Veikkausliigan pelipäivät

Veikkausliigan talousongelmat ovat moninaiset. Sedu on oikeassa monissa asioissa. Amatööriliiga sopii taloudellisesti Suomeen. Sedu on kokenut kantapään ja pankkitilin kautta. Kun UPM jätti Hakan, ei pienen paikkakunnan katsojamäärillä täytetä edes perinteikästä Tehtistä. Olen aika usein poistunut myös suuresta Ratinasta puoliajalla. Niin puuduttavaa touhua ei vaan jaksa katsella. Mutta siitä joskus toiste. Samoin tuotteistamisen vertailusta Super-pesikseen.

Yksi asia on kuitenkin mielestäni keskeinen. Pelipäivät. Kun Saksassa ja briteissä pelataan tiettyinä pelipäivinä, se takaa kulttuurin, elämäntavan. Lauantaina pelataan futista. Silloin mennään pubiin, kentälle tai ollaan kotona telkan ääressä. Se on must, se on kulttuuria. Meillä tv-yhtiöt (niin luulen) ovat ripoitelleet pelejä sinne tänne, vähän jokaiselle viikonpäivälle. Silloin ei pääse kehittymään mitään muuta kuin sirpalemaisuutta. Eilen pelattiin kolme peliä, tänään kaksi peliä jne. Ei pojat, ei sitä fiilistä näin luoda. Toivon, ettei SM-liiga antaudu tähän maksullisten TV-yhtiöiden kuoppaan.

Liian monilla paikkakunnilla katsojamäärät pyörivät tuhannen ja kahden välillä. TV-sopimuksista saadaan ilmeisesti siinä määrin paljon tuohta, että se kattaa näitä matalia katsojalukuja. Peikkona on kuitenkin koko suomalaisen futiskulttuurin kuivettuminen. Silloin ei maksullisia kanaviakaan kiinnosta koko juttu.