Kahdessä pienen pienessä pubissa soi lauantaina blues. Cobi Desert Canoe Clubissa oli bluesjamit ja Huurupiiloss soitteli J.Jyrkänkoski Blues Band feat. Jukka Mäkinen. Bluesjameissa irroteltiin persbluesia alati vaihtuvilla kokoonpanoilla. Kun on kyse jameista, yhteissoitto ja tempo ovat lähinnä fiilispohjaista. Niin nytkin. Kuitenkin tila on pienuudesta johtuen mainio jammailumesta, joka täyttyi kymmenestä muusikosta ja kymmenestä katselijasta. Fiiliksessä oli rennon perhejuhlan tuntua.
Jyrkänkosken bluesbändi oli toista luokkaa. Vaikka musiikki olikin tuttua ja turvallista bbkingiä sun muuta, bändin osaavat soittajat saivat aikaan tuhdin ja täyteläisen poljennon. Janne Jyrkänkoski (kitara), Jukka Mäkinen (kitara ja laulu), Veijo Airaksinen (huuliharppu), Arto Tissari (basso), Janne Salo (rummut). On aika hämmentävää kuunnella tämän tason bändiä pienessä Huurupiilossa. Se kertoo jotain myöstamperelaisen pubikulttuurin tasosta. Näiden herrojen Huomaan voi laittaa kovimpiakin tähtiä. Jukka Mäkinen oli vahvasti esillä ja esitteli aitoa bluestunnetta sekä laulun että kitaroinnin kautta. Janne Jyrkänkoski soitteli pääosin rytmikitaraa, mutta väläytteli mainioita sooloja sillä sun täällä. Tykkäsin erityisesti Arto Tissarin jazzmaisesta bassottelusta. Veijo Airaksisen huuliharppu toi syvän etelän tunnelmaa. Janne Salo piteli monipuolisesti yllä bluesin ydintä - pehmeää rytmiä. (Kuvassa etualalla Jukka Mäkinen ja taempana Janne Jyrkänkoski)
Mutta koska olen kriittinen kuulija, sanon pari kehityssanaa. Pienellä basson ja rumpujen rytmin tiukentamisella tämä bändi alkaisi kuullostaa maailmantason porukalta. Tarkoitan sekunnin sadasosan etulyöntiä rytmiin. Se vetää biiseihin tiukkuutta ja jättää solistit viipyilemään bluesin tunnelmiin. Sellaista tiukkuutta kuulee tänään maailmalla uusien bluesbändien soitossa. (Jos sallitaan pieni maallikon kommentti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti