Kimmo on uudistanut sekä bändiä että musiikkia. Uutta on erityisesti kitaristi Timo Kämäräinen. Siinä missä Pohjosen tundraheavy maalailee angstisia vyöryjä, Kämäräinen tuo lyyristä kepeyttä, herkkyyttä ja kauneutta. Bändi nousee tundralta taivaisiin, avaruuteen. Kaartelee, kiertelee, sinkoilee iloisesti uusiin ulottuvuuksiin. Kokeneenn Sami Kuoppamäen harteilla on pitää nämä kaksi maestroa samassa teltassa. Olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että Timo Kämäräisen juuret ovat klassisessa kitarassa. Niin irtonaista ja kuulakasta näppäilyä saatiin kuulla. KTU oli hyvä bändi, mutta uudet tuulet ovat saaneet myös Kimmon lentoon. Entistä asbstraktisempaa ja kulmikkaampaa. Jos jotain vielä uskaltaisin ehdottaa (parannettavaa), vielä rankempaa itsensä likoon panemista, irrottelua, kompleksisuutta. Repikää se piru ulos itsestänne !
Suomalaista musiikkia viedään maailmalle Himin ja Nightwishin kautta. Olen jo kauan ihmetellyt eikö Kimmoa huomaa kukaan. Hän on meidän lahjamme maailmalle. Kun edelläpainitut jyystävät rockin standardeja, voisi Kimmo Pohjonen tarjota marginaaleille arktista valoa. Rahaa tähän vientiyritykseen ja heti. Vaihtoehtomusiikin markkinat ovat pienemmät, mutta maailmalla heitäkin on paljon.
Käyttöohje: Ennakkoluulottomasti silmät kiinni ja huokosista sisään. Tai saa ne silmätkin olla auki (En suosittele Anna Eriksonin, Popedan ja AC/DC:n faneille).
Ps. Olemme saaneet uuden kitarahemmon Marzin kaveriksi. Timo Kämäräinen.
Hämmentävän samanmielinen olen arviostasi. Tekstisi on niin elävää ja innostavaa, että konsertti alkoi soida uudelleen päässäni.
VastaaPoistaTimo Kämäräisen klassisen koulutuksen puolesta veikkaisin myös. Hänen skaalojen pyörityksensä viitta siihen. Rytmikäs soitto ei ollut tyypillistä rock-kitaraa, sen kliseitä.
Kimmo Pohjosesta sanoisin, että kyllä hänet on jossain mitassa jo huomattu maailmalla: keikkojakin on enemmän muualla kuin Suomessa. Suomessa hän ansaitsisi suuremman suosion.
Jokke