Tampereen Teatterin musikaali käsittelee nuorten parien rakkaushuolia. Teema on lähes ylibuukattu telkun elokuvissa ja sarjafilmeissä. Paljon tlaa ei jää näyttämösovitukselle.
Tarina on laimea ja odotetun kaavan mukainen. Eli tuttu onnellinen loppu häämöttää jo alkumetreillä. Kässäri on köyhä, mutta musiikki on hyvää. Musiikki on riittävän uutta ja hieman mutkikastakin. Kiitos säveltäjä Joshua Salzmanin. Setsenhenkinen lavabändi vetää hienosti koko setin.
Lavalla pääosan esittäjäkuusikko joutuu melkoiseen urakointiin, koska lauluja riittää loputtomasti. Ihastelin Natalil Lintalan suoritusta. Myös Sami Hintsanen selviytyi kunnialla. Mikko Rantaniva on hyvä näyttelijä.
Kaipasin särmää tai draamaa tai räväkkyyttä. Sitä nähtiin vasta lopputapautuksien yhteydessä. Kepeä esitys olisi antanut tilaa aika lailla räväkämmälle touhulle. Baaritiski olisi voinut toimia oikeana baaritiskinä väliajalla.
Koska istuin piippuhyllyllä, äänentoisto ei oikein ollut kohdallaan. Laulajien ylä-äänet särkyivät usein. Samoin bändin soittaessa, näyttelijöiden puhe puuroutui.
Olen tänä kesänä nähnyt niin hyviä esityksiä, ettei tämä oikein sytyttänyt. Silti hymyilin teatterista lähtiessäni, because...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti