Kun kaikki oli pedattu Tero Pitkämäelle ja Teemu Wirkkalalle, tuli yllättävä myötätuuli. Kahdella tavalla. Ensin keppi ei lentänytkään kauas myötäisellä vaan töksähti korkealta alas. Varmaksi veikatut mestarit kompastelivat. Toiseksi Harri Haatainen sai yhden heiton pitkälle, kahdeksaan vuoteen. Hämmästyin kun kuulin Harrin nimen heittäjäluettelossa. Eikö se vieläkää ole luovuttanut ? Eikö sillä ole elämässään mitään muuta ? No, Harri näytti heille ja meille pitkän nenän. Kaikenkaikkiaan sitkeä sissi. Jaksoi uskoa itseensä. Muistan, että Harri oli viimeeksi uransa huippuhetkinä varsinainen naistenlehtien suosikki. Olisi varmaankin luonut uraa mallinakin.
Äijät olivat ällikällä. Etenkin SULlin äijät. Järjestelmälle näytettiin pitkää nenää. Valitsijoiden ei auttanut muuta kuin pitää sanansa. Onneksi eivät lähteneet ketkuilemaan.
Meni syteen tai saveen, Harri on paikkansa ansainnut. Pitkä ja epätoivoinen ura kääntyi nousuun. Barcelonan jälkeen voi lopettaa hyvillä mielin. Hänessä meillä on paljon opittavaa. Ahkeruus palkitaan. Ken uskoo itseensä, saa ennen pitkää palkinnon. Vai saako ? Saa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti