Tampereen filharmonia esitteli tilausteoksena Juho Miettisen säveltämän Cosmic Mosaic. Hienovarainen ksominen sävelkulku eteni pehmeästi ja herkästi. Miettinen käytti monipuolisesti suurenorkesterin intsrumenttejä hyödykseen vaikkei mitään räjähdyksiä kuultukaan. Päinvastoi musiikki muistutti ajoittain elokuvamusikkiä ja lintuparvieln kaartelua. Mikään uuden musiikin teos tämä ei kuitenkaan ollut. Ehkä siinäsuhteessa Miettinen osoittautui aika merineiseksi, joski herkäksi säveltäjäksi. Orkesteri piti Hannu Linnun johdolla tason korkealla ja kokonaisuus painui mukavasti mielihyvän puolelle.
Sibeliuksen viulukonsrtto oli hieman ymmätysveto Miettisen ja Enescun väliin. Lähes kaikille tutun viulukonsertton viulistina toimi saksalaissyntyinen Viviane Hagner. Hän osoittauti upeaksi tulkitsijaksi, kaiken lisäksi omaperäisyyttäkin löytyi. Hagnerin soitin oli vuoden 1717 Stradivarius. Oli ilo kuunnella ihanan soittimen ääntä mestarin soittamana. Yleisö palkitsi esitykswn loppumattomilla aplodeilla. Tähän Hagner vastasi soityamalla yksin Paganinia. Se oli illan kohokohta. Hagner pääsi vetämään esiin oman taitosasonsa. Ja mikä soundi hänen käsistään löytyi. Olisipa Johannea ollut kuulemassa.
Enescun sinfonia. Numero 2 oli sitten vaikeampi kaikka. Kahden ensimmäisen osan aikana aloin haukotella, koska en päässyt säveltäjän ajatuksenjuoksuun kiinni. Kolmannen osan aikana alkoi rankempia osioita, mutta kokonaisuutena sinfinia jäi pakkasen puolelle epäselvyyden takia. Orkka oli hyvin tiukasti mikana ja saattoi olla, että teos on soittajien mieleen. Itse en lämmennyt tai jaksanut innostua tästä musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti