Vessataidetta

Harrastan maalaamista. Joskus maalaaminen ei onnistu (aika usein). Joskus taas tekee mieli kokeilla joitakin uusia ideoita. Tulee sekundaa. Sitä tulee aika paljon. Enemmän kuin priimaa. Olen huomannut jonkinlaisen lainalaisuuden tuotoksissani. Yksi neljästä on hyvä. Yksi menettelee. Yksi on vessataidetta ja yksi pitää vetää uusiksi. Näin siis kun katsotaan vähän pidemmällä aikavälillä. Olen nyt maalannut ehkä noin neljäkymmentä työtä vajaassa vuodessa. Joten minulla pitäisi olla kymmenkunta osumaa, kymmenen kohtalaista jne. Vessatöitä on kyllä tullut vähintään se kymmenkunta.

Tämä omasta mielestäni. Kokonaan eri asia ovat muut ihmiset. Heillä kaikilla on aivan omanlaiset näkökulmat. Itse asiassa aika lailla toisistaan poikkeavat käsitykset. Se johtuu myös siitä, että tuotokseni ovat aika abstrakteja. Jotkut pitävät koko tuotantoani (ai kuinka hieno ilmaisu, ihan kuin olisin oikea taiteilija) suttuna. Hyvät ystäväni pitävät niitä melko hyvinä. He tuntevat minut ja tietävät todellisen väännön. Oma juttunsa on tietysti se, että rehellisiä kommentteja ei aina kerrota. Pelätään, että loukkaannun. Maalaajan näkökulmasta kaikki kommentit ovat arvokkaita. Myös kritiikki. Usein ihmettelen kun kriitikoita vihataan. Hehän ovat kuitenkuin kuin saman puolueen toinen siipi.

Vessataulu laitetaan vessan seinälle. Onneksi minulla on niitä kaksi, joten seinätilaa löytyy vielä seuraavaksikin vuodeksi. Vessataulua ei voi laittaa huoneiden tai käytävän seinälle. Se alkaa ahdistamaan ja vaivaa niin kauan kunnes sen saa pois silmistä. Vessataulu laitetaan hajuun kasvamaan. Toistaiseksi eivät ole kasvaneet.

Oheisena esimerkki, jossa työ on vessataulu ja toinen on sutta. En kuitenkaan kerro kumpi. Se jääköön katsojan silmään. Kerron vielä pienen salaisuuden : kehys maksoi laseineen peräti 0,50 €. Itsekäs maalari on ikuistanut molempiin taluihin hahmon itsestään.