Käärmeennahkatakki

Teeman sunnuntaiklassikoissa esitetään Sidney Lumetin ohjaama elokuva Käärmeennahkatakki. Marlon Brando briljeeraa levollisena, levottomana ja tietään etsivänsä nuorena aikuisena. Jo kypsä Anna Magnani rypistelee kulmiaan ja nuori Joanna Woodword juopottelee, pyörii ja aähisee siellä sun täällä. Pyöritään kenkäkaupassa ja Hieman vaisun oloinen elokuva antaa Brandolle paljon tilaa, mutta tämä ei liioin ota koppia. Tai ottaa välillä, mutta hempeily ja machoilu ovat kovin vaisua. Naiset pyörivät ympärillä. Vaikuttaa niinkuin elokuva olisi tehty suosikkinäyttelijöiden brassailuksi. Rakkautta, draamaa ja nopeita käänteitäkin nähdään. Tapahtumat on alusta asti tuomittumenemään pieleen. Parasta elokuvassa ovat persoonalliset sivuosan esittäjät. Suhdetoimintakirjailija Tennesee Williamsin käsikirjoitus voisi olla koskettavampi vaikka se onkin aika rankka. Tai ehkä se onkin, mutta elokuva on kovin pääosin vaisu. Lopussa kaikki menee pieleen ja siitähän tässä olikin kyse alkuminuuteista lähtien. Olisi pitänyt lähteä pois heti alussa, mutta kun ei tullut lähdettyä. sen pituinen se. No, huonompiakin klassikoita on näytetty.