Anna-Kaisa Hermunen sohaisi muurahaispesään. Hän sohaisi pesään, jossa hän oi itsekin. Muttei ole enää. Hän sohaisi toimittajakollegoita ja erityisesti muutamia nimeltä mainiten. Perinteenähän on, että toimittajien kimppuun (kuvainnollinen ilmaisu) ei kukaan saa käydä. Jos käy, muut rientävät apuun. Nyt oma koira puri tai oma entinen koira puri. Hermunen ei jaksanut olla hiljaa, kovaääninen toimittaja kun on itsekin (ollut). Syntyi kalabaliikki, jossa kaikki puolustvat sananvapautta, toimittajan oikeutta olla itsekä ja toimittajan laajaa sivistystä. Nämä ominaisuudet ovat aina olleet toimittajien saavutettuja etuja.
Sanomattakin on selvää, että Anna-Kaisa Hermunen haluaa päästä taas tositoimiin. Nykymedia haluaa väriä ja värikkäitä hahmoja. Hermunen sattui syntymään liian aikaisin. Hän olisi oikein hyvä mediaksvio tämän päivän telkussa. Parempi kuin ennen. Sillä ennen puolet ihmisistä pitivät häntä itseriittoisena, sivistymättömänä ja liian puheliaana. Nyt selllaisia henkilöitä kutsutaan stand up-koomikoiksi.
Seuraan mielenkiinnolla jatkoa. Enbuske on jo tarjoutunut osallistumaan sivistyskisaan. Hermunen on pitänyt kisan keksimistä pelleilynä. Vuokko Pimiä ei ole lainkaa halunnut lähteä tähän pelleilyyn. Arvi Lind on vaiti ja monet muut eivät tiedä koko jutusta mitään. Ahkerat toimittajat kaivavat heidät kyllä esiin. Hyvä alku. Odotan jatkoa. Tämä on kiinnostavampaa kuin salkkarit, kauniitjarohkeat ja emmerdale yhteensä. Ainakin jos tämä sanailu jatkuu. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti