Travelling Wilburys

Kakuntekomusana tämä suurten poikien bändi. Travelling Wilburys on varmaankin kovin bändi, jos katsotaan soittajien meriittejä. Musa ei ole mitenkään ihmeellistä. Leppeää ja viihteellistä menoa, jossa jokainen on tehnyt jotain kivaa tai jäännöseriä ja muut komppaavat innolla. Kun on savuttanut kaiken, on tällainen kavereiden kanssa jammailu ihan kivaa. Wilburyt ovat George Harrison, Bob Dylan, Roy Orbison, Tom Petty ja Jeff Lynne. Viimemainittu on joukon tuntemattomin wilbury. Hän on niittänyt mainetta bändeissä nimeltä the Move ja ELO (Electric Light Orchestra). Tässä 2007 julkaistulla levyllä on mukana myös rumpali Kim Keltner ja Harrison nuorempi eli Dhani Harrison. Wilburyista kaksi eli Orbison ja Harrison ovat jo siirtyneet soittelemaan taivaallisia instrumentteja.

Kuitenkin kaksi levyllistä kivaa lempeätahtista musaa. Vedin vielä hitaaseen Tom Pettyn laulamaan biisiin vatkauksella tuplarytmin. Sehän istui oikein hyvin ja aionkin nimetä itseni Cake Wilburyksi.

Täytekakku

Nuorin lapseni täytti 19 vuotta. Sen kunniaksi ja perinteitä noudattaen, isä tekee täytekakun. Tämä on mukaelma Toini-tädin 1+2+4 kakusta. Ja näin se menee.

Sekoitetaan 2 dl vehnäjauhoja, 1dl maizenaa tai perunajauhoja ja kukkurallinen ruokalusikallinen leivinjauhoja. Vatkataan kuohkeaksi (10min.) 5 kananmunaa ja 2,5 dl sokeria. Lisätään varovasti mutta tasaisesti jauhot. Kaadetaan vuokaan ja paistetaan puoli tuntia 175-200 asteisessa uunissa (kuitenkin niin ettei kakku pala pinnalta).

Annetaan kakun jäähtyä hyvin. Vatkataan 4dl kermaa ja 1rlk sokeria ja vaniljasokeria vaahdoksi. Leikataan kakku vaakasuoraan kahtia. Kostutetaan alempi puolikas kevyesti jaffalla tai spritellä. Levitetään pohjalle maksikka-tai vattuhilloa. Leikataan kaksi banaania viipaleiksi ja levitetään ne hillon päälle. Levitetään puolet kermavaahdosta banaaniviipaleiden päälle. Laitetaan toinen kakunpuolikas päälle ja kostutetaan kevyesti limsalla. Levitetään loput kermavaahdosta tasaisesti päälle.

Koristele miten lystäät. Karkkia, nonparelleja, kynttilöitä, suklaarouhetta, toffifeetä, ruusuja. Ihan mitä haluat. Hyvää se kuitenkin on, koska pohja on namia.

Strokes

Imurimusana Strokesin "Is that it". En ole oikein aiemmin päässyt sisään tähän strokesiin. Nyt lämpenin. Vastaan samalla kysymykseen Yes, that is it. Erityisesti biisi "Trying your luck" imaisi mukaansa. Pelkistetty ja aika yksinkertainen tyyli on aika karua, mutta kun jaksaa kontata koko levyn, alkaa aamunkoitto valjeta. Näin kävi minille. Enpä selittele enempää. Kuuntele itse niin olet sitten omaa mieltä.

Syyshellettä

On se vaan ilmoja pidellyt ! Hikeä pukkaa ja terassit on auki. Kadulla kävelee t-paitaisia ihmisiä. Pitäiskö mennä biitsille makoilemaan ? Nyt on kes.... tuota syksy.

Syksyllä on kiva kävellä lentävien lehtien seassa. Eikä haittaa vaikka on soma blondi kainalossa. Siinä on myös hellettä.

Teatteri Siperia: Mister Finland

Teatteri Siperia viettää viisivuotisjuhlia. Työn merkeissä. Näytelmä Mister Finland käsittelee suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Keski-ikäinen mies on kriisissä. Mikään ei maistu ja toisaalta tekisi mieli. Kalsareissa sohvaa kuluttava hahmo on kaikille tuttu. Pohditaan miehen lapsuutta ja nuoruutta. Pohditaan aikuisuutta. Tekisi mieli muuttaa jonnekin, Saksaan, Ruotsiiin. Urheilu on isossa roolissa. Sen mukana itsetunto nousee tai kaatuu. Lopulta mies riuhtaisee itsenä mopolla tuntureille ja on yksin. Siellä kaukana ei olekaan herkkua, pikemminkin yksinäistä. Lopulta päädytään helpottavaan ratkaisuun: elämä onkin onnea, kun sen oikein oivaltaa.

Tuukka Huttusen ja Snoopi Sirenin käsikirjoittaman näytelmän porautuu nykymiehen maailmaan. Näyttelijöinä ovat Tuukka Huttunen ja Marika Heiskanen. Ohjaus on Snoopi Sirenin käsialaa. Esitys on nykyisessä Siperian kotipesässä eli entisellä Sorin nuorisotalolla eli entisellä järjestötalolla. Kahden näyttelijän veto on mittava suoritus. Lystikkäästi esillä on joukko "julkimoita" Rokan Antista Donneriin ja Sikke Sumariin. Pääosissa kuitenkin nykymies, vaimo ja omat vanhemmat. Lopussa käsikirjoittajat uskaltautuvat jo irroittelemaan poron, joulupukin ja prinsessa Madden kustannuksella.

Vaikeaa asiaa käydään huumorin keinoin. Välillä ei naurata, mutta toisaalta olisi ehkä ollut mahdollista nauraa ja naurattaa enemmänkin. Lopultakin kalsarihahmo on aika kliseinen mieskuva ja irrottelu olisi ravistellut siitä moniuloitteisemman hahmon. Uskoakseni Huttunun ja Siren ammentavat problematiikan syviä ajatuksia omasta itsestään. Se saattaa tehdä varovaiseksi. Mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja hyvä niin.

Onnea vaan Siperialle. Myös teitä tarvitaan tamperelaisessa teatteri-ilmastossa.

2020

Kiehtova ajatus katsoa vuoteen 2020 ja miten ihmiset ovat muuttuneet. Siihenhän ei ole paljon aikaa, mutta lähes kymmenen vuotta kuitenkin. Ennustaminen on kivaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Ennustan tässä suomalaisen elämänmuodon näkökulmasta

Ennustan kahden trendin jatkuvan ihmisten elämässä. Nämä eivät ole toiveitani vaan pikemmin havaintoja menneestä ja ennustamista tulevasta.

Ensimmäinen on yksilöllisyyden lisääntyminen. Ihmiset tietävät entistä paremmin oikeutensa ja osaavat vaatia asioita. Ykslölliset ratkaisut oman elämän elämisessä lisääntyvät entisestään. Ihmiset haluavat erottautua, vaikka ovat saman aikaisesti kaavojen kahlitsemia. Yksilöllinen valinta on palvelujen perusajatus.

Toinen trendi on vuorovaikutteisuuden lisääntyminen. Pärjätäkseen ihminen tarvitsee entistä enemmän pientä pintatietoa kaikenmaailman asioista. Niitä yhdistelemällä löytyy uusia asioita ja näkökulmia. Tulevaisuus on monipuolisesti keskivertoisten ihmisten hallinnassa.

Mitä sitten pitäisi osata tulevaisuudessa ? Kaksi asiaa siinäkin.

Fyysiset sosiaaliset taidot. kun istumme entostä enemmän median ja tietokoneen ääressä, tulee käytännön kohtaamisista entistä ratkaisevampia. Miten toimin, käyttäydyn, puhun elävälle ihmiselle ? Elävän sanan, teon ja ilmeen merkitys ratkaisee luottamuksen. Luottamiksen kautta sovitaan asioista.

Toiseksi menestystekijäksi sanon konkreettisen tekemisen. Mitä asioita ihminen oikeasti tekee ja osaa tehdä käytännössä. Siis aivan tuiki tavallisia asioita kuten kaupassäkäynti, siivoaminen ja autonkorjaus. Mutta myös harrastuksia, joissa maalataan, soitetaan vuollaan. Ihmisen älykkyys kehittyy tekemisen kautta. Puhuminen tai viestittely ei riitä. Tekeminen ratkaisee.

Nyt olen ennustanut. Katsotaan vuonna 2020 miten menee.

Stevie Wonder

Teema esitti laulaja/säveltäjä/pianistilegendan konsertin maanantaina. Hittien tulitusta, mutta loistavasti sovitettuna ja ison orkesterin kompilla. Ja kenellä muulla on hittejä Wonderin tapaan ? No, ehkä Fogertyllä. Ei voi muuta kuin ihailla tätä valoa mitä Wonderista säteilee. Nauhoitus on kuvattu 2008 Lontoossa ja yleisö on täpöllä mukana. Itse ihailin maestron lisäksi punaponnarista rumpalia ison patteriston takana. Jos joku tietää nimen, kertokoon heti. Ja heti maestro itse esitteli hänet. Mies on nimeltään Stanley Randolph.

"I just want to say, I love you and I meen it from the bottom of my heart". Mitä siihen on lisäämistä. Niin se vaan on. Mitäs sitä salailemaan.

Kaivannon sairaala jatkaa

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuusto päätti tänään, että Kaivannon sairaalan toiminta Kangasalla jatkuu ja lakkautussuunnitelmista luovutaan. Hienoa ! Järki voitti säästöohjelmat. Kaivannon sairaala on toteuttanut psykiatrisessa sairaanhoidossa ja päihdehoidossa toiminnalisia lähtökohtia. Lääkepainotteisuuden sijaan pyritään aktivoimaan potilaita ja palauttamaan omaa elämänhallintaa. Säästöperusteet ja avopalveluihin suuntautuminen on periaatteessa oikea suunta. Mutta ei pidä lakkauttaa toimintaa, joka parhaimmillaan ohjaa potilaita aloittamaan avopalveluita lääkehoidon sijaan. Muutokset tulee aloittaa kaikkein vanhanaikaisemmista osastoista. Niitä löytyy Pitkästäniemestä. Hienoa rohkeutta. Asian venyttäminen on jatkunut liian kauan. Nyt on aika palata arkeen ja potilastyöhön uudella innolla.

John Mayer

John Mayerin albumi Where the light is on livetaltiointi Los Angelesista. Tämä blueskitaristi on jenkkiläinen -77 syntynyt artisti ja aivan tuntematon suuruus minulle. Vaan eipä ole enää. Hän on parhaimmillaan yksin tai trion kanssa. Em. Tuplalevyllä on toinen levy yksin ja trion kanssa ja toinen levy bändin kanssa. Taltiointi on vuodelta 2007. Albumin ensimmäinen levy on selvästi parempi. Mayer on parhaimmillaan hitaissa blueseissa. Hän osaa vetää kitaralla hitaita lurituksia nautinnollisesti ja viivyttelee, viivyttelee. Levyllä on kolmannes lainakamaa, mutta niiden tulkinnat ovat ihan kelpoja. Väliin tulee mieleen itse Hendrix. Levyllä on kyllä pari hänen biisiäänkin, mutta ääni on vahva, terävä ja painava kuin Jimivainaalla ikään.

Maalari suosittelee. Ja jos ei kiinnosta niin hän on myös seurustellut kaikenmaailman näyttelijöiden kanssa (tunsin ainakin Jennifer Anistonin ja Jessica Simpsonin) ja voittanut pari Grammyakin. Ja varmasti naisväen mieleen. Eli eikönhän laiteta pakettiin !

Tampere Jazz Happening

Tampereen jazzien uusi ohjelma julkistettiin. Luvassa on paljon mielenkiintoista musiikkia. Kimmo Pohjonen, Dave Holland, Abdullah Ibrahim, David Murray, Tomasz Stanko ovat kaikki maailmanluokan soittajia. Odotan lisäksi yllätyksiä vähemmän tunnetuilta esiintyjiltä. Ajankohta on 3-6.11.2011 ja aikaa siis reilu kuukausi. Torstaina aloitetaan Piirpaukeen voimin. Sekin on kiinnostavaa.

Ex-Miss Suomi Pia Pakarinen

Jotenkin tämä misseydestä eroaminen pääsi livahtamaan ohi silmieni. Sehän on sangen kiinnostava juttu. Kiinnostavaa siinä on arvuutella, mitä ei sanottu. Siis mitä Pia Pakarinen ei sanonut ja mitä missikeisari Eino Makunen ei sanonut.

Tokihan me tiedämme, että missivuosi on rankaa menoa ja bailausta ja julkisuus pitää haltsata, eikä huolto toimi kuin Tappara pukukopissa. Makusta kenkuttaa, kun joku juuri täysikäinen kakara alkaa arvostelemaan hänen luomaansa ilmiötä, ei ole kiitollinen saamastaan asemasta ja lisäksi uskaltaa pottuilla julkisesti.

Mutta...

Jokin osa tästä nyt puuttuu. Enkä viitsi lähteä edes spekuloimaan. Odotan siis uusien seitsemänpäiväälehtien paljastuksia. "Totuus Pia Pakarisen eroon", "Näin kaikki tapahtui", "Makusen vaiettu salaisuus" jne. On samantekevää ovatko ne totta vai tarua. Pääasia ovat hyvät tarinat. Tai tässä tapauksessa sekään ei ole pääasia. Pääasia on, että ilmiö pysyy otsikoissa. Missikisat ovat menettäneet rajusti yleisön kiinnostusta ja viimeinen keino on pitää niitä otsikoissa vaikka skandaalien voimin.

Kylmä lohileipä

Ostetaan kylmäsavulohiviipaleita, paahtoleipää tms., piparjuuritahnaa, majoneesia (kevyt käy hyvin), tuoretta tilliä.

Paahdetaan leipäviipaleet ja voidellaan margariinilla. Päälle levitetään piparjuurta, sitten lohiviipaleita ja sitten turaus majoneesia ja koristeeksi tilliä. Se on ihan näin yksinkertaista. Ja maistuuuuuu !!!! Nam !

Jos haluaa kikkailla, voi sekoittaa majoneesia ja piparjuurta, noin saman verra molempia ja siitä saa hyvän levitteen lohen alle tai päälle. Ja Naaaaammmmmmm !!!! Myös hyvää.

Lahden 18. Julistebiennaali

Valtava määrä julisteita lähetetttiin tänä vuonna Lahden julistebiennaaliin. Peräti 6958 julistetta. Siinä on ollut juryttämistä. Näyttely oli esillä Lahden Taidemuseossa. Näyttelyyn kelpuutettiin 285 julistetta 36 maasta. Rehellisesti sanottuna näyttelyn loppuvaiheessa pää alkoi olla turtana kovasta visuaalisesta pähkäilystä. Julisteet olivat siinä määrin erilaisia ja vaativia, ettei yhdellä katselukerralla jaksanut millään omaksua näkemäänsä.

Ihastuin erityisesti yhteen julisteeseen. Sen nimi on syvä. Deep. En tiedä mistä siinä on kyse, mutta siinä on todellista syvyyttä. Katsokaa vaikka !

Lukuisat ympäristöaiheiset julisteet olivat myös hyvin kiinnostavia. Niissä oli erilaisin tavoin tavoitettu kiinnostavia ja helposti lähestyttäviä kannanottoja.

Nautittavaa katseltavaa kaikenkaikkiaan. Ehkä pienenä kritiikkinä voisi ehdottaa suurempaa näyttelytilaa tai vielä tiukempaa jurytusta. Näyttely oli melkoisen tiiviisti ripustettu.

Suosittelisin, mutta näyttely vetää tänään viimeistä päivää. Joten suosittelen ensi vuoden 19.julistebiennaalea kaikille. Suosittelen isoin kirjaimin kaikenikäisille.

Vety ja Atomi

Koska olen syntyisin idästä, joskus tekee mieli puraista itäsuomalaista grilliruokaa. Lahden (ei itäsuomea)torilla oli kirkkaasti valaistu torigrilli. Bongasin runsaiden hampurilaislistojen jälkeen tutut sanat Vety ja Atomi. Olo oli kuin olisi tullut kotiin. Tilasin molemmat ja kaikilla mausteilla. mahtava koti-ikävä taittui rasvaan ja mausteisiin. syömisen jälkeen tunsin lihoneeni ainakin kymmenen kiloa.

Hei Tammelan ja Laukon torit ! Tässä mahtava kausituote tammikuusta joulukuuhun. Kaksi sanaa jotka voivat muuttaa ihmisen elämää. Vety ja Atomi.

Tuliset kirjaimet sydämissämme marssimme kohti uutta aikaa!

Fudge

Brittiläistä fudge tai toffeeta myydään Kuninkaankadulla eli kävelykadulla. Samaa tavaraan olen ostanut myös Keskustorilta ja Turun torilta. Britit ovat ilmeisesti saaneet fudgesta tuottoisan bisneksen. Kilohintahan on halvan tuntuinen 3.95 /kg (vai oliko se 4.95). Vahvasti voipitoisia makeisia on sen seitsemää sorttia. Varmaan ainakin kolmisenkymmentä. Jutun jippo on isot palat. Palat ovat megalomaanisen suuria kuin siirtolohkareet. Painoa kertyy muutamasta satoja grammoja ja hetkessä pussi maksaakin viisitoista ekeä.

Päätin ostaa viikonlopun jälkkäriksi näitä mainionnäköisiä kuutioita. Menin kadulle, mutta missä olivat fudgekauppiaat ? Tipotiessään !!! Olihan perjantai iltapäivä ja kansaa kaduilla puolet enemmän kuin ma-to. Olin hämmentynyt. Fudgea myytiin nyt jossakin vielä paremmassa paikassa kuin mitä osasin arvata. Ehkä Laukontorilla tai jonkun kauppakeskuksen pihalla ? Jäin nuolemaan näppejäni. Päätin olla ostamatta mitään muutakaan toffeeta. Hyppäsin autooni ja suuntasin kohti Lahtea. Ehkä siellä on fudgea ? Tai jotain parempaa !

Albert Kainuussa

Juuri kun Victoria ja Daniel palasivat Ruotsiin, prinssi Albert lensi Kainuuseen. Tutkivan journalistiikan työryhmä ryntäsi perässä ja haisteli ilmaa Kajaanissa. Tuloksena mojovia uutisia (juoruja)

1. Prinssi Albertin salarakas on hyrynsalmelainen vaihto-oppilas, jonka Albert bongasi monacolaiselta uima-altailta kiikareilla. Tyttö ei vastannut Albertin kiihkeisiin ehdotuksiin ja niin Albert lähti näkymättömälle riiuuretkelle Kainuuseen. Mitä sitten tapahtui ? No journalistiikan ryhmä pyytää näistä tiedoista lisää liksaa 55 euroa. Siis per tunti.

1. Vain harvat prinssi Albertin läheisistä ystävistä tietävät, että prinssin salainen harrastus on sienestys. Kun sienien pomimista pidetään jonkinlaisena rahvaan puuhana, Albert naamioitui sveitsiläiseksi lastenlääkäriksi ja matkusti Kajaaniin. Tiedossa on, että Kainuun loputtomat erämaat tarjoavat sienestäjälle loputtomasti mahdollisuuksia. Albert on erityisesti ihastunut suppilovahveroihin ja mustiin torvisieniin. Miksiköhän ? Siitä tutkivan journalistiikan ryhmä haluaa lisäliksaa 100 euroa.

1. Kajaanin Hokki on saanut uuden omistajan. Joku tuntematon kuninkaallinen jääkiekkofani on ostanut Hokin. Hän haluaa nyt heittää pelipaidan päälle ja hypätä kaukaloon. Tänä iltana Vaasassa pelattavassa Sport - Hokki pelissä vierasjoukkueen nelosketjun vasemman laitahyökkääjän selässä lukee Albert. Kuka tämä pelaaja on ? Siitä ja muista yksityiskohdista tutkivan journalistiikan ryhmä vaatii peräti 125 euroa tunnilta. Ihan megalomaaninen vaatimus !

1. Joku rikas ulkolainen mieshenkilö toi upean naishenkilön hotelliin ja välienselvittely oli silmiinpistävän kitkerää. Jostain häistä puhuttiin ja vieraasta suhteesta. Ketä nämä henkilöt olivat, sitä ei kerrota ? Mutta erään maan erästä kuninkaallista muistuttava henkilö voi olla kyseessä. Tutkivat jouranalisti ovat kuitenkin myyneet tämän jutun jo erään etelä-eurooppalaisen lehden toimittajille.

1. Kainuu on jättänyt Suomen hallitukselle vaihtoehdotuksen. Monaco ja Kainuu vaihtavat maa-alueita ja hallintoja ja prinssi A. muuttaa ex-Kainuuseen siis Monacoon hallitsijaksi. Hallitus on näyttänyt vihreää valoa ja muodollinen vaihtoaopimus allekirjoitetaan viikonloppuna Kajaanissa ja Monte Carlossa. Liksaa siirretään kahmalokaupalla Monte Carlon kasinoista Kajaanin Pelaamoon. Tutkivan journalistiikan ryhmä on pyytänyt turvapaikkaa Monacosta. Siis Kajaanista.

Pearl Jam Twenty

Tämä on Pearl Jam-yhtyeestä kertova elokuva. Pearl Jam on tahkonnut maailman lavoja 20 vuotta. Grungen alkuajoista nykypäivään kertova elokuva on hieno kooste bändin historiaa ja musiikkia. Tarinassa on iloa ja surua, arkea ja juhlaa. Traagisimpana Roskilden onnettomuus vuonna 2000, jolloin 9 ihmistä puristui bändin konsertissa kuoliaaksi lavan ja yleisön väliin. Bändin jäsenet Eddie Wedder, Mike McCready, Stone Gossard, Jeff Ament ja Matt Cameron valottavat kullekin ominaisella tyylillä omaa uraansa bändissä. Bändin jäsenet ovat kasvaneet nuorista miehistä aikuisiksi, mutta omaperäinen tyyli on säilynyt. Hienoja biisejä soi leffassa roppakaupalla, vaikka ilmeisen tarkoituksellisesti kappaleet katkeilevat haastatteluihin ja kommentteihin. Leffa esitettiin Suomessa samanaikaisesti 4-5 paikkakunnalla. Hienoa. Olin välillä ihan liikuttunut. On se niin hienoa musaa.

Viinan kotiinkuljetukset

Systembolaget naapurissa on alkanut tuomaan viinaa kotiin. Kympillä saa kuljetuksen ja juomat ovat kotiovella. Siellä on ajateltu palvella asiakkaita. Olla ajassa kiinni. Riskinä nuorten alaikäisten tilaukset. "Systeemin" johdossa aiotaan valvoa ikärajoja.

Meidän Alko tarkkailee tilannetta eikä aio tehdä muuta. En tiedä mitä mieltä olisin tästä. Onhan se palvelua. Miksei ! Toisaalta eikö jokainen jaksa rahdata viinansa itsekin. No, ehkeivät kaikki. Palvelusta maksetaan oikea hinta. Kuka varmistaa, etteivät alaikäiset käytä bulvaania. Niinhän tapahtuu nytkin. Ota tähän kantaa !

Maailman huonoin elokuva

Tyttäreni kysyi suoraan perin vaikean kysymyksen. Mikä on maailman huonoin leffa ?

Olin hetken hengittämättä, sitten hymyilin ja sitten vastasin, etten tiedä. Mutta kysymys jäi kaivelemaan mieltäni. Mikä voisi olla huonoin ? Olisiko se joku vanha kotimainen tai joku uudenpi kotimainen ? Pekka ja pätkä, Turhapuro, Pekko ? Voisiko se olla joku Poliisiosasto 53, Bond tai Borat ? Ihmeellistä, että todella huonot leffat eivät jää mieleen. Hyvät jäävät mutta huonot eivät. Sehän on oikeastaan oikein hyvä. Mutta vaivaa se ei helpottanut.

Päätin tehdä kyselyn kavereille. Sama vastaus. Hapuilevia ehdotuksia, muttei mitään läpimurtoa. Se innosti todella pohtimaan asiaa. Huonoin elokuva ? Minkälainen on huono elokuva ? Huono ohjaus, kässäri, näyttelijätyö ? Huonot värit, huono tekstitys, huono musa ?

Ehkä tässä on jotain niin haasteellista (poistan varmistimen pistoolistani), että löydän siihen vastauksen. Siis minun mielestäni. Odottakaas vaan !

Victoria ja Daniel Turussa

Ruotsin kuninkaalliset ovat tulleet vierailulle Turkuun ? Nyt kuiskaillaan vierailun syytä. Onko kulttuuripääkaupunvuosi sittenkään oikea syy Turun vierailulle ? Tutkivan journalistiikan ryhmämme on selvittänyt mahdolliset todelliset syyt vierailuun.

1. Vixtoria ja Daniel hakevat Turusta pakolaisen asemaa ja uutta kämppää perheelle. Skandaalit kansankodin kuningashuoneessa ovat menneet liian pitkälle. Tuore aviopari on suututtanut kunkun ja edessä on pakomatka ystävällismielisiin maihin. Suomi ja Turku tulivat mieleen ensimmäiseksi. Turussa on turvallista, päivähoito ja muutkin elinkustannukset ovat kohtuullisen edullisia. Ruotsinkielisiäkin on muutamia ja sukuloiminen on kohtuu nopeaa.

2. Suomen hallitusmuotoa ollaan taas muuttamassa. Loppuviikosta presidentti Halonen ilmoittaa luopuvansa kruu... siis pressan virasta. Kuningasmieliset ottavat vallan käsiinsä ja pikaserenomiassa Victoria huudetaan kuningattareksi. Danielista tulee Liedon herttua. Kuningaskunnan pääkaupungiksi tulee Turku. Sama hallitus saa jatkaa, jos pitävät näppinsä erossa rojalteista.

3. Oikeasti Victoria ja Daniel eivät vieraile Turussa. Kyse on peitetarinasta, jossa Ruotain turvallisuuspalvelu Säpo ja hallitus testaavat peitekuninkaallisia. Kyse on turvallisuudesta ja säästöistä. Seuraavaksi lähetetään klooni Kalle reissuun. Jos kaikki menee Suomen Turussa hyvin, klooneja kokeillaan kotiRuotsissa. Taustalla on kustannusten säästö. Kloonikunkut tekevät reissuja ja yleisöesiintymisiä puolet halvemmalla. Heille maksetaan vain esiintymisistä, ei muusta ajasta. Ruotsin kuninkaallisille joudutaan maksamaan koko ajalta. Muutoksen odotetaan tuovan yli millin säästön naapurin kuninkaalliskuluihin.

Mikä onkaan totuus ? Siihen emme ota kantaa. Joka tapauksessa on perin outoa, että kuninkaalliset matkustavat näin syksyllä ulkomaille ja vielä Suomeen. Yleensä matkaillaan kesällä. On parasta, että Suomen viranomaiset ottavat heti yhteyden ruotsalaisiin kolleegoihinsa ja selvittävät ovatko kuninkaalliset omin päin liikkeellä vai luvan kanssa.

Ray Davies

Kinksien johtohahmo ja kitaristi-vokalisti Ray Davies on tehnut ekan soololevyn nimeltään Other Peoples's Lives. Se on myös yhden albumilla olevan kappaleen nimi. Oikein ilahduin tästä levystä. Siinä on pantu paljon huomiota soundeille. Davies itse laulaa ja soittelee pääosin kitaraa, mutta myös pianoa, rumpuja ja akustista kitaraa. Tuloksena on nautinnollista aikuisrockia, hieman karheaa, mutta taitavaa, vähäeleistä ja nautittavaa. Eniten diggasin kappaleista All she wrote, The tourist ja Over my head

Kinksit kuopattiin 90-luvulla, mutta Davies on jatkanut uraansa. Hyvä niin, koska tämä albumi on mainio ja saa onnellisen miehen hymyn vieläkin leveämmäksi. Levyn tekohetkellä vuonna 2002-2004 Davies oli noin kuusikymppinen. Levy julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 2006. Tälläkin levyllä on yksi hämybiisi eli kolmastoista kappale, jota ei ole mainittu kannessa eikä se näy soittimessa, mutta toki sisätekstissä. Ray Daviesista voi sanoa, että viini paranee vanhetessaan. Vaikkeivät Kinksitkään mitään nöösipoikia olleet.

Silja Rantanen

Silja Rantasen näyttely avattiin Sara Hildenin taidemuseossa. Esillä oli runsaasti Rantasen tuotantoa. 2000-luvulta. Ykeinkertaiset ja pelistetyt kuviot hallitsevat näyttelyä. Ehkä liiankin. Itse en oikein innostunut. Teosten sanoma jää katsoja harteille. Kivoja yksityiskohtia löytyi, mutta suurikokoiset työt jättivat aika kylmäksi. Punertavat palaset olivat hauskoja alakäytävällä. Rantanen on taitava piirtäjä. Esillä oli runsaasti Italiassa piirrettyjä kirkkoja ja kaupunkinäkymiä. Kuitenkin kaipasin särmää (taas kerran) ja konkretiaa. Sanoma jää liian kaukaiseksi. Tällainen taide ei kosketa ainakaan minua. Jos muita, hyvä on.

Kaipaan vieläkin Arsin afrikkalaista väriä ja voimaa. Eikö sitä löydy täältä karusta Pohjolasta ?

Miettinen -Sibelius - Enescu

Tampereen filharmonia esitteli tilausteoksena Juho Miettisen säveltämän Cosmic Mosaic. Hienovarainen ksominen sävelkulku eteni pehmeästi ja herkästi. Miettinen käytti monipuolisesti suurenorkesterin intsrumenttejä hyödykseen vaikkei mitään räjähdyksiä kuultukaan. Päinvastoi musiikki muistutti ajoittain elokuvamusikkiä ja lintuparvieln kaartelua. Mikään uuden musiikin teos tämä ei kuitenkaan ollut. Ehkä siinäsuhteessa Miettinen osoittautui aika merineiseksi, joski herkäksi säveltäjäksi. Orkesteri piti Hannu Linnun johdolla tason korkealla ja kokonaisuus painui mukavasti mielihyvän puolelle.

Sibeliuksen viulukonsrtto oli hieman ymmätysveto Miettisen ja Enescun väliin. Lähes kaikille tutun viulukonsertton viulistina toimi saksalaissyntyinen Viviane Hagner. Hän osoittauti upeaksi tulkitsijaksi, kaiken lisäksi omaperäisyyttäkin löytyi. Hagnerin soitin oli vuoden 1717 Stradivarius. Oli ilo kuunnella ihanan soittimen ääntä mestarin soittamana. Yleisö palkitsi esitykswn loppumattomilla aplodeilla. Tähän Hagner vastasi soityamalla yksin Paganinia. Se oli illan kohokohta. Hagner pääsi vetämään esiin oman taitosasonsa. Ja mikä soundi hänen käsistään löytyi. Olisipa Johannea ollut kuulemassa.

Enescun sinfonia. Numero 2 oli sitten vaikeampi kaikka. Kahden ensimmäisen osan aikana aloin haukotella, koska en päässyt säveltäjän ajatuksenjuoksuun kiinni. Kolmannen osan aikana alkoi rankempia osioita, mutta kokonaisuutena sinfinia jäi pakkasen puolelle epäselvyyden takia. Orkka oli hyvin tiukasti mikana ja saattoi olla, että teos on soittajien mieleen. Itse en lämmennyt tai jaksanut innostua tästä musiikista.

Le Havre

Aki Kaurismäen uutuusleffa Le Havre on hyvä elokuva. Se on tuttua hidasta, minimalistista Kaurismäkeä, mutta entistä paremmissa kuoseissa. Juoni on nykypäivästä. Maahanmuuttajapoika ja iäkäs kengänkiilloittaja ystävystyvät. Rikospoliisi etsii poikaa, mutta kaiiki suojelevat häntä ja lopulta myös poliisi itse. Sivujuonteena kengänkiilloittaja ja hänen sairas vaimonsa kosketta tarina.

Tässä elokuvassa käsitellään hienosti elämän arvoja ja elämän arvokkuutta. Kaurismäki näkee tavallisten ihmisten elämässä hienoa uhrautuvaisuutta, oikea ystävyyttä ja rakkautta. Kova elämä puristaa ihmisiä yhteen ja selviytymisen keinot löytyvät aina jollakin tavoin.

Le Havre on myös eleettömien näyttelijöiden täysosuma. Hienoja tyyppejä on löydetty eri rooleihin ja niukkaeleisestä näyttelemisestä huolimatta tunnelma on tiivis ja hieman melankoolinen. Hienot roolit sekä kengänkiilloittajalta että rikosetsivältä. Plus muiltakin pääosanesittäjiltä. Juonellisesti elokuva on hieman monipuoliselmi tai selkeämpi. Hitaat jaksot jättävät katsojalle aikaa ajatella elokuvaa ja tapahtumia.

Toivottavasti tämä filmi nostaa Kaurismäen Oscar-tasolle (jos lällaista tasoa yleensä onkaan). Maailman luokan ohjaajaa ansaitsee maailmanluokan huomionosoituksen.

Sipulipiirakka

Viipaloin neljä sipulia ja puolikkaan purjon kohtalaisen pieniksi viipaleiksi. Keittelin sipuleita öljyssä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisäsin joukkoon ohuita pekonisuikaleita eli puolet pekonipaketista. Suolaa ja mustaapippuria. Levitin valmiin piirakkataikinapohjan vuokaan. Taikinan päälle laitoin viisi viipaletta savujuustoa pieniksi paloiksi leikeltyinä. Kaadoin päälle sipulipekoniseoksen. Sekoitin kaksi kanamunaa yhteen creme fraise rasiaan. Hieman suolaa ja mustaapippuria ja seos sipuleiden päälle. Puoleksi tunniksi uuniin 200 asteeseen. Maistelen huomenna sipulipiirakkaa. Jaksan odottaa. Näytti kauniisti ruskistuneelta.

Päärynäpiirakka

Laitoin kattilaan 50 grammaa voita reilu desi sokeria ja saman verran vettä. Keittelin sitä vartin kasaan. Ripottelin vaniljasokeria vuoan pohjalle. Kaadoin seoksen vuokaan vaniljasokerin päälle. Leikkasin viisi päärynää ohuiksi viipaleiksi (poistin siemenet ja siemenkodat). Laitoin viipaleet seoksen päälle. Lopuksi levitin muropohjan päärynöiden päälle. Laitoin uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Sitten pois uunista ja puolen tunnin kuluttua keikautin piirakan ylösalaisin. Kauniisti ympyränmuotoon sijoitetut viipaleet olivat hienosti ojennuksessa. Huomenna maistetaan vaniljakastikkeen kanssa.

VR:n lippu-uudistus

Nyt vihdoinkin VR on tehnyt läpilyönnin. Lippuja ei enää voi ostaa. Kaikki matkustavat ilmaiseksi. Sitä vaan ihmettelen, että onko takana joku rikas sponsori (venäläisillä miljardööreillä on rutosti rahaa). Ainakaan hallituksen ensi vuoden budjettiehdotuksessa ei ole lisärahaa rautateille. Tietysti takana voi olla kikka kolmonen eli Kreikkakortti. Otetaan lainaa eikä makseta takaisin. Sitten on tietysti on mahdollista, että maksu on vapaaehtoinen. Jos matka sujuu mukavasti kondyktöörille (onpa vaikea sana) voisi antaa sopivan summan. voihan olla niin, että VR haluaa hyvittää myöhästelyistä ja lumimyräköistä. Ilmainen matka on hyvä kompensaatio.

Joka tapauksessa uudistus on varmasti kaikille mieleen. Nyt kaikki raiteille. Niin isät, äidit kun kummin kaimat. Matkustus ei ole ainakaan palkasta kiinni. Ehdotan, että tämän uudistuksen keksijälle annettaisiin vuoden innovaatiopalkinto, Loton päävoitto tai Nobelin rauhanpalkinto. On se niin yllättävä veto. Ja pääasia, kirjaimet VR pysyvät lähtemättömästi matkustajien sydämissä.

Kenny Wayne Shepherd Band

Jos sie kaipaat hyvvää bluusbändii, ni täs siul o sellane. Kenny Wayne Shepherd Band. Pojat ossaa soittaa ja kipaleet o säpäköitä. Mie ainakii tykkäsin. Ehottasin, et jos Järvepää bluusiimmeiset ei oo vielä valint ens kesä bändei, ni ottakaa tää. Tää o hyvä ! Emmie turhaa kehu. Hyö o ala miehii. Kuuntele vaikk "Live in Chicago", siin siul o bluussii ja hetke peräst oot iha ekstaasis. No, mie ainakii olin, mitä sitä kieltämää. Kuuntele ite ! Mikä mie oon kehumaa.

Juntta

-Olen sitä mieltä, että nyt pitäisi saadan maahan juntta. Ei se demokratia saa mitään aikaan, kun nyt on tallainen tilanne. Demokratia on vain hyvien aikojen leikkikenttä ja nyt on vaikeat ajat. Juntta panisi ihmiset järjestykseen ja töihin.

- Tai en nyt oikeasti ole sitä mieltä, että kannatan junttaa, mutta kaikki jotka tuntevet minut, tietävät mitä tarkoitan. Siis etten oikeasti tarkoitan juntan valtaa vaan ettei demokratia ole oikea ratkaisu.

-Tarkoitan, että on tämä PS melkoinen juntta, jos se meinaa erottaa minut porukastaan. En siis kannata junttaa, mutta ei tässä nyt tarvitse suuttua. Minulla on vain tallainen oma fb-tyylini.

-Voin tietysti perustaa oman juntan ja katsotaan sitten kenellä on isoin juntta. Jos minut erotetaan juntasta tai siis PS:stä, aion matkustaa lomalle vaikka Kreikkaan.

- Tai siis kadun puheitani ja matkustan vaikka etelään. Menikö se nyt oikein ?

Uusi näyttely

Peltolammin kirjastossa on esillä uusin näyttelyni. Annoin sille nimeksi Ajan rannalla. Saman niminen on Henning Mankellin kirja Afrikasta. Juuri tuo kirja sai minut ihastumaan ja ihmettelemään afrikkalaista elämänmenoa. Tässä näyttelyssä on afrikkalainen tuulahdus. En ole oikeastaan ajatellut näyttelykokonaisuutta vaan enemmänkin antanut tulla. Mielessä on väikkynyt tietty afrikkalainen kuva, jota olen yrittänyt saada päästäni ulos. Se on saanut erilaisia muotoja. Joka tapauksessa kuvaan erilaisia naisia, joista osalla on jotain tekemistä Afrikan kanssa. Tanssia, arkea, symboliikkaa, mitä milloinkin. Katsoja näkee omallla tavallaan. Näitä kuvia on vaikea analysoida - ainakin itselleni se on vaikeaa.

Työt ovat esillä 14.9. - 14.10. 2011.

Varapresidentit

Ehdotan, että valitaan presidentin lisäksi kaksi varapresidenttiä. Varapressa voisi hoitaan tiettyjä edustuksellisia juttuja ja toinen varapressa esimerkiksi urheilun ja kulttuurin edustuksia. Kun pressa on sairas, estynyt tai matkoilla, varapressa ottaa maan johdot käsiinsä.

Oikein mieli kihelmöi, kun ajattelen varapresidentti Lipposen olevan eri mieltä jostakin presidentti Niinistön esittämästä ulkopoliittiseata kannanotosta. Ja sitten toinen varapresidentti Väyrynen on aivan omilla linjoillaan koko maan ja maailman asioista. Hän saa heittäytyä kunnolla vapaalle. Sehän on oikein pitkän päivätyön miehelle.

Tätä herkkua tarvitsemme, koska meillä ei ole kuningasta, diktaattoria eikä tsaaria. Ottakaamme perususlain uudistus uudellenn käsittelyyn ja annetaan palaa. Varapressoille seremonialliset tehtävät ja pääpuolueet saavat ex-poliitikoille eläkevirat. Tamminiemi käyttöön ja niin edespäin. Hovi on sisäsiittola, tehkäämme jotain uutta demokraattiista kuviota. Politiikkojen akatemia. Juttua riittää ja äänestäjät saavat mieleisensä pressan.

Ps. Oletan, ettei Timo Soinia kiinnosta vielä eläkevirat. Korostan sanaa vielä.

Puoli seitsemän

TV 1 on tehnyt oivan ohjelmaformaatin. Se on Puoli seitsemän eli tuttavallisesti Ps. Notkea ja hyväntuulinen ohjelma esittelee vieraita ja koluaa eri puolilla Suomea ihmisten ja asioiden mukana. Kuitenkin helmi on juontajakaksikko: Marja Hintikka ja Mikko Kekäläinen. Nuoria, kauniita ja luonnollisen positiivisia ihmisiä. heitä katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Nykypäivän uutiset ja osin ohjelmaformaatitkin ovat täynnä erilaista katastrofia katastrofin perään. Ps. on täynnä asiaa ja kepeällä tyylillä. Ja jos olen ihan rehellinen, Marja Hintikka on ihanan valoisa nuori nainen. Raikkainta mitä TV tarjoaa.

Apua, olen seestynyt ! Tässä ei tosiaankaan ole särmää.

Fazerin uutuussuklaa

Tämä on mainos (jos niin halutaan). Fazerilla on uutussuklaa, joka on tosihyvää. Pohjana on tumma suklaa, jota on ryyditetty päärynällä ja mantelilla. Sekoitus saa aikaan hieman jähmeän ja samalla kertaa rapean massan. Ihastuin ensipuraisulla. Kokeile, saattaa maistua sinullekin. Mutta muista, että suklaan syönnin määrät ovat sinun kontollasi. Minua ei siitä kannata syyttää. Ostin tätä herkkua senjälkeen kun olin ripustanut uuden näyttelyn lähikirjasto Peltsun seinälle. Vähän niinkuin juhlan kunniaksi. Tsing tsing.

Ja lopuksi tunnustus. 200gramman suklaasta meni puolet kertaheitolla. Siis hyvästi laihdutuskuuri. Mutta eihän minun tarvinnutkaan laihduttaa, eihän ?

Markku Koivisto

Markku Koivisto on joutunut melkoiseen julkkishurrikaaniin. Yksityisyydestä ei ole tietoakaan. Uskonnollisen liikkeen johtajan käry on aivan liian helppo syyllistämisen kohde. Reilusti Koivisto astui "omiensa" eteen. Maine on mennyt samoin luottamus. Uskonnollinen yhdyskunta joutuu lujille uskottavuutensa kanssa. Yksittäinen ihminen on pieni suupala sekä liikkeelle että medialle.

Voisiko ev.lut. kirkolla olla nyt kanttia ottaa poikansa takaisin ? Mitä se anteeksianto oikein tarkoittaa ? Voisiko se johtaaa peruskirkkomme kädenojennukseen ? Voisiko Koivisto alkaa toimimaan seurakunnan työntekijänä tai jopa pappina ? Kiusallinen kysymys tämä anteeksianto.

Oletan, että Koivisto on nyt kovaa kamaa eli "ajankohtainen" sensaatiolehdille, viihdeohjelmille ja muille vastaaville. Kuka saa Koiviston ensin puhumaan tapahtumista ? Paljastuksia kaivataan kehiin. Vai puhuvatko asian osalliset ? Media roikkuu varmasti Koiviston kintereillä herkeämättä. Ihmisten tirkistelyn tarve on niin suuri. Kaikki materiaali kelpaa, kunhan se sisältää jotain Koivistoon tai läheisiin liittyvää. Yksityisyydestä on tullut kauppatavaraa.

Vihavuoden koskikahvilan näyttely

Olin aika otettu, kun huomasin Vihavuoden koskikahvilan näyttelyn vieraskirjani nimiluettelon. 150 ihmistä oli laittanut nimensä kirjaan. Odotin, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen kävijöitä oli vain kourallinen. Kuvittelen, että puolet laittaa nimensä kirjaan. Olen onnellinen. Näitä töitä on katsottu ja ehkä ihmeteltykin. Se tuntuu palkitsevalta. Esillä oli pääosin töitä, jotka eivät ole olleet ennen esillä. Tykkäsin myös tiiliseinistä. Ne antavat värikkäille töilleni mukavan taustan. Paremman kuin kliininen vaalea seinä. Siinäkin opin jotain. Vanha miljöö on minun aluettani.

Cabaret

Lahden kaupunginteatterin uutuusmusikaali on tuttu Cabaret. Kakskytluvun Berliinissä liikutaan ja natsien nousu alkaa häämöttää ja vaikuttaa. Tapahtumia käydään läpi kahden parin kautta. Amerikkalainen kirjailija tapaa britticabarelaulajan ja rakkaus tuottaa hedelmän. Jo iäkkäämmät saksalainen hotelliemäntä ja saksanjuutalainen vihanneskauppias rakastuvat ja aikovat avioon. Huonosti käy ja natsien valta alkaa vaikuttaa.

Valloittava ja aivan suvereeni oli Jorma Uotisen suoritus Cabareen Maxina. Hän on maaginen virtuoosi, jonka liikettä on nautinnollista katsella. Myös laulut ovat koskettavia, vaikka matala ääni onkin hieman erikoinen. Maija Rissanen cabaretlaulajattarena oli onnistunut. Hieno lauluääni ja kivan tyylinen roolisuoritus. Myös Ritva Sorvali ja Tapio Aarre-Ahtio onnistuivat iäkkäänä parina. Isoa näyttämöä kaytettiin hyvin hyödyksi ja lavastus oli oain yllättävä ja onnistunut. Musiikkia oli paljon, samoin tansseja. Koreografia oli reipas ja mukavaa. Siis paljon hyvää.

Mutta, mutta ! Ensimmäinen jakso oli hieman liian traditionaalinen hempeily. Muutenkaan poliittista ja kulttuurillista suvaitsemattomuutta ei uskallettu käsitellä tai sen yhteyttä tämän päivän elämään. Esitys jäi kevyehköksi musikaaliksi eikä kässärin koskettavia mahdollisuuksia uskallettu käsitellä. Mieheksi paljastuneen naistanssijan kohtaloa käsiteltiin pehmeän huomaamattomasti. Juutalaisen kauppiaan kanssa peruuntunut avioliittoyritys oli koskettavampi, mutta jäi silti ilmaan. Esitys loppui ikäänkuin toteamukseen, mitä noille tapahtumille oikein voi. Olisin odottanut eroottisempaa uskallusta myös Cabaretin miehissä ja naisissa, ehkä puvuissa. Jari Puhakan kapellimestaroima musiikki kulki mallikkaasti, mutta hämärän peittoon jäi, oliko orkesteri lavan alla vai vain kapellimestari pianoineen.

TTT:n Chicago pesee lahtelaisten Cabaretin mennen tullen. Samalla tasolla ollaan TT:n musikaalin I love you becausen kanssa. Musikaalin tehtävänä on kalleista kustannuksista huolimatta tuoda rahaa talolle. Se varmaankin toteutuu, mutta turhaan lipsutaan koskettavuudesta. Siihen ei tarvita resursseja vaan inhimillisen elämän tuntemusta.

Pharoah Sanders : Anthology, You'va got to have freedom

Imurimusana Pharoah Sanders. Tenoristi Sandersin omaperäinen musiikinteko- ja soittotapa on upeaa kuultavaa. Sävellykset ovat tietynlaisia rytmikuvioita, joita toistetaan läpi kappaleen. Mitään A tai B osia ei ole. Rytmiikka eteneen kuin karavaani tai juna ja sekaan kudotaan eri värein keimailevia kiemuroita. Tässä pääosin seitskylyvun molemmin puolin ja kehdeksankytluvun alulle sijoittuvassa tuplalevyssä on melkoinen joukko suuria (Patrick sanoi Grande) soittajia: eumpalit Roy Haynes, Idris Muhammed, Billy Hart, Elvin Jones ja jopa Hamid Drake (biisi äänitetty -96), bassossa häärii pääosin Cexil McBee, mutta myös Stanley Clarke vilahtaa mukana, pianistina pääosin Lonnie Liston Smith, muita soittelijoita löytyy aina viiden ja kymmenen väliltä. Rytmiikalla mennään ja kiire on välillä kova. Iloista musaa ja tanssittavaa kaiken lisäksi. Ainakin oma jalka vipattaa imurin letkujen kanssa.

Paavo Väyrynen

Väyrynen on maailman ainoa ihminen, joka putoaa aina jaloilleen. Siis kissamainen mies. Paavo on ikuinen kestoehdokas. Hänelle voisi antaa presidentin arvonimen. Hänhän on aito poliitikko, joka on aina valmis kailkeen ja kun sanon kaikkeen, tarkoitan ihan kaikkea politiikan alalla.
Nyt näyttää siltä, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat ikäänkuin entisiä poliitikkoja ja valtiomiehiänaisia. Vaaliehdokkaat ovat ikäänkuin vahakabinetin kamaa. Eräänlainen pressavaalien desavuu. Tämä on tapahtunut jo kerran. Tai tupladesavuu, tai tripla. Tämä on tapahtunut jo niin monta kertaa.

Tämä ei kuitenkaan himmennä vaalien merkitystä. Paavo tuo estraadille vankkaa kokemusta seiskytluvulta ja tuoreutta viime hallituksen ministeriydestä. Mitä äänestäjä voi toivoa. Vanha ja tuore samassa puvussa. Nyt ainoa kiinnostava asia on Paavon pressaohjelma. Veikkaan, että se tulee olemaan suurempi ja poikkeuksellisempi kuin jytkyjen jytky. Väyrynen osaa yllättää. Hän on innovatiivisuuden kaksijakoinen miekka. Onnea silti. Jokunen äänikin on luvassa.

Joulukuu 2013

Olen syntyisin Imatralta. Hyvän ystävän ja luokkatoverin avustuksella saan näyttelytilan kaupungintalon vieressä olevasta kirjaston ja kulttuuritalon käytävägalleriasta. Ajankohta on vain aika kaukana. Se on nimittäin joulukuussa 2013 !

Asia on kaikin puoli bueno. Maksaa 120 ekeä. Ei paha. Mutta ? En ole ollenkaan ajatellut elämääni sinne asti. Sinnehän on yli kaksi vuotta. Voih. Jos ajattelen elämääni pari vuotta taaksepäin, huomaan kovien myllerrysten pyyhkineeen elämääni hurrikaanin tavoin. Pari vuotta eteenpäin veti hiljaiseksi. En millään jaksaisi ajatella sinne asti. Kunhan selviytyisin tästäkin talvesta ja vuodesta ja ensi keväästä ja kesästä. Ajatus joulukuusta 2013 on lähes pelottava. Voisinko sitoutua tähän ?

Koska olen tällainen tapaus, varaan paikan ja katson onko minulla silloin jotain esiteltävää. Huh, mikä vaatimus, mutta otetaan haaste vastaan ja katsotaan jonnekin kauas.

Jaroslavlin Lokomotiv

Koko jääkiekkojoukkue kuoli lento-onnettomuudessa Venäjällä. Hiljaiseksi vetää. Mikään onnettomuus ei ole oikein, mutta jollakin lailla tällaisen koko joukkueen kuolema on vielä karmeampi kohtalo. Ei paljon muuta pysty sanomaan.

I love you because

Tampereen Teatterin musikaali käsittelee nuorten parien rakkaushuolia. Teema on lähes ylibuukattu telkun elokuvissa ja sarjafilmeissä. Paljon tlaa ei jää näyttämösovitukselle.
Tarina on laimea ja odotetun kaavan mukainen. Eli tuttu onnellinen loppu häämöttää jo alkumetreillä. Kässäri on köyhä, mutta musiikki on hyvää. Musiikki on riittävän uutta ja hieman mutkikastakin. Kiitos säveltäjä Joshua Salzmanin. Setsenhenkinen lavabändi vetää hienosti koko setin.

Lavalla pääosan esittäjäkuusikko joutuu melkoiseen urakointiin, koska lauluja riittää loputtomasti. Ihastelin Natalil Lintalan suoritusta. Myös Sami Hintsanen selviytyi kunnialla. Mikko Rantaniva on hyvä näyttelijä.

Kaipasin särmää tai draamaa tai räväkkyyttä. Sitä nähtiin vasta lopputapautuksien yhteydessä. Kepeä esitys olisi antanut tilaa aika lailla räväkämmälle touhulle. Baaritiski olisi voinut toimia oikeana baaritiskinä väliajalla.

Koska istuin piippuhyllyllä, äänentoisto ei oikein ollut kohdallaan. Laulajien ylä-äänet särkyivät usein. Samoin bändin soittaessa, näyttelijöiden puhe puuroutui.

Olen tänä kesänä nähnyt niin hyviä esityksiä, ettei tämä oikein sytyttänyt. Silti hymyilin teatterista lähtiessäni, because...

Alkoholin ekologinen jalanjälki

Maa- ja elintarviketutkimuslaitoksen mukaan väkevän alkoholin ekologinen jalanjälki on pienempi kuin miedoilla alkoholijuomilla. Tämä ero selittyy sillä, että viinejä ja olutta kuljetellaan pitkiä matkoja ja suuri osa koostumuksesta on vettä.

Arvaan mitä tästä seuraa. Ekologisesti suuntautuneet ja tiedostavat ihmiset alkavat kittaamaan kossua punaviinin sijaan. Luomuviinit joutuvat pannaan ja "kettutytöt" alkavat tekemään iskuja Alkon viini- ja oluthyllyihin. Vihreät ehdottavat, että ekologisesti kyseenalaista viiniä ei enää tarjoilla Raatihuoneen vastaanotoilla. Tilalle tarjotaan kotimaista kirkasta. Radikaalinuoret (anarkistit ja punavihreät) vaativat vodkaa keppanan tilalle maitokauppoihin.

Verotukselliset linjaukset tukevat ekologisia arvoja. Leijonapullon saa eurolla ja Koffi maksaa kympin. Mäyräkoiran saa satasella. Viikonlopun pimeillä markkinoilla myydään Karhua ja Karjalaa parikymppiä pullo. Jääkiekkoilijan paidassa lukee Viru Valgee tai Finlandia Vodka.

Toisaalta, mitä ei tehtäisi ekologisen jalanjäljen huomioimiseksi arkielämässä. Maailma on ihmeellinen.

Tyhjä pää

Joskus - tarkoitan tietenkin, että nyt - pää on tyhjä. Ei synny yhtään sanoja, ajatuksia tai ideoita. Ajattelin kuitenkin pohdiskella tätä tilannetta samalla kun telkusta tulee joku suomihollantijalkapalloottelu.

Miksi pääni on tyhjä ? Syy voi olla aivan toisenlainen. Pääni onkin täysi eikä tyhjä. Päässäni pyörii jotain, mitä en vaan saa ulos. Se täyttää kaikki aivolohkot ja kieruraiset poimut. Kun kuuntelee aivotutkijoita, he sanovat, että ihminen käyttää vain murto-osaa aivojen kapasiteetista. Niin päästäänkin siihen, että en vain osaa mennä oikeaan (lue käyttämättömään) aivolohkoon. Koska kaikki ovat aivojen (omien aivojen) parhaita tuntijoita, pitäisi minunkin vain kurkistaa päähäni ja todeta tilanne. Siis ajatella, mihin osaan aivoista pitäisi siirtää ajattelu, jotta saisin jotain kivaa aikaan. No, mihin niitä ajatuksia yleensä tulee, kun en saa niitä edes ulos ?

On jäljellä kaksi mahdollisuutta. Avoin tila tai innovaatio. Avoimen tilan idea on tyhjentää pää ja antaa vapaaseen tilaan tulla erilaisia suodattamattomia ajatuksia. Pään tyhjentäminen on rankkaa puuhaa. Juostuani pienehkäön lenkin pää on raskas. Lisäksi huomenna on vaativa aamupäivä töissä, johon aivot ovat suunnanneet paljon keskittymiskykyä. Jos tyhjään pääni, voi olla etten saa huomenna mitään dynaamista aikaan.
Innovaatio vaatii toisiinsa kuulumattomien asioiden saattamista kosketuksiin toistensa kanssa. Siis seurustelua toisilleen vieraiden asioiden kesken. Siitä pitäisi syntyä kipinää. Pää on siinä määrin turtana, etten keksi edes sitä toista osapuolta. Saati sitten jotain siihen kuulumatonta asiaa. Sekään ei siis tärppää.

Olenko siis tullut tylsään keaki-ikään (mukavampi ilmaisu kuin vanhuus) jolloin ajatukset ovat tutun kaavan ryydittämiä ? Siitäkö tässä onkin kyse ? Olenko tylsä ihminen ? Tuntuu hyvältä antaa periksi ja myöntyä. Turha yrittää esittää itseään fiksumpaa. Olen tylsä.

Mitä tästä opimme ? Kannattaa katsoa futismatsia, silloin aivot ovat narikassa. Silloinhan seuraavana päivänä on jotain kommentinpoikasta työpaikan kahvipöydässä.

" Ei sitten pärjätty futiksessa ! "
" Ai, oliko siellä joku peli ? "
" Hm ! "

Ensimmäinen työpäivä

Mies meni uuteen työpaikkaan. Ensimmäinen päivä oli alkamassa. Ensin esiteltiin tiloja, taukohuone, vassat ja kokoushupneet. Viimeisenä oma työhuone. Sitten silmäiltiin ja käteltiin uusia työkavereita. Välillä säädettiin uutta tuolia. Kahvitauolla udeltiin perheasioita ja sukulaisuhteita. Sen jälkeen tavattiin iso pomo ja liuta hieman pienempiä pomoja. He kertoilivat yrityksen toiminnasta ja omasta perheestään. Lopulta oli aikaa istahtaa omaan työhuoneeseen ja penkoa papereita. Mappeja oli kilokaupalla ja kaikenlaista enemmän ja vähemmän välttämätöntä. Tietokoneeseen saatiin salasanoja ja muita neuvoja. Aamupäivä kului joutuisasti ja kaikki tuntui mukavalta.Lounastauko lähestyi ja työhönopastaja antoi hyviä neuvoja.

"Menet vaan alakerran ruokalaan ja katsot miten muut toimivat, kyllä se siitä"

Mies saapui ruokalaan ja huomasi ruokatiskin. Hän liittyi jonoon ja päätti kuunnella edellä olevia työkavereita. Heitä oli kaksi. Mies kurkoitti korvillaan ja kuunteli mitä tiskillä puhuttiin.

"Janssonin kiusaus", kuului reipas murahdus.

Mies oli tyytyväinen ja keräili huolettomasti välineitä tarjottimelle. Vuorossa oli edellä oleva henkilö. Mies heristi korviaan hievahtamatta.

" Ruuneperin torttu ", sanoi edellä seisoja henkilö.

Mieheltä pääsi helpottunut huokaus. Hän tuli ruoanjakajarouvan eteen. Katsoi naista suoraan silmiin ja sanoi varmalla äänellä.

" Hokkanen, hernekeitto "

Kaikki miehet keihäisiin

Nyt on aika tarttua keihäisiin. Maamme tunnusmerkki: ärjyvä keihäsmies (ei leijona) on kärsinyt kovan inflaation. Enää ei soiteta maammelauluja, enää ei siniristilippu liehu stadionien torneissa. Meidät on nuijittu pistesijojen ulkopuolelle. Viimeinen kohtalon kolaus tuli Daekusta (mikä ihmeen deeku. Sehän tarkoittaa alkoholistia !). Suomen paras keihästäjä jäi yhdeksänneksi !!! Sullin johto on hakenut turvapaikkaa etelä-tai pohjois-Koreasta. Valmentajat ovat muuttaneet tuntemattomaan osoitteeseeen. Hallitus on hajonnut ja presidentti kutsunut armeijan liikekannalle. On runnattu uusi hätätilaohjelma, joka koskee kaikkia miespuolisia suomalaisia vauvasta vaariin.

Päiväkotiin jokainen lapsi tuo oman keihäänsä ja ohjelmassa on aamuisian pari tuntia keihäänheittoa. Koululaisten syys-, talvi- ja kesälomat on peruutettu ja tilalla keihäsleiritystä. Yliopistojen uudeksi tieteenalqksi perustetaan keihäskaaritutkimus. Kuntien ja valtion työntekijöitä koulutetaan uusiin askelmerkkeihin ja keihäsotteisiin. Lääkärit ja terveydenhoitajat valjastetaan lihasmassan kehittämiseen ja urheiluvammojen ehkäisyyn. Aikuiset miehet voivat nakella keihästä 20 tuntia päivässä täydellä palkalla ja loppuajan puolella palkalla. Isyyslomat muutetaan keihäänheittolomiksi. Meille varttuneille miehille tulee keihäsvalmennuksen koulutusohjelma, 125 opintopistettä. Laiskurit pannaan metsään vuolemaan keppejä. Maamme laulun sanat muutetaan Keihäämme-lauluksi. Eri ikäluokille määritellään keihäänheiton raja -arvot ihmosarvon symboolina. Ohjelma rahoitetaan yhden prosentin suuruisella keihäsverolla.

Koko ohjelma toteutetaan ennen ensi kesän Helsingin EM-kisoja. Tavoitteena on pistesija sekä Helsingissä että Lontoon olympialaisissa. Eiköhän se siitä !

Kulttuurilauantai Lahdessa

Lahti on kulttuurikaupuni. Sen sain nähdä viikonloppuna paikan päällä. Perjantaina konservatoriossa soitteli Uusi Lahti kamariorkesteri. Parikymppiset soittajat vetelivät hienosti Griegiä, Corellia, Bridgeä, Mozartia ja Puccinia. Illan helmi oli kuitenkin Erkki Palolan sävellys Päivä ennen ikuista kevättä. Upea teos, jonka nuori orkesteri hoiteli kunniakkaasti.

Lauantaina oli valtava määrä tapahtumia kuin konsanaan tapahtumien yössä. Vanha huoltoasema oli muutettu designkeskukseksi, jossa oli esittelyssä ja myynnistä kiinnostavia taide-ja käsityötuotteita. Minäkin ostin jotain. Kauppatorin lavalla oli monenlaisia esiintyjiä pitkin päivää ja illalla pitkä nuorisobändien kavalkadi. Teatteri Vanhan Jukon lavalla Esiintyi duo Mikko Perkola ja Yrjänä Sauros (kuva). Edellinen lauloi ja soitti sähkögampaa. Sauros soitti kitaraa ja lausuili runoja. Oikein koskettava ja riemastuttava esitys. Luontevaa vuorovaikutusta yleisön kanssa. Toisesta vanhassa huoltoasemasta oli tehty kahvila-ravintola-autopesula. Katolla oli iso teltta ja bluesveteraani Pepe Ahlqvist (kuva) soitteli tuttuja bluesbiisejä ikääntyneen bluesyleisön iloksi. Pepellä on terävä kitara ja bluesasennetta. Mitä ihminen voi muuta kaivata ! Tämän lisäksi esillä oli näyttelyitä, sirkusta, lastenohjelmaa jne roppakaupalla.

Mitä muuta ihmeellistä ja ainutlaatuista Lahdesta löytyy, sen voi jokainen kokeilla itse. Siitä kerrotaan lisää tulevaisuudessa tai sitten ei. Pitäähän elämässä olla jotaikin arvoituksellistakin. Eikö ?

Tallinna

Joka kerta, kun olen käynyt Tallinnassa, tuntuu paremmalta. Pikkuveljestä on tullut ystävällisempi ja palvelu on parantunut. Tallinnan keakusta kasvaa mogalomaanista vauhtia. Hell Huntissa on kiva ja avoin tunnelma.

Jazzia (rockia)soitettiin kahtena iltana jazzclubi Clazzissa (sijaitsee ihan Olde Hansan naapurissa). Anneliis Kits oli molempina päivinä vokalistina. Mentiin Pinkmäisen musan tahdissa keskiviikkona ja torstaina dj ja fonisti hoitelivat komppipuolta. Anneliis on hurmaava ja taitava laulajatar ja kiva esiintyjä. Eikä maksanut mitään. Suosittelen.

Peppersackissa oli järjestetty päivällinen ullakolle. Aluksi saatiin nähdä pieni ohjelmanumerokin, kun tarjoilivat vetivät improna pienen tappelukohtauksen. Uutta virolaista ravintolakulttuuria. Ravintoloiden ja baarien työntekijät ovat nuoria ja kauniita virolaisia ja myös kielitaitoisia. Iloa silmälle.