Riittävän pitkän pitkittelyn jälkeen päädyin hammaslääkärin pakeille. Syynä viivyttelyyn oli vaivojen vaihteleminen ja etuhampaan lohkeaminen. Tänään totuus oli käsissä tai pikemminkin suussa. Valmistauduin koitokseen juomalla edellisenä iltana Schlaf- und nerven teetä. Aamulla kävin lenkillä. Hyvä hammaslääkärini hoiteli minua totutun hellämielisesti. Puudutuksella lähdettiin liikkeelle. Sitten rankkaa porausta ja väärään paikkaa. Minun kannaltani. Perinteisesti puudutus ei kuitenkaan tehonnut täysin, joten sain kokea ja tuntea rangaistuksen pahoista teoistani. Niin ainakin ajattelin. Kuitenkin kaikki sujui kohtuullisen hyvin, vaikka loppupeleissä tuli vielä jonkinlainen neulanpisto läpi hampaan. Puudutus oli onnistunut, sillä toinen puoli kasvoistani oli puutuneena iltapäivään asti. Juurihopidon ideahan on lääkitä hammasta ja sitä varten hampaaseen pantiin lääkkeen lisäksi tilapäinen paikka. Ja uusi aika piti tietenkin varata.
Kokonaisuutena homma meni putkeen ja sain maksaa välilaskunkin. Tietokonejärjestelmää vaihdetaan, joten laskutus olisi välttämätöntä nyt. Jostain kumman syystä huomasin olevani takakireä ja huonolla tuulella. OPäätäkin kiristi. Mietin, johtuisiko se siitä, että olin päässyt ennakoitua helpommalla vai jykevästä puudutusaineesta. Mieleen ei tullutkaa palkita itseäni joillakin hemmottelutavalla. Ei lainkaan vaan päinvastoin. Ajattelin, että lähdenkö lenkille, siivoanko vai teen jotain tylsää ja vastenmielistä ? Päätin armahtaa itseäni ja lukea iltapäivälehdestä Nalle Wahlroosin kartanon avajaisvieraiden pöytäjärjestystä (joskus laulettiin 20 perheestä, Nalle kestitsee viittäkymmentä rikkainta perhettä). Sen jälkeen hammasärky tuntuu pieneltä murheelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti