Hymyä huuleen

Hymyily, palvelu ja ystävällisyys ei ole täällä Bukarestissa muodissa. Paikalliset ovat aika arkoja ja vetäytyviä, kuin me finskit seiskytluvulla ja sitä ennen. Se on kait jonkinlainen identiteettiongelma. Me emme olleet mukamas mitään. Meillä Suomessa väheni tämä alemmuudentunto 80-luvulla kun meistä tuli rikkaita ja yksilöitä. No rikkauden kanssa nyt on vähän niin ja näin, mutta emme enää kysele jokaiselta ulkomaalaiselta, mitä ajattelet Suomesta. Olisikohan se sama vamma täälläkin ? Baltian maissa on vähän sama pulma. Palveleminen on niin nuorta, että ei sitä viitsi rohjeta tuttavalliseksi. Kaupankassa heittää leit tiskille ja siinä se ystävällisyys ja palvelu tuli. Vie rahasi muualle. Kun lähestyt jotain kanssaeläjää kysymyksellä, saat ensin ympyriäisen ilmeen. Mitä se nyt multa kyselee !Sitten vasta kommentti. Enkkua osataan aika hyvin. Se on yllättävää. Rohkeus puhua on sitten sitä palvelua ja ystävällisyyttä.

Suositus romanialaisille: olkaa ylpiäitä niinkuin pohojalaiset. Menkäätte Alavuudelle ja Nurmohon ooppimaan ylpiyttä. Se vaatimattomuus kun ei kaunista vaan ylpiys kaunistaa. Jotta me oomma oikiassa ja muut mitä sattuvat olemaan.Nyt tärkeä tiedotus. Jos tämä sattui, tämä oli sitä mustaa huumoria. Olen nimittäin kotoisin Karjalasta. Toivottavasti 50% blogin lukijoista ei loukkaantunut tästä hauskasta (?) kommentista.

Tietysti suurkaupungit ovat useimmiten kylmiä paikkoja eli siis ihmiset ovat suurkaupungeissa kovettuneita ja ilmeettömiä. Sama se on Stadissakin. On niin kiire jonnekin. Elämää on hoideltava. Ei ehdi hymyilemään tai vastaamaan tuntemattomille.

Muuten, testasin sen tarjouspizzan ja bissen. Tarjoilijakin oli melkein ystävällinen. Kohtelias ja asiallinen. Hymy ei irronnut. Tunsin pikemminkin olevani hieman luikuri, kun tilasin sen kadulla ovan ison plakaatin julistaman oferian. Mutta hyvä standardi Rustica ja puolen litran kylmä brasovilaista Ciucas-olut. Maksoi siis 13 leitä (3,20€).Laskussa olut maksoi 5 ja pizza 8 leitä. Voin suositella. Ensi kerralla kun kävelen ohi, moikaan ja hymyilen. Jos sitten alkaa se ystävällisyys, kun ollaan tuttuja, melkein.

Aurinko täällä hymyilee. Aivan pilvettömältä taivaalta. Ilma on vain 28, mutta ultravioletti pistää sitten kivasti kasin edestä. Vai onko se niin, että tämä hautova kuumuus tekee happamaksi. Meillähän ihmiset ovat kesällä villimpiä ja vapaampia. Erityisesti kun on hellettä. Silloin kukaan ei muista, että pakkasella ja syyskaamoksessa ei hymyilytä. Ehkä se onkin täälläpäin juuri päinvastoin. Viileässä hymy on herkässä. Oivalsinko jotain tai sitten en. ?Testaan tämän asian.