Mätäkuu on taas virallisesti avattu. Karhu loikkii Koikkarissa ja ihmiset ravaavat perässä. Kun minä olin nuori (siis hyvin vähän aikaa sitten) mätäkuu oli paljon vaisumpi. Silloin se kosketteli lähinnä vedeneläviä. Saatiin jättikaloja. Jutut lisäsivät mittaa ja hui kun oli uskomatonta. Parhaimmillaan hauki oli napannut lapsen varpaan. Sitä se helle teettää.
Sitten tuli tämä Ruokolahden leijona. Se aloitti kokonaan uuden genren mätäkuun juttujen historiassa. Leijonaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Valokuvaajia pyöri pitkin kaakonkulman metsiä ja Ruokolahti tuli kuuluisaksi ympäri maailman.
Nyt tämä karhu kuusi kilometria Tampereen keskustasta. Ei kelpaa mätäkuun jutuksi. Pitää pistää paremmaksi. Valtaosa manselaisista on jo unohtanut koko jutun. Ei tällä vielä päästä kansainvälisille vesille. Sitäpaitsi kohta mätäkuu on taas tältä vuodelta ohi. Jotain eksoottisempaa sen olla pitää. Odottaa vain sopii milloin kenguru, norsu tai valas ilmaantuvat lähiseudulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti