Tulin aamulla pyörällä töihin. Minulla on sellainen maastopyörä. Ostettu käytettynä viisitoistavuotta sitten. Maksoin 700 markkaa. Se tuntui silloin aika kalliilta, mutta nyt 120 ekeä olisi kohtuullisen huokea. Se on hyvä pyörä. Etujouset. 21 vaihdetta. Mitä järkeä on niin monella vaihteella ? Valtava määrä. Osaan jo käyttää seitsemää vaihdetta. Mutta 21 on minulle aivan liikaa. Ehkä joskus ymmärrän tai opin ajamaan.
Lapsuuden ja nuoruuden munamankeleissa ei ollut edes käsijarrua. Siinä oli enemmän pyöräilyn vaihtelevuutta. Vaihdepyörä kulkee kaikkialla (lähes) tasaisesti. Se on myös minunkaltaiselle epätasaiselle ihmiselle tylsää. Vastuksen ja rasituksen voi säätää tasaiseksi, jolloin maksimoidaan polkeminen. Tylsää. Myönnän että meno seiskavaihteeella on aika hulppeaa. Ja isoimmankin mäen sitkuttaminen ykkösellä palkitsee.
Ajan aika hiljaa. Sen voi päätellä siitä, että erilaiset nuoret pimatsut syyhkivät ohi ilman vaihteita. Ehkä heillä on jonkinlainen elämän sisäinen raketti. Tai sitten kiire. Minulla ei ole kypärää. Olen niitä vanhoja NHL-staroja, jotka eivät ole oppineet suojaamaan päätään. Nykyisinhän kukaan tollo ei suostuisi pelaamaan kiekkoa ilman kypärää, mutta meitä pyöräilytolloja on kyllä runsaasti. Myönnän, että liikenne on kovaa, sitä on paljon ja äkkinäisiä tilanteita tulee jatkuvasti. Mutta....jäärä mikä jäärä.
Tulin siis aamulla töihin. Matka töihin on vauhdikas, koska yleensä on myötätuuli ja pääasiassa alamäkeä. Nyt oli vastatuuli. City-Castanedalaisittain (?) ajattelen, ettei pitäisi tulla töihin kun tuuli on vastainen. Luonto antaa viestin, ettei pitäisi mennä siihen suuntaan. Toisaalta liikennevalot näyttivät vihreää, joka on perin harvinaista. Voisin siis päätellä, että tekniikka haluaa minun tulevan keskustaan. Ristiriitainen olo. Tulin kuitenkin. Odottelen jo kotiin polkemista myötätuulessa. Silloin se olisi juhlaa. Jopa Rukkamäen polkeminen (viime viikolla poljin Rukkamäen kolmosella ylös, olin siitä helv...in ylpeä).
Poljen kunnon takia. Haluan olla hyvässä kunnossa ja elää pitkään. Yritän myös laihduttaa (sama laulu viimeiset 25 vuotta). Polkeminen autta myös selkävaivoihin. Hermo painaa ellen tee jotain liikuntaa. Talvella käyn soutamassa. Pyöräily on hyötyliikuntaa. Bussilla menee 22 minuuttia keskustaan. Omalla autolla ehkä 17 minuuttia riippuen ajankohdasta. Pyörällä sotkee puolessa tunnissa. Mitä tekisin sillä säästyneella 2 x kymmenellä minuutilla ? Voisin ajatella, että pyöräilemällä elämä pitenee kymmen minuuttia. Toisaalta kun törmään kovaan katuun, elämä voi lyhentyä kymmeniä vuosia. Ota tästäkin nyt selvää.
Hiki kuitenkin virtaa. Hikoilen lähes yhtä paljon viileällä ilmalla kuin kuumallakin ilmassa. Hikoileminen tulee siitä toiminnasta, jota lihakset tekevät. Ei niinkään ilman lämpötilasta. Tämä oli hyvä oivallus. Se innostaa meikäläistä jyystämään. Kolme kertaa viikossa on hyvä määrä. Ja parastahan tässä on se hyvä jälkifiilis. Tuntee tehneensä jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti