän harakoille, vaikka oltiinkin sisällä.
Africa party
Telakalla oli Afrikka kemut. Musiikki on suoraan Afrikasta. Tykästyin kovasti. Päätin taas lähteä kesälomamatkan sijaan Afrikkaan. Musiikki oli toki rytmiikaltaan ylivertaista, mutta myös melodiat vaihtelivat mukavasti ja vakuutuin. Olen ehkä sittenkin afrikkalainen. Pitänee mennä katsomaan.
Jenni Vartiainen ja Jean S
Tuhannet ihmiset (naiset) eivät voi olla väärässä. Jenni Vartiainen on nasta pimu. Itse en voinut sitä aivan varmaksi sanoa, koska ihmisten kalkatus ja paksu ääänentoisto tekivät tehtävänsä. Jossain välissä laulettiin murusestani, jonka tunnistin. Muu oli vierasta, mutta jengi on sikana innoissaan.
Yhtä intoa piukalla porukka oli myös gentlemanniyhtye Jean S :n komeista showmiehistä. Kansa halusi bailata ja laulaa kaanonissa. Sitä se myös sai. Kesän kliimaksi oli täyttynyt.
Toki kyse oli myös kesäjuhlista, jossa tärkeintä oli tavata ihmisiä vapaalla. Se on sosiaalisempaa kuin mikään media.
Yhtä intoa piukalla porukka oli myös gentlemanniyhtye Jean S :n komeista showmiehistä. Kansa halusi bailata ja laulaa kaanonissa. Sitä se myös sai. Kesän kliimaksi oli täyttynyt.
Toki kyse oli myös kesäjuhlista, jossa tärkeintä oli tavata ihmisiä vapaalla. Se on sosiaalisempaa kuin mikään media.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Greenrose Faire 2
Syksyllä Klubilla nyt Medieval Folk Festissä. Tykkään kyllä heidän keskiaikaväritteisestä musastaan. Nyt kuitenkin alkoi jo huomio kiintyä rummut -basso osaston toistavaan ja päällekäyvään rytkiin. Se oli samanlaista lähes joka biisissä. Urkujen ja mandoliinin miksausta voisi vahvistaa ja bassoa hiljentää. Vokalisti Pöysti on mahtava pakkaus, täynnä kaunista lauluääntä ja bändin sielua.
Oikein reipasta poljentoa pubeihin ja klubeihin. Ja Tampereelta, nääs.
Oikein reipasta poljentoa pubeihin ja klubeihin. Ja Tampereelta, nääs.
Onko totta ?
Tampereen Taidemuseo juhlii 80-vuotista taivalta näyttelyllä Onko totta ?. Näyttely kuvaa mennyttä ja tulevaa. Käsikirjoittajana kirjailija Johanna Sinisalo. Näyttely on koottuu eri ajoista ja teemoista. Hauskoja kuvitelmia on sosialistinen Suomi ja Tampere. Myös tulevaisuuden kuvitelmat ovat kiinnostavia. Golf vierta ehtyy ja meitä uhkaa kylmyys ja jäätyminen.
Taiteijat ovat tamperelaisia tai liittyvät Tampereeseen. Pieniä ja suuria helmiä olevat Werneri Thomen härkävankkurit, joissa lenh,än jalka ja takakannikka ovat niin kolmiuloitteisen tuntuisia, että hieraisin silmiäni monta kertaa. Maalaus on maalattu 1901. Pikkuteos Jäällä tekijänä Augusti Uotila niminen taitelija kosketti myös. Maalausajankohtaa ei mainita.
Kirsti Tuokon kasvokuvat ovat mainioita, haamumaisia, ujostelemattomia. Pidin niistä oikein kovasti. Pelkistettyä mutta vahvaa tunnetta pelissä.
Juhani Linnovaaran teos Muotokuva II oli onnistuneesti kuvaamassa Tsernobylin laskeutuman auheuttamia muodonmuutoksia.
Alakerran värikirjo ja spontaanisuuden tunne oli voimakas. Ehkä isolla seinällä olleet lukuisiat hienot siniharmaat työ söiväit toisiaan yhteisessä ripustuksessa.
Hauska ja vapaa teos on myös Tampereen keskustan tiloja ja aukioita kuvaava fiktiivinen diateos.
Paljon kiinnostavia töitä ja ajatuksaia herättäviä kuvia meistä ja tulevaisuudestamme. Onko se totta ? On !
Taiteijat ovat tamperelaisia tai liittyvät Tampereeseen. Pieniä ja suuria helmiä olevat Werneri Thomen härkävankkurit, joissa lenh,än jalka ja takakannikka ovat niin kolmiuloitteisen tuntuisia, että hieraisin silmiäni monta kertaa. Maalaus on maalattu 1901. Pikkuteos Jäällä tekijänä Augusti Uotila niminen taitelija kosketti myös. Maalausajankohtaa ei mainita.
Kirsti Tuokon kasvokuvat ovat mainioita, haamumaisia, ujostelemattomia. Pidin niistä oikein kovasti. Pelkistettyä mutta vahvaa tunnetta pelissä.
Juhani Linnovaaran teos Muotokuva II oli onnistuneesti kuvaamassa Tsernobylin laskeutuman auheuttamia muodonmuutoksia.
Alakerran värikirjo ja spontaanisuuden tunne oli voimakas. Ehkä isolla seinällä olleet lukuisiat hienot siniharmaat työ söiväit toisiaan yhteisessä ripustuksessa.
Hauska ja vapaa teos on myös Tampereen keskustan tiloja ja aukioita kuvaava fiktiivinen diateos.
Paljon kiinnostavia töitä ja ajatuksaia herättäviä kuvia meistä ja tulevaisuudestamme. Onko se totta ? On !
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Hampurilainen
Kotona tehdyt hampurilaiset ovat huippua. Siitä kerroin joskus aiemmin. Nyt tulee ohje, joka on laiskan hanpurilainen. Silti ihan hyvä ja täyttävä.
Ostetaan isoja hampurilaissämpylöitä, grillitassuja (tai juustogrillitassuja), varsisipulinippu, kurkkusalattia (tai sinappista kurkkusalattia), salaatinlehtiä tai lehtisalaattia, hampurilaiskastiketta, ananasrenkaita.
Pilkotaan muutama varsisipuli varsineen ja paistetaan öljyssä pehmeäksi. Kerätään sipulit pois pannulta ja öljyä saa jäädä pannuun. Paistetaan kaksi grillitassua ruokailijaa kohden. Virta pois ja halkaistut sämpylät hetkeksi ruskistumaan pannulle. Ladotaan sämpylänpuolikkaalle sipulia, grillitassuja, kurkkusalaattia, ananasrengas, ja hampurilaiskastiketta, salaatinlehti ja päälle sämpylän lakki.
Nam. Tämä on täyttävää ja makoisaa ja kokkikin voi nauttia paitsi helteestä myös ruokailijoiden hiljaisuudesta. Tämä vie nimittäin kielen mennessään.
Ostetaan isoja hampurilaissämpylöitä, grillitassuja (tai juustogrillitassuja), varsisipulinippu, kurkkusalattia (tai sinappista kurkkusalattia), salaatinlehtiä tai lehtisalaattia, hampurilaiskastiketta, ananasrenkaita.
Pilkotaan muutama varsisipuli varsineen ja paistetaan öljyssä pehmeäksi. Kerätään sipulit pois pannulta ja öljyä saa jäädä pannuun. Paistetaan kaksi grillitassua ruokailijaa kohden. Virta pois ja halkaistut sämpylät hetkeksi ruskistumaan pannulle. Ladotaan sämpylänpuolikkaalle sipulia, grillitassuja, kurkkusalaattia, ananasrengas, ja hampurilaiskastiketta, salaatinlehti ja päälle sämpylän lakki.
Nam. Tämä on täyttävää ja makoisaa ja kokkikin voi nauttia paitsi helteestä myös ruokailijoiden hiljaisuudesta. Tämä vie nimittäin kielen mennessään.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Alessandro Baricco
Tämä loistava minimalistinen kirjailija on suuri suosikkini. Nyt lueskelen kirjaa Verta vuodattamatta. Se on pieni kirja, jossa on tiivistetty asioita, tapahtumia, tunteita ja vihaa.
Hänen mestariteoksensa on Silkki. Se kertoo 1600-luvun silkkiperhosten hakumatkoistaRanskasta Kiinaan ja Ranskaan. Mutta kirja on upea rakkauskertomus miehestä, joka näkee naisen silmät maapallon toisella puolella. Silkissä Baricco on löytänyt rakkauden ytimeen. Reaalisen ajattelun ulkopuolella olevaan tunteeseen, joka täyden riippuvuuden myötä täyttää ihmisen mielen ja elämän.
Lukekaa Alessandro Bariccon kirjoja ! Kolmas käännetty teos on nimeltään Cityssä. Kirjan ahmaisee yhdessä päivässä, mutta jotain syvempää ja ajatuksiin imeytyvää kirjat sisältävät. Hänen kerrontatapansa ja pelkistämisensä koskettaa.
Hänen mestariteoksensa on Silkki. Se kertoo 1600-luvun silkkiperhosten hakumatkoistaRanskasta Kiinaan ja Ranskaan. Mutta kirja on upea rakkauskertomus miehestä, joka näkee naisen silmät maapallon toisella puolella. Silkissä Baricco on löytänyt rakkauden ytimeen. Reaalisen ajattelun ulkopuolella olevaan tunteeseen, joka täyden riippuvuuden myötä täyttää ihmisen mielen ja elämän.
Lukekaa Alessandro Bariccon kirjoja ! Kolmas käännetty teos on nimeltään Cityssä. Kirjan ahmaisee yhdessä päivässä, mutta jotain syvempää ja ajatuksiin imeytyvää kirjat sisältävät. Hänen kerrontatapansa ja pelkistämisensä koskettaa.
Suomalainen
Englannissa on julkaistu suomalaisen ihmisen sielunelämää kuvaava opas "Xcenophope´s Guide to Finns". Kirjassa käydään läpi tiettyjä luonteenpiirteitä ja ilmiöitä, jotka ovat meille suomalaisille tuiki tavallisia. Siis kahvin ja kaljan juonti, sisu, sauna ja salmiakki, ruotsinpelko, kylähulluus jne.
Valitettavasti kuva on aika kapea, eikä kerro meistä kaikkea. Opaskirjan kirjoittaja on kyllä suomalainen, Enkuissa asuva nainen, mutta paljon on jäänyt kertomatta.
Vaille huomioita on jäänyt esimerkiksi perusvoimamme kateus, erityisesti naapurikateus. Hiljaa kyräillään vuosikaudet ja ostellaan aina suurempia telkkuja ja autoja kun naapurilla. Verhon takaa tarkastellaan naapurin juhlia. Kerran vuodessa, jouluna, tervehditään. Postilaatikolla, ruohonleikkuussa, saunassa, lumitöissä ja grillillä käydään eri aikaan.
Ruokakulttuurissa meillä on paljon vaihtoehtoja. Otetaan vaikka esimerkiksi makkaran paisto, höyrymakkara, joulumakkara, mustamakkara, makkarakeitto, HK:n blöö, nauravat nakit, makkaraperunat tai porilainen. Tietysti jauhomakkara on maukkaanpaa (suolaisempaa) kun lihamakkara. Muita kansallisruokia ovat erilaiset pizzat, kebabit ja hampurilaiset.
Miesten ykkösharrastus on vesi. Vuodenajat jakavat sen kahteen osaan: pilkkiminen ja hukkuminen. Talvella istutaan jäällä koko valoisa päiväaika. Yksin, hiljaa ja pää painuksissa ajatellaan kaikkea maailman tuskaa. Kädessä on pieni vapa, jonka siima on jäähän poratussa reiässsä. Kesällä saunotaan, juodaan pullo kossua ja kori kaljaa päälle. Sitten juhlitaan. Uidaan vastarannalle tai lähdetään soutelemaan. Tosimies ei käytä pelastusliivejä vaan hukkuu mieluummin. Se on miehekkäämpää ja kunniakkaampaa.
Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti vierasmaalaisiin. Paitsi venäläisiin, jotka ostavat kesämökkimme, asuntomme ja maa-alueemme. Tai somaleihin, jotka saavat liikaa sosiaalitukia. Tai saksalaisiin, jotka tyhjentävät aamiaispöydän ja Lapin. Tai virolaisiin pikkuveljiimme, jotka puhuvat hassua kieltä ja yrittävät matkia meitä. Tai mustiin, jotka vievät naisemme ja työpaikkamme. Tai kreikkalaisiin ja portugalilaisiin jotka vievät rahamme. Olikos vielä joitain muita ?
Urheiluhulluus on parhaita puoliamme. Jaksamme seisoa tyynesti talvipakkasella tuntikausia viidenkymmen kilometrin hiihdon SM-kisoissa. Tai seuraamme radiosta koko yön kestävää suunnistus viestiä, jossa puhutaan kerran puolessatunnissa oksien rapinasta. Suosikkilajejamme ovat edelleen ne lajit, joita muualla ei harrasteta kuten keihään-, saappaa-, kännykän- ja lestinheittö , mäkihyppy, pesäpallo, salibändy eli sähly.
Liikenteessä olemme elementissämme. Suomalaiset eivät ole sattumalta ralli- tai formulakansaa. Syykin on selvä. Joka perjantai kaahaamme nopeusrajoituksista piittaamatta läpi Suomen. Mökille. Siellä suoritamme saunamakkarahukkumis rituaalimme ja ajamme taas sunnuntaina vieläkin kovempaa kotiin. Tässä on pohjatyö ja harrastus, jonka lapset oppivat jo ns. äidinmaidosta. Toki isät ovatkin yleensä ratissa, kunnosta riippumatta.
Olemme myös uskovaisia. Kaste, rippi, häät ja hautajaiset saavat meidät neljästi elämän aikana kirkkoon. Uskomme on luja varmuuden vuoksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi ongelmia tai elämän jälkeen olisikin jotain paratiisin tapaista. Papit juovat kahvia ja ovat hiljaa seurassamme elämän huippuhetkinä. Jokaisessa kylässä ja kaupunginosassa on oma kirkkonsa ja seurakuntansa, joka vastustaa muutoksia. Ihan vaan periaatteesta.
Sairaudet eivät meitä vaivaa. Se johtuu hyvästä peruskunnosta ja vankasta asenteestamme. Lääkäriin ei mennä vaikka henki menisi. Tosin osa kansalaisista on ottanut tehtäväkseen käydä lääkärissä muiden puolesta. Terveydenhoitojärjestelmämme on niin kallis, ettei sitä kannata pitää tyhjäkäynnillä. Sitä paitsi lääkärien kanssa seurustelu osoittaa sivistystä ja aina on kiva olla itseään paremmassa seurassa.
Kotieläinkanta on pääosin vähentynyt. Suomalaiset rakastavat eniten verokarhua. Se on yhteinen lemmikkimme ja kansalliseläimemme. Me hoidamme ja ruokimme sitä taajaan ja perusteellisesti, vaikka kukaa ei ole sitä oikeasti nähnytkään. Sehän on tunnetusti kaikkiruokainen ja sillä on pohjaton nälkä. Joskus lisäverolapun saatuamme meiltä pärähtää suomalaiskansallinen kirosana, mutta pian lauhdumme ja toteamme rahojen menevän hyvään tarkoitukseen. Sillä jaksaa taas painaa ylitöitä rytmihäiriöistä huolimatta.
Tällaisia me vaan olemme. Toisenlaisia kuin muut. Olkaamme siitä ylpeitä. Odottelemme kakkososaa mainittuun englanninkieliseen opaskirjaan. Sen me olemme ansainneet.
Valitettavasti kuva on aika kapea, eikä kerro meistä kaikkea. Opaskirjan kirjoittaja on kyllä suomalainen, Enkuissa asuva nainen, mutta paljon on jäänyt kertomatta.
Vaille huomioita on jäänyt esimerkiksi perusvoimamme kateus, erityisesti naapurikateus. Hiljaa kyräillään vuosikaudet ja ostellaan aina suurempia telkkuja ja autoja kun naapurilla. Verhon takaa tarkastellaan naapurin juhlia. Kerran vuodessa, jouluna, tervehditään. Postilaatikolla, ruohonleikkuussa, saunassa, lumitöissä ja grillillä käydään eri aikaan.
Ruokakulttuurissa meillä on paljon vaihtoehtoja. Otetaan vaikka esimerkiksi makkaran paisto, höyrymakkara, joulumakkara, mustamakkara, makkarakeitto, HK:n blöö, nauravat nakit, makkaraperunat tai porilainen. Tietysti jauhomakkara on maukkaanpaa (suolaisempaa) kun lihamakkara. Muita kansallisruokia ovat erilaiset pizzat, kebabit ja hampurilaiset.
Miesten ykkösharrastus on vesi. Vuodenajat jakavat sen kahteen osaan: pilkkiminen ja hukkuminen. Talvella istutaan jäällä koko valoisa päiväaika. Yksin, hiljaa ja pää painuksissa ajatellaan kaikkea maailman tuskaa. Kädessä on pieni vapa, jonka siima on jäähän poratussa reiässsä. Kesällä saunotaan, juodaan pullo kossua ja kori kaljaa päälle. Sitten juhlitaan. Uidaan vastarannalle tai lähdetään soutelemaan. Tosimies ei käytä pelastusliivejä vaan hukkuu mieluummin. Se on miehekkäämpää ja kunniakkaampaa.
Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti vierasmaalaisiin. Paitsi venäläisiin, jotka ostavat kesämökkimme, asuntomme ja maa-alueemme. Tai somaleihin, jotka saavat liikaa sosiaalitukia. Tai saksalaisiin, jotka tyhjentävät aamiaispöydän ja Lapin. Tai virolaisiin pikkuveljiimme, jotka puhuvat hassua kieltä ja yrittävät matkia meitä. Tai mustiin, jotka vievät naisemme ja työpaikkamme. Tai kreikkalaisiin ja portugalilaisiin jotka vievät rahamme. Olikos vielä joitain muita ?
Urheiluhulluus on parhaita puoliamme. Jaksamme seisoa tyynesti talvipakkasella tuntikausia viidenkymmen kilometrin hiihdon SM-kisoissa. Tai seuraamme radiosta koko yön kestävää suunnistus viestiä, jossa puhutaan kerran puolessatunnissa oksien rapinasta. Suosikkilajejamme ovat edelleen ne lajit, joita muualla ei harrasteta kuten keihään-, saappaa-, kännykän- ja lestinheittö , mäkihyppy, pesäpallo, salibändy eli sähly.
Liikenteessä olemme elementissämme. Suomalaiset eivät ole sattumalta ralli- tai formulakansaa. Syykin on selvä. Joka perjantai kaahaamme nopeusrajoituksista piittaamatta läpi Suomen. Mökille. Siellä suoritamme saunamakkarahukkumis rituaalimme ja ajamme taas sunnuntaina vieläkin kovempaa kotiin. Tässä on pohjatyö ja harrastus, jonka lapset oppivat jo ns. äidinmaidosta. Toki isät ovatkin yleensä ratissa, kunnosta riippumatta.
Olemme myös uskovaisia. Kaste, rippi, häät ja hautajaiset saavat meidät neljästi elämän aikana kirkkoon. Uskomme on luja varmuuden vuoksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi ongelmia tai elämän jälkeen olisikin jotain paratiisin tapaista. Papit juovat kahvia ja ovat hiljaa seurassamme elämän huippuhetkinä. Jokaisessa kylässä ja kaupunginosassa on oma kirkkonsa ja seurakuntansa, joka vastustaa muutoksia. Ihan vaan periaatteesta.
Sairaudet eivät meitä vaivaa. Se johtuu hyvästä peruskunnosta ja vankasta asenteestamme. Lääkäriin ei mennä vaikka henki menisi. Tosin osa kansalaisista on ottanut tehtäväkseen käydä lääkärissä muiden puolesta. Terveydenhoitojärjestelmämme on niin kallis, ettei sitä kannata pitää tyhjäkäynnillä. Sitä paitsi lääkärien kanssa seurustelu osoittaa sivistystä ja aina on kiva olla itseään paremmassa seurassa.
Kotieläinkanta on pääosin vähentynyt. Suomalaiset rakastavat eniten verokarhua. Se on yhteinen lemmikkimme ja kansalliseläimemme. Me hoidamme ja ruokimme sitä taajaan ja perusteellisesti, vaikka kukaa ei ole sitä oikeasti nähnytkään. Sehän on tunnetusti kaikkiruokainen ja sillä on pohjaton nälkä. Joskus lisäverolapun saatuamme meiltä pärähtää suomalaiskansallinen kirosana, mutta pian lauhdumme ja toteamme rahojen menevän hyvään tarkoitukseen. Sillä jaksaa taas painaa ylitöitä rytmihäiriöistä huolimatta.
Tällaisia me vaan olemme. Toisenlaisia kuin muut. Olkaamme siitä ylpeitä. Odottelemme kakkososaa mainittuun englanninkieliseen opaskirjaan. Sen me olemme ansainneet.
Omenapuu
- Isä, vatsa kurnii, minulla on nälkä. Mistä saataisiin kalaa ?
- Malttia poikani, kyllä me vielä kalaa löydetään.
- Mikä tuo on ?
- Jaa, enpä tiedä. Olisikohan se harhanäky.
- Mikä se sitten on ?
- Oikeasti ei näe, vaikka näkeekin.
- Ovatko nuo pyöreät eläviä ?
- Jos se on harhanäky, ne eivät oikeasti elä. Pitäisiköhän yrittää koskettaa ?
- Ei kosketa, äiti sanoi aina, ettei saa koskea vieraaseen.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Inho
Tänään se tulee taas. Polanskin hieno leffa: Inho. Katso, et kadu ! Teemalta klo 22.45. Aika myöhään, muttei näin valoisana kesäyönä saa oikein untakaan. Päänäyttelijänä nuori, kaunis ja herkkä blondi Catherine Deneuve. Polanski ohjasi tämän mestariteoksen jo vuonna 1965.
Annukka Laine ja Tatsuo Hoshika
Haiharan taidekeskuksessa on Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan näyttely. Laineen töitä on Kartanon päärakennuksessa ja Hoshikan töitä tallirakennuksessa.
Annukka Laineen pointillistiset, unenomaiset työt kuvailevat naisen näkökulmaa,parisuhdetta ja maisemia. Mukana on myös uskontoon liittyviä töitä. Kiinostavimpia olivat pointillistiset maisemat. Niissä on tunnetta ja tunnelmaa.
Tatsuo Hoshikan töissä kuvataan vanhoja rakennuksia, maisemia ja puupintoja. Puupintaan piirtyvät varjot ovat hienoja käsityön taidonnäytteitä. Rakennuksissa on jotain hämyisää viiskytluvun tunnelmaa.
Molempien työt ovat oikein osuvia Haiharan kaltaiseen ympäristöön ja erityisesti kesänäyttelyyn. Ihmisiä käy runsaasti ja teokset miellyttävät useimpien silmiä. Pieni kriittinen näkökulma tuli mieleeni. Eli miksi näitä töitä tehdään ? Mutta uskon, että yleisö tykkää ja siinä on se vastaus.
Annukka Laineen pointillistiset, unenomaiset työt kuvailevat naisen näkökulmaa,parisuhdetta ja maisemia. Mukana on myös uskontoon liittyviä töitä. Kiinostavimpia olivat pointillistiset maisemat. Niissä on tunnetta ja tunnelmaa.
Tatsuo Hoshikan töissä kuvataan vanhoja rakennuksia, maisemia ja puupintoja. Puupintaan piirtyvät varjot ovat hienoja käsityön taidonnäytteitä. Rakennuksissa on jotain hämyisää viiskytluvun tunnelmaa.
Molempien työt ovat oikein osuvia Haiharan kaltaiseen ympäristöön ja erityisesti kesänäyttelyyn. Ihmisiä käy runsaasti ja teokset miellyttävät useimpien silmiä. Pieni kriittinen näkökulma tuli mieleeni. Eli miksi näitä töitä tehdään ? Mutta uskon, että yleisö tykkää ja siinä on se vastaus.
Ennen lomaa
Loma lähestyy kovalla vauhdilla. Jo perjantai-iltana saan ensi kosketuksen lomatunnelmaan. Useinhan loman odotus ei ole aina auvoista ja onnea. Usein lomalle tulee kasattua kaikenlaisia tehtäviä, joita yrittää sitten hampaat irvessä saada aikaiseksi. Huono omatunto vaaniin nurkan takana, jos jotain jää tekemättä.
Tämän takia aion tehdä kaikki lomavelvollisuudet ennen lomaa. Siis tänään ja huomenna. Silloin voin lomalla huidella niitä näitä ja ottaa rennosti. Aikaa on pari päivää ja töissäkin pitää käydä. Aion silti pudotttaa loma-apinan olkapäiltä ja tehdä seuraavat hommat ennen perjantaita:
- pakastimen sulatus
- uusien mansikoiden pakastaminen
- vessan katon sinisten töhryjen maalaaminen gessolla
- mattojen pesu ja kuivaus Peltsun pesualtailla auringonpaisteessa
- imurointi ja pölyjen pyyhintä
- roinan vienti varastoon ja roskikseen
- uuden eteismaton ostaminen
- nurmikon leikkaus ja haravointi (jes, tehty viime viikonloppuna)
- kukkapenkin kitkentä
- tunnin lenkki ja lenkkisauna
- lomakirjojen lukeminen
- lomamatkojen varaaminen kiinnostaviin maihin (ei Tallinna tai Tukholma)
- terassilla notkuminen aurinkolasit silmillä
- Peltsun rannalla ruskettuminen tosiruskeaksi
- sukuloiminen itä-Suomessa (ainut sukulaiseni sielläpäin, siskoni, on Islannissa ja Grönlannissa)
- mustaamakkaraa Tammelan torilla maidon kera
- risteily Nässyllä tai Pyhäjärvellä (Viikinsaarikin käy)
- Särkkis, Linnanmäki tai Korkeasaari (tämä on jo plakkarissa)
- perinteiset kesäfestarit (taisin jo sanoa, että Anna-Mari Kähärän konsertti vastasi yksiä kesäfestareita, sitäpaitsi olin jo Sillalla)
- alennusmyynnissä ravaaminen & halpojen ja tarpeettomien vaatteiden ostaminen
- kavereiden kanssa baarissa notkuminen pikkutunneille, niin että aamulla harmittaa ja olo on hontelo
- hiusten leikkaus (tai kasvattaisinko pitkän ja epäsiistin lomaletin ?)
Tämä arsenaali perjantaihin mennessä ja loma alkaa rennosti. Vapautta ja energiaa riittää. Voin makoilla joka päivä rauhassa pihanurtsilla, venytellä ja haukotella ja sanoa maagiset sanat:
"Mitähän kivaa tekisin tänään ?"
Tämän takia aion tehdä kaikki lomavelvollisuudet ennen lomaa. Siis tänään ja huomenna. Silloin voin lomalla huidella niitä näitä ja ottaa rennosti. Aikaa on pari päivää ja töissäkin pitää käydä. Aion silti pudotttaa loma-apinan olkapäiltä ja tehdä seuraavat hommat ennen perjantaita:
- pakastimen sulatus
- uusien mansikoiden pakastaminen
- vessan katon sinisten töhryjen maalaaminen gessolla
- mattojen pesu ja kuivaus Peltsun pesualtailla auringonpaisteessa
- imurointi ja pölyjen pyyhintä
- roinan vienti varastoon ja roskikseen
- uuden eteismaton ostaminen
- nurmikon leikkaus ja haravointi (jes, tehty viime viikonloppuna)
- kukkapenkin kitkentä
- tunnin lenkki ja lenkkisauna
- lomakirjojen lukeminen
- lomamatkojen varaaminen kiinnostaviin maihin (ei Tallinna tai Tukholma)
- terassilla notkuminen aurinkolasit silmillä
- Peltsun rannalla ruskettuminen tosiruskeaksi
- sukuloiminen itä-Suomessa (ainut sukulaiseni sielläpäin, siskoni, on Islannissa ja Grönlannissa)
- mustaamakkaraa Tammelan torilla maidon kera
- risteily Nässyllä tai Pyhäjärvellä (Viikinsaarikin käy)
- Särkkis, Linnanmäki tai Korkeasaari (tämä on jo plakkarissa)
- perinteiset kesäfestarit (taisin jo sanoa, että Anna-Mari Kähärän konsertti vastasi yksiä kesäfestareita, sitäpaitsi olin jo Sillalla)
- alennusmyynnissä ravaaminen & halpojen ja tarpeettomien vaatteiden ostaminen
- kavereiden kanssa baarissa notkuminen pikkutunneille, niin että aamulla harmittaa ja olo on hontelo
- hiusten leikkaus (tai kasvattaisinko pitkän ja epäsiistin lomaletin ?)
Tämä arsenaali perjantaihin mennessä ja loma alkaa rennosti. Vapautta ja energiaa riittää. Voin makoilla joka päivä rauhassa pihanurtsilla, venytellä ja haukotella ja sanoa maagiset sanat:
"Mitähän kivaa tekisin tänään ?"
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Scandinavian Music Group
Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Ultra Bra oli kyllä samoilla linjoilla nimen suhteen. SMG on minulle aivan uusi tuttavuus enkä tiedä siitä muuta kuin, että soittajat ovat Ultra Bran ex- soittajia. En myöskään muista kuulleeni mitään heidän tuotannostaan. Näillä mennään kuuntelemaan bändiä.
Kokemus oli positiivinen. Bändi soitteli mainiota folkrockia ja countryä. Joel Melasniemen biisit olivat hyviä,omaperäisiä ja erilaisia. Tosin countryhumpat eivät iskeneet minuun, mutta toki yleisöön. Terhi Kokkosen lauluääni oli upea. Kaksikon takana oli osaava bändi. Kaikenkaikkiaan oikein hauska tuttavuus ja biisit olivat omaperäisiä. Toki jonkin ajan kuluttua aloin puutua. Kuitenkin musiikki ja bändi oli omaperäisuudessään kiehtovaa.
Käyskentelin eri puolilla katsomoa ja parhaat soundit kuultiin peräosassa ja alueen Ulkopuolella. Jotenkin Irinan keikan aikana huomasin saman ongelman. Miksaajat ovat kuuroja. Erityisesti ylä-äänet menivät sikinsokin. Takana kuuli jotain sävyisämpää. Ilmeisesti porukalle on tärkwämää fiilis ja kova äänikeitto. Tuttujen biisien aikana on sama miten soundit kuuluvat. Mutta meikäläiselle uuden bändin ja uusien kappaleiden kuunteleminen vaatiin korvaa ja puhdasta äänentoistoa. No, emme ole Porissa ja kaikki maksaa.
Joka tapauksessa pinnat SMG:lle. Kun homma alkaa kyllästyttämään Joel Melasniemestä saadaan upea säveltäjä laajempaan käyttöön ja Terhi Kokkosesta upea uusi sooloartisti. Ja onhan se nyt vähän myöhäistä muuttaa tuota cornia munkkiniemeläistä nimeä.
Tykkäsin kyllä.
Porukkaa oli paikalla reilu viissataa. Olin yksin. Tai en sentään. Liisa oli ainoa tuttu. Tai ei ainoa, mutta järjestäjien mukavan joukon lisäksi ainoa. No, musiikki yhdistää, minkä elämä erottaa.
Mika Myllylä
Kirjoitan poikkeuksellisesti tähän blogiini tämän kerran myös urheilusta tai oikeammin urheilijasta. Mika Myllylän kuolema hätkähdytti. Asiasta on lisää myös blogissani Punainenkortti.
Myllylän kuolinviesti on äärimmäisen surullinen uutinen. Kuolema herättää paljon kysymyksiä. Onko urheilu sittenkin liian vakavaa ? Kenenkään ei pitäisi joutua umpikujaan urheilun ja siihen liittyvän julkisuuspaineen takia. Odotammeko liikaa urheilijoilta ? Myllylä oli äärimmäisen harjoittelun ja reilun pelin symboli. Sitten kaikki kaatui päälaelleen Lahden dopingkäryn myötä 2001. Siitä alkoi alamäki ja jatkuvat ongelmat. Viimeinen sinetti oli ilmeisesti vuosia jatkunut dopingoikeudenkäynti ja siihen liittyvät salaisuudet. Myllyläkin oli todistajana. Koko tätä hullunmyllyä Myllylä ei ihmisenä enää kestänyt.
Mikä on elämässä tärkeää ? Pitäisikö elämässä jättää omaa pelivaraa, eikä panostaa niin sanotusti sata lasissa ? Voiko yksi asia romuttaa ihmisen koko elämän ? Kysymyksiä vailla vastauksia surun hetkellä.
Myllylän kuolinviesti on äärimmäisen surullinen uutinen. Kuolema herättää paljon kysymyksiä. Onko urheilu sittenkin liian vakavaa ? Kenenkään ei pitäisi joutua umpikujaan urheilun ja siihen liittyvän julkisuuspaineen takia. Odotammeko liikaa urheilijoilta ? Myllylä oli äärimmäisen harjoittelun ja reilun pelin symboli. Sitten kaikki kaatui päälaelleen Lahden dopingkäryn myötä 2001. Siitä alkoi alamäki ja jatkuvat ongelmat. Viimeinen sinetti oli ilmeisesti vuosia jatkunut dopingoikeudenkäynti ja siihen liittyvät salaisuudet. Myllyläkin oli todistajana. Koko tätä hullunmyllyä Myllylä ei ihmisenä enää kestänyt.
Mikä on elämässä tärkeää ? Pitäisikö elämässä jättää omaa pelivaraa, eikä panostaa niin sanotusti sata lasissa ? Voiko yksi asia romuttaa ihmisen koko elämän ? Kysymyksiä vailla vastauksia surun hetkellä.
Leikkien
Pyörämatkalla kotopuolesta työpaikkallle ohitan tehtaalta näyttävän rakennuksen, jonka katolla lukee LEIKKIEN. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa on tehtaanmyymälä. Siinä on jotain puoleensavetävää. Tekisi mieli astua sisään ja tehdä löytöjä. Minulla on hieman arka olo, koska lapseni ovat aikuisia ja heillä ei ole vielä omia lapsia. Missä roolissa menen sisään ?
Ainoa tapa päästä myymälään asiallisesti on mennä ostamaan leluja.
Minun on tehtävä PTS eli pitkän tähtäimen suunnitelma. Ensin on löydettävä nuori naimaton nainen. Ikä voisi olla kolmenkympin molemmin puolin. Mielellään kaunis, mukava ja älykäs. Sitten minun on kosittava. Suostumuksen jälkeen teen hänet raskaaksi. Odotusajan jälkeen saamme yhteisen pienokaisen.
Jo odotusajan loppupuolella voisin mennä Leikkien-tehtaanmyymälään kyselemään hieman vauvaleluista. Jos siellä ei niitä ole, tulee taukoa. Jos on, voisin kysyä suositusta sopivasta purulelusta tai helistimestä. Ellei ole, odottelen muutaman vuoden. Tietysti lapsen kanssa leikkien ja vaimoa huomioiden. Sitten päästään itse pääasïaan eli tehtaanmyymälän ale-lelujen ostelemiseen. Voisin käydä aina kesäisin työmatkalla pyöräilemässä myymälässä ja ostaa jonkun uuden lelun. Puisia leluja tietysti lapsen sukupuolesta riippuen. Junaratoja tai nukketaloja. Talvisin ajaisin omalla autolla myymälän pihaan ja ostelisin isoja lastenleluja: keinuja, kahluualtaita, majoja. Kyllä olisi mukavaa ostella halvalla.
Toisaalta, jos oikein ajattelen asiaa ja omia ostelutarpeitani, voisin yrittää katsella jotain muuta tehtaanmyymälää. Vaikka farkkuja tai urheiluvälineitä. Olen ehkä kuitenkin vetänyt tämän projektin jo riittävän monta kertaa. Sitäpaitsi perhe vie rahaa muutenkin rutosti. Tuskin rahaa jäisi leluihin. Ehkä otan aikalisän ja mietin tätä tehtaanmyymäläasiaa hieman tarkemmin. Yritän katsella seuraavalla työmatkalla tien toiselle puolelle. Siellä on VR:n ratapaiha.
Ainoa tapa päästä myymälään asiallisesti on mennä ostamaan leluja.
Minun on tehtävä PTS eli pitkän tähtäimen suunnitelma. Ensin on löydettävä nuori naimaton nainen. Ikä voisi olla kolmenkympin molemmin puolin. Mielellään kaunis, mukava ja älykäs. Sitten minun on kosittava. Suostumuksen jälkeen teen hänet raskaaksi. Odotusajan jälkeen saamme yhteisen pienokaisen.
Jo odotusajan loppupuolella voisin mennä Leikkien-tehtaanmyymälään kyselemään hieman vauvaleluista. Jos siellä ei niitä ole, tulee taukoa. Jos on, voisin kysyä suositusta sopivasta purulelusta tai helistimestä. Ellei ole, odottelen muutaman vuoden. Tietysti lapsen kanssa leikkien ja vaimoa huomioiden. Sitten päästään itse pääasïaan eli tehtaanmyymälän ale-lelujen ostelemiseen. Voisin käydä aina kesäisin työmatkalla pyöräilemässä myymälässä ja ostaa jonkun uuden lelun. Puisia leluja tietysti lapsen sukupuolesta riippuen. Junaratoja tai nukketaloja. Talvisin ajaisin omalla autolla myymälän pihaan ja ostelisin isoja lastenleluja: keinuja, kahluualtaita, majoja. Kyllä olisi mukavaa ostella halvalla.
Toisaalta, jos oikein ajattelen asiaa ja omia ostelutarpeitani, voisin yrittää katsella jotain muuta tehtaanmyymälää. Vaikka farkkuja tai urheiluvälineitä. Olen ehkä kuitenkin vetänyt tämän projektin jo riittävän monta kertaa. Sitäpaitsi perhe vie rahaa muutenkin rutosti. Tuskin rahaa jäisi leluihin. Ehkä otan aikalisän ja mietin tätä tehtaanmyymäläasiaa hieman tarkemmin. Yritän katsella seuraavalla työmatkalla tien toiselle puolelle. Siellä on VR:n ratapaiha.
Ruisrock-dokumentti
Teema esitti illalla uuden dokkarin 40-vuotiaasta Ruisrockista. Monenlaista kuvamateriaalia on kertynyt vuosien varrelta. Monenlaisia rockstaroja on köpytellyt Ruisrockin lavalla (lavoilla). Ruisrockin alkuvuodet olivat vastaus marginaalinuorison toiveisiin. Se oli kotimaan vastaus vuoden 1969 Woodstockille. Ruissaloon saatiin ensimmäisenä vuonna -70 uskomaton määrä nuorisoa 38.000 henkeä. Päätähtenä Colosseum. Mukana oli muuten myös rock-rauha-rakkaus teemassa Konsta Jylhä.
Itse katselin Ruissalossa vuotta -71, jolloin päätähtenä oli Canned Heat, Jeff Beck ja Kinks. Jenkkibändi Canned Heat veti lähes kahden tunnin setin ja yleisö oli haltioissaan, myös minä. Yleisöä oli kolmipäiväisillä festareilla yhteensä satatuhatta. Siinä on pureskelemista lukuisille nykypäivän festarijärjestäjälle. Rauhan ja rakkauden lisäksi oli myös väkivaltaa ja varkauksia. Ja valtavasti ihmisiä. Ja omatoimista elämää.
Jatkossa Ruisrocin olemassaolo oli vaakalaudalla ja se muuttui yksipäiväiseksi. Kävijämäärät kymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen välillä. Oma kiinnostukseni oli kuitenkin koko ajan suuntautunut Poriin ja monimutkaisempaan musiikkiin. Mutta Ruisrock säilyi hengissä ja menneiden vuosien esiintyjäluetteloa katsellessa ei voi muuta kuin nostaa hattua. U2, the Clash, Kid Creole, Nina Hagen, the Damned, Gary Moore, Bob Dylan, Soundgarden, Nirvana, Bryan Adams, Aerosmith, Bon Jovi, Neil Young, Red Hot Chilly Peppers, Björk, Metallica, Blondie, Oasis, Iron Maiden, Lou Reed, Manic Street Preachers, Dio, Rammstein, Marillion, Slipknot, Faith No More, Ozzy Osbourne.
Toisen ja toistaiseksi viimeisen kerran olin paikalla noin -96, jolloin lavalla taiteili Sting. Tytärkin oli mukana. Kuuluin jo osastoon entiset nuoret. Festarien luonne muuttui jossakin vaiheessa asiakaspalveluiksi. Vanha filosofia oli kuopattu jo 80-luvulla ja kaikki muuttui bisnekseksi. Joka vuosi kunnallisesta Ruisrockista käytiin olemassaolokeskustelua. Mutta henkiin jäi ja elämä jatkuu.
Nykyinen Promoottori Juhani Merimaa otti ohjaat käteen vuonna 2901. Hän osasi nostaa vaipuvat festarit ensin kotimaisilla esiintyjillä ja sitten palaamalla isompien sektoreiden ohjelmistoon. Ulkoistettu festari aloitti uuden nousun. Ensi viikonloppuna järjestettävillä juhlissa esiintyvät Prodigy, National, Bullet for my Valentine ja Elbow. Ja tietysti valtaisa joukko kotimaisia tähtiä laidasta laitaa, siis Jenni Vartaisesta Jätkäjätkiin ja Tuomari Nurmiosta Pelle Miljoonaan. Siis vanhoja esiintyjiä varman päälle.
Itse katselin Ruissalossa vuotta -71, jolloin päätähtenä oli Canned Heat, Jeff Beck ja Kinks. Jenkkibändi Canned Heat veti lähes kahden tunnin setin ja yleisö oli haltioissaan, myös minä. Yleisöä oli kolmipäiväisillä festareilla yhteensä satatuhatta. Siinä on pureskelemista lukuisille nykypäivän festarijärjestäjälle. Rauhan ja rakkauden lisäksi oli myös väkivaltaa ja varkauksia. Ja valtavasti ihmisiä. Ja omatoimista elämää.
Jatkossa Ruisrocin olemassaolo oli vaakalaudalla ja se muuttui yksipäiväiseksi. Kävijämäärät kymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen välillä. Oma kiinnostukseni oli kuitenkin koko ajan suuntautunut Poriin ja monimutkaisempaan musiikkiin. Mutta Ruisrock säilyi hengissä ja menneiden vuosien esiintyjäluetteloa katsellessa ei voi muuta kuin nostaa hattua. U2, the Clash, Kid Creole, Nina Hagen, the Damned, Gary Moore, Bob Dylan, Soundgarden, Nirvana, Bryan Adams, Aerosmith, Bon Jovi, Neil Young, Red Hot Chilly Peppers, Björk, Metallica, Blondie, Oasis, Iron Maiden, Lou Reed, Manic Street Preachers, Dio, Rammstein, Marillion, Slipknot, Faith No More, Ozzy Osbourne.
Toisen ja toistaiseksi viimeisen kerran olin paikalla noin -96, jolloin lavalla taiteili Sting. Tytärkin oli mukana. Kuuluin jo osastoon entiset nuoret. Festarien luonne muuttui jossakin vaiheessa asiakaspalveluiksi. Vanha filosofia oli kuopattu jo 80-luvulla ja kaikki muuttui bisnekseksi. Joka vuosi kunnallisesta Ruisrockista käytiin olemassaolokeskustelua. Mutta henkiin jäi ja elämä jatkuu.
Nykyinen Promoottori Juhani Merimaa otti ohjaat käteen vuonna 2901. Hän osasi nostaa vaipuvat festarit ensin kotimaisilla esiintyjillä ja sitten palaamalla isompien sektoreiden ohjelmistoon. Ulkoistettu festari aloitti uuden nousun. Ensi viikonloppuna järjestettävillä juhlissa esiintyvät Prodigy, National, Bullet for my Valentine ja Elbow. Ja tietysti valtaisa joukko kotimaisia tähtiä laidasta laitaa, siis Jenni Vartaisesta Jätkäjätkiin ja Tuomari Nurmiosta Pelle Miljoonaan. Siis vanhoja esiintyjiä varman päälle.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Itämeren rannoilla
Olen sattumalta katsellut silloin tällöin kiinnostavaa dokumenttiohjelmaa Itämeren rannoilla. Sarja on jo ylittänyt puolivälin, mutta mitään ei ole menetetty. Tämä lähialueemme Pohjolan Silkkitie, kertoilee arkisia asioita Itämeren maista ja ihmisistä. Siis ohjelma, jossa ei kelata kaikenmaailman ongelmia tai epäoikeudenmukaisuuksia. Ohjelma, jossa ei tapeta ketään tai syytetä ketään hengen menetyksistä. Ohjelma, jossa ei ole mitään traakista tai dramaattista. Silti se on kiinnostava. Siitä saa tietoa läheisestä naapurialueesta. Äänen saavat erilaiset ammatti-ihmiset jotka liittyvät Itämereen monin eri tavoin. Kuvat ovat värikylläisiä ja upeita. Kiidetään ilmaperspektiivissä läpimpeltojen ja rantojen.
Jäljellä on neljä osaa. Tänään maanantaina, tuli kuudes osa. Joka kaipaa tietoa, kauniita kuvia ja monenmoisia ammatti-ihmisiä, suosittelen.
Jäljellä on neljä osaa. Tänään maanantaina, tuli kuudes osa. Joka kaipaa tietoa, kauniita kuvia ja monenmoisia ammatti-ihmisiä, suosittelen.
J.M.Coetzee, Häpeäpaalu
Rohkea, raju ja lohduton. Niin kuvailisin seitsenkymppisen Coetzeen teosta Häpeäpaalu. Nautin kirjailijan avoimesta ja paljastavasta näkökulmasta. Kiellettyjä asioita roppakaupalla ja myös ilman turhia selittelyjä. Sellaista on kiinnostavaa lukea. Kirja on todellisuutta, jokainen selitelköön miten haluaa. Hieno asenne kirjoittamiseen.
Pieniä osia joutavuuksia oli mahtunut täytteeksi, mutta kompakti kokonaisuus, joka kuvaa Etelä-Afrikan arkea valkoisen miehen näkökulmasta.
Hän on saanut kaikkea mitä kirjailija voi toivoa. Näyttöä ja taitoa löytyy. Kirjoittamistapa on huomaamaton ja hän rakentaa tarinalla kokonaisuuden. Ihan kasin arvoinen kirja.
Silti kaipailen mustan Afrikan kirjailijoita. Niitä kirjoja on kirjastossa kovin vähän. Netistä löytyy Kristiina Vattulaisen vuonna 2003 keräämä luettelo afrikkalaisista kirjailijoista. Se on osoitteessa www.kirjastot.fi/kirjallisuus/kirjailijahakemistot/afrikka
Pieniä osia joutavuuksia oli mahtunut täytteeksi, mutta kompakti kokonaisuus, joka kuvaa Etelä-Afrikan arkea valkoisen miehen näkökulmasta.
Hän on saanut kaikkea mitä kirjailija voi toivoa. Näyttöä ja taitoa löytyy. Kirjoittamistapa on huomaamaton ja hän rakentaa tarinalla kokonaisuuden. Ihan kasin arvoinen kirja.
Silti kaipailen mustan Afrikan kirjailijoita. Niitä kirjoja on kirjastossa kovin vähän. Netistä löytyy Kristiina Vattulaisen vuonna 2003 keräämä luettelo afrikkalaisista kirjailijoista. Se on osoitteessa www.kirjastot.fi/kirjallisuus/kirjailijahakemistot/afrikka
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Sää kylmenee
Helteet ovat ohi, samoin hikoilu. Edessä on normaali parinkympin kesäsää. Sateita, pilvistä ja vaihtelevaa. Niin ja pimeää. Shortsit piti laittaa telakalle ja lämmintä päälle. Viikko vielä töissä ja sitten lomalle. Toivottavasti aurinko seuraa lomaani, siellä missä liikun.
Monina kesinä tämä on tapahtunut. Ehkä koukkailen sinne tänne ja aurinko seuraa kintereillä. Tässä asiassa olen optimisti. Aurinko on ystäväni.
Monina kesinä tämä on tapahtunut. Ehkä koukkailen sinne tänne ja aurinko seuraa kintereillä. Tässä asiassa olen optimisti. Aurinko on ystäväni.
Irina
Olin katsomassa Tammerkosken Sillalla teltassa Irinaa. Irina Saari os. Lahtinen on Kauhajoelta. Lämppärinä oli biletysbändi Playa, jonka solistina Irina on ollut. Tuhat naista ei voi olla väärässä. Irina on vahva ja eloisa esiintyjä. Biisit tunnetaan ja ne koskettavat - naisia. Itsekin tunnistin joitakin radiosta kuultuja kappaleita. Mielenkiintoista on nähdä naisjoukon hoilaamassa tuttuja biisejä. Siinä on jotain voimaa ja yhteisyyttä. Samanlainen ilmiö näkyi viime kesän Porissa, kun Tori Amos sai naiset kyyneliin. Tunnelma oli teltan katossa ja väki ekstaasissa. Hyvä niin.
Valitettavasti en tunne Irinan kappaleita. Alkuaikojen tuotantoa on säveltänyt Apulannasta tuttu Toni Virtanen. Irinan biisit ovat koko lailla hyviä. Itselleni jäi mieleen Donnerin elokuvasta Mustaa valkoisella tuttu "Kielletyt käskyt", Kristiina Hautalan hitti vuodelta -68. Biisin tekijät ovat Mårtenson/Virtanen. Siis se kappale, jossa lauletaan, että " älä tallaa normikoita, älä syötä apinoita.... Muitakin tuttuja kappaleita kaikui, mutten jaksa enää muistaa mitä ne olivat. "Sä et antanu mulle mitään, Yhdeksän hyvää ja kymmenen..." Olen todella huono muistamaan biisien sanoja.
Lämppäri Playa, soitti kaikkien tuntemia cover-biisejä. Siis erinomainen klubibandi, jonka musiikki noudattaa linjaa vanhoja Bon Joveja sun muuta turvallista. Positiivisena yllärinä vedettiin Kings of Leonin hitti" Sex on fire".
Joka tapauksessa Irina menestys on vahva ja epäilemättä se jatkuu. Avoin ja rehellinen tyyli ei jätä ketään kylmäksi. Sitä tarvitsee suomalainen rock.
Valitettavasti en tunne Irinan kappaleita. Alkuaikojen tuotantoa on säveltänyt Apulannasta tuttu Toni Virtanen. Irinan biisit ovat koko lailla hyviä. Itselleni jäi mieleen Donnerin elokuvasta Mustaa valkoisella tuttu "Kielletyt käskyt", Kristiina Hautalan hitti vuodelta -68. Biisin tekijät ovat Mårtenson/Virtanen. Siis se kappale, jossa lauletaan, että " älä tallaa normikoita, älä syötä apinoita.... Muitakin tuttuja kappaleita kaikui, mutten jaksa enää muistaa mitä ne olivat. "Sä et antanu mulle mitään, Yhdeksän hyvää ja kymmenen..." Olen todella huono muistamaan biisien sanoja.
Lämppäri Playa, soitti kaikkien tuntemia cover-biisejä. Siis erinomainen klubibandi, jonka musiikki noudattaa linjaa vanhoja Bon Joveja sun muuta turvallista. Positiivisena yllärinä vedettiin Kings of Leonin hitti" Sex on fire".
Joka tapauksessa Irina menestys on vahva ja epäilemättä se jatkuu. Avoin ja rehellinen tyyli ei jätä ketään kylmäksi. Sitä tarvitsee suomalainen rock.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Killers & Gov't Mule
Imurimusana Killersiä. Levyn nimi on Sam's town. Nimikappale on myös samanniminen. Ihan kiva. Sitten alkaa jonkinlainen Rock-Pop. En jaksa kuunnella. Eka kertaa pitkään aikaan kiipeän ylös ja laitan toisen levyn soimaan kesken imuroinnin.
Gov't Mulen Hign and mighty. Se on jonkinlaista vanhan heavyn sävyttämää rockia. Ihan mukiinmenevään musiikkia. Ei kuitenkaan sävähdytä. Toisaalta imurointikin päättyy.
Joskus käy näin. Viimeaikoina olen kuunnellut jotain monimutkaisempaa ja silloin joutuu keskittymään kahteen asiaan. Sekin on ihme kylllä miehelle mahdollista. Nyt ei tarvinnut keskittyä, koska standardeilla mentiin molemmilla levyillä.
Gov't Mulen Hign and mighty. Se on jonkinlaista vanhan heavyn sävyttämää rockia. Ihan mukiinmenevään musiikkia. Ei kuitenkaan sävähdytä. Toisaalta imurointikin päättyy.
Joskus käy näin. Viimeaikoina olen kuunnellut jotain monimutkaisempaa ja silloin joutuu keskittymään kahteen asiaan. Sekin on ihme kylllä miehelle mahdollista. Nyt ei tarvinnut keskittyä, koska standardeilla mentiin molemmilla levyillä.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Kala
Kerran tulevaisuudessa pingviinillä oli nälkä. Se oli kaukana omilta asuinseuduiltaan. Tai ei oikeastaan kovin kaukana, mutta kotiseutu oli muuttanut luonnettaan. Jäät olivat sulaneet ja vesi lämmennyt. Pingviini meni luonnontieteelliseen museoon etsimään kalaa. Kaloja oli vain kuumassa lähteessä. Lähteen reunalla oli kalan kuva. Pingviini mietti pitäisikö sen jäädä museoon, joka oli kuin eläintarha vai lähtisikö etsimään viileämopiä maisemia ? Turkki oli punertunut lämpimässä museossa. Mitä pitäisi tehdä ? Sano sinä !
Currywursti
Hikeä pukkaa ja mitäs sitä valittamaan. Ruoka ei oikein maistu, mutta illalla kun viilenee, tulee suolaisennälkä. Ei hätää. Jokainen Saksassa vieraillut tietää Currywurstin. Mausteista ja suolaista.
Ne, jotka tykkäävät säveltää ruoanlaitossa, tässä oiva mahdollisuus. Periaate on yksinkertainen. Ohuiksi leikattuja makkarapaloja käristetään pannulla. Lisätään kastiketta ja lopuksi reilusti curry-maustetta. Annetaan kiehua hetki kasaan.
Ostetaan jotain hieman tulista kastiketta. Heinzilla on meksikolaista kastiketta tai curry mango kastiketta. Erilaisia tacokastikkeita tai salsoja voi käyttää hyvin. Jos on kaapissa ainoastaan tavallista ketchuppia, sekin käy.
K-kaupassa on Pirkka-sarjan makkaroita. Bratwursteja, buffalomakkaraa, krakovanmakkaraa, pekoninakkeja. Suosittelen jotain tällaista lihaisempaa ja maustetumpaa laatua kuin HK:n blöö tai nakit.
Peruspatonkia tai vaikka vehnäpaahtoleipää.
Vihreää salaattia
Tämä valmistuu kädenkäänteessä. Viipaloi makkarat ohuiksi paloiksi. Anna hetken käristyä. Lisää kastiketta, niin, että makkarapalat peittyvät. Lisää ainakin 1/2 rkl currymaustetta. Mutta tietysti maun mukaan. Anna saostua viisi-kymmen minuuttia. Sitten se on valmista.
Laita lisäkkeet tarjolle. Jokainen tekee oman lautasensa itse. Ja suolainen maistuu helteisen päivän päätteeksi. Juomaksi raikasta "mitävaan" janojuomaa. Saksalaiset juovat paljon pilsiä.
Ne, jotka tykkäävät säveltää ruoanlaitossa, tässä oiva mahdollisuus. Periaate on yksinkertainen. Ohuiksi leikattuja makkarapaloja käristetään pannulla. Lisätään kastiketta ja lopuksi reilusti curry-maustetta. Annetaan kiehua hetki kasaan.
Ostetaan jotain hieman tulista kastiketta. Heinzilla on meksikolaista kastiketta tai curry mango kastiketta. Erilaisia tacokastikkeita tai salsoja voi käyttää hyvin. Jos on kaapissa ainoastaan tavallista ketchuppia, sekin käy.
K-kaupassa on Pirkka-sarjan makkaroita. Bratwursteja, buffalomakkaraa, krakovanmakkaraa, pekoninakkeja. Suosittelen jotain tällaista lihaisempaa ja maustetumpaa laatua kuin HK:n blöö tai nakit.
Peruspatonkia tai vaikka vehnäpaahtoleipää.
Vihreää salaattia
Tämä valmistuu kädenkäänteessä. Viipaloi makkarat ohuiksi paloiksi. Anna hetken käristyä. Lisää kastiketta, niin, että makkarapalat peittyvät. Lisää ainakin 1/2 rkl currymaustetta. Mutta tietysti maun mukaan. Anna saostua viisi-kymmen minuuttia. Sitten se on valmista.
Laita lisäkkeet tarjolle. Jokainen tekee oman lautasensa itse. Ja suolainen maistuu helteisen päivän päätteeksi. Juomaksi raikasta "mitävaan" janojuomaa. Saksalaiset juovat paljon pilsiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)