Brandytyöryhmä 3

Puutarhakadun brändytyöryhmä on pitänyt istuntoa Anttilan viereisellä kävelykadulla ja tavaratalon aulassa jo monta kuukautta. Aiemmin kokoontumisia jatkettiin myös lähipubissa, mutta se lopetti toimintansa ja oli muuten tosi hyvä paikka. Joku luki lehdestä, että joku ulkoministeri Stukk on käskeny miettimään Suomen brandyjä. No ei muuta kun miettimään. Virvokkeita ja koemaistiaisia haettiin läheisestä puodista. Väliin muutakin kun brandyä.

Joka tapauksessa työryhmä listasi parhaat bandyt. Ykköseksi tuli ylivoimaisesti yhden tähden jallu. Se on pehmeen makusta ja menee soljuvasti kurkusta alas. Muihin brandyihin verrattuna myös hyvä hinta-laatusuhde. Kakkoseki tuli kolmen tähden jallu. Työryhmän mielestä samaa ainetta, mutta aika kallista. Etkettiin loli varmaan vaan lisätty kaksi tähteä. Ulkomaisista sarvipää Torres oli parasta. Monet oli luullu maailmanlopun tulleen kun musta sarvipää tuijotteli. Seuraavana oli koreekuorinen Metakka (metaxa) . Kukaan ei ollu maistanu, mutta täytyy olla hyvää kun pullokin on niin komee.

Vaativan työn jälkeen työryhmä hajaantui lomailemaan. Talveksi pitää löytyä jokin yöpaikka, kun pakkasetkin tulivat näin aikaisin. Lämmytyslaitetta kuluu merkittävästi enemmän kun pimeellä syystalvella. Brandy ei tule kyseeseen.

Anti-brändityöryhmä 2

Antibrändityöryhmä on saanut ehdotuksensa paperille. Työryhmä ehdottaa kolmea antibrändiä Suomelle. Se siis tarkoitta kolmea ominaisuutta joka vieroittaa muun maan ihmiset suomalisista. Jotta saamme olla rauhassa. Pakkanen, sauna ja mököttäminen.

Pakkasia lisäämällä saamme olla rauhassa. Pian Pingviinit alkavat olemaan Saimaanorpan sukulaisia. Siperiasta veljeskansa kaikenmaailman Virojen ja Unkarien sijaan. Epsanjangigologin menee totiseksi ja kanki jäätyy, kun erehtyy pohjoisen pakkasiin. Hauskaa esimerkkiä näytti Helsingin Pajunen, kun hän antoi ilmaisia lomamatkoja erään maan eräille kansalaisille. Ei tartte kärvistellä pakkasella.


Sauna on meidän kotilaji. Pari miljoonaa saunaa ei voi olla väärässä. Mennään saunaa aina kun on jokin syy ja ellei ole mitään syytä, mennään saunaan. Ja sitäpaitsi mehän pystymme saunomaan vaikka henki menisi. Aivoista ei niin väliä. Muutetaan asumaan saunaan. Turhaanhan sitä isoja taloja rakennetaan. Saunaan telkka ja jääkaappi ja elämä on.


Mököttäminen, hiljaisuus, jurottaminenj. Siinä Suomen antibändäyksen helmi. Oli sitten kyse kotielämästä, tilanteesta kotikylän essolla tai kansainvälisellä lentokentällä, puhumattakaan isosta EU-kokouksesta. Suomalainen erottuu aina olemalla hiljaa. Pieni mutru huuleen ja eikun jurnuttamaan. Pientä sisäistä mutinaa ja menestys on taattu. Siis eristyminen on taattu. Kun vilkas eteläneläjä lähestyy, voi hyvin kääntää selkänsä tai lähteä kalppimaan vessaan. Pahassa paikassa voi laittaa kaverin soittamaan puhelimella tai mennä laittamaan rahaa parkkimittariin., Kuka kestää keikistellä smaltalkia. Tietä kysyvälle turistille kannattaa näyttää väärää tietä. Oppiipahan lukemaan karttoja.

Kun näillä mennään, saadaan olla rauhassa. Ehkä joku löytöretkeilijä löytää kansamme satojen vuosien jälkeen. Hänet istutaan sata-asteiseen saunaan ja ei muuta kun avantoon.

Brändityöryhmä

Brändityöryhmä ehdotti sataa asiaa, joilla kohennetaan suomikuvaa maailmalla. Parhaita puoliamme ovat luotettavuus,luonto ja koulutus. Brändityöryhmä esittää puhtaan veden suodattamista likavedestä, puolet maatalouden tuotannosta luomuksi ja Ahtisaari-viikkoja.

On sanomattakin selvää, että näiden ehdotusten myötä Suomeen alkaa virrata älykköjä ja vaihtoehtoväkeä. Kaukaisten maiden ihmiset tulevat lomamatkoillaan tutustumaan maahan, joka on maanpäällinen onnela. Rakennamme lisää hotelleja ja pelloillamme touhuavat ahkerat thaimaalaiset ja vietnamilaiset viljelijät luomun kimpussa. "Made in Finland" on niin kova sana, että se kumoaa "Made in China" brändin. Tuotantolaitoksia siirretään muista maista Suomeen ja taloutemme on maailman parhaiten hoidettu.

Likavesiämme aletaan viemään suodatettuna kaikaisiin maihin. Mielikuva lapsesta juomassa ojasta puhdasta juomavettä, tulee parantavan Suomi-lääkeveden mainosbrändiksi. Vesilaitoksemme jauhavat miljoonia litroja vettä kaikkiin maanosiin. Mökinukosta ja -akasta tulee miljardöörejä oman pihan kaivovedestä.

Asukasmäärämme kohoaa kymmenessä vuodessa viidestä miljoonasta viiteenkymmenen ja sadassa vuodessa viiteen sataan miljoonaan. Meistä tulee seurallisia ja monikulttuurisia. Ihmiset ympäri maailmaa alkavat kastaa lapsiaan suomalaisnimin.

Ahtisaariviikoista tulee sovittelun ja anteeksiannon symboleja koko maailmassa. Viikoista tehdään Ahtisaarikuukausia. Ahtisaarikuukausi syrjäyttää olympiakisat aatteellisuudellaan. Tuhannet nuoret kilpailevat päästäkseen edustamaan Suomeen Antisaarikuukauden sovittelukisoihin.

Autoilijan huolet

On se perin merkillistä, kun joka yö sataa lunta. Vaikka ilma olisi kuinka sees, auto on aina saanut lumisen peitteen. Jos ei sada kunnolla, sataa ainakin vähän. Lähes jok´ikinen aamu auto on pienen lumikerroksen alla.

Laitan sisätilalämmittimen päälle aamulla n. kuudelta. Se puhaltaa lämmintä ilmaa pari tuntia.
Kun auton päällä on lumikerros se joko sulaa tai sulaa osin. Tuulilasiin jää pieni kerros jäätä ja lunta. Sitä sitten rapsuttelemaan pois. Joka aamu. Havaitsin saman viime talvena. Vai onko se vain minun autoani koetteleva vitsaus ?

Joka tapauksessa kaikkia joita asia kiusaa, pyydetään ottamaan yhteys ylempään johtoon. Jollei usko, voi ottaa yhteyttä meteorologeihin, autohallintavirastoon tai auton maahantuojaan. Viimekädessä ympäristöministeriöön tai maan hallitukseen. On se niin väärin (ja iso ongelma).

Charles Sandison

Charles sai Ars Fennican. Upeeta. Hän on tehnyt jotain aivan omanlaistaan taidetta. Tamperelaistunut skotti on taiteen terävintä kärkeä myös maailmalla. Toivottavasti saadaan myös meille lähiaikoina hänen näyttelynsä. Sanat liikkuvat huoneessa. Päässä, ajatuksissa.

Lännen salaatti

Ihan meni lauantain puolelle tämä resepti. Mutten ollut eilen kotona tekemässä viikonlopun evästä. Se tulee tässä. Lännen salaatti (kuka on antanut näin tylsän nimen ?).

Paistetaan pekoniviipaleet kevysti ruskeiksi molemmilta puolin. Siis yksi paketillinen. Paahdetaan neljä leipäviipaletta leivänpaahtimessa. Palastellaan edellä mainitut muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Leikataan jäävuorisalaattiviipaleita lautasellinen ja palastellaan aurajuustopaloja ainakin puolet pakkauksesta. Kaikki edellä mainitut sekoitetaan kulhoon. Päälle kaadetaan öljyä, jossa on hivenen suolaa ja muutama viipaloitu tai murskattu valkosipulin kynsi. Parasta, kun tarjoillaan heti vähän lämpimänä.

Tämä ruokaisa salaatti on helppo, nopea tehdä (aina mukavampi, jos on kaksi kokkia). Ja sitten pääasia: helv...in hyvää. Vieraat kiittää.

Sorin Sirkus

Sorin Sirkus viettää 25-vuotista toimintajuhlaa työn (harrastuksen) merkeissä. Joulushow Gaala vie katsojat kultaisten elokuvien kautta sirkuksen temppuihin ja taituruuteen. Näppärästi käydään läpi elokuvan vuosikymmeniä Maija Poppasesta, West Side Storyyn, Hairista Bondiin jne. Elokuvat ovat mukavan tuttuja, joilla yleisö saadaan positiivisesti mukaan. Se on kuitenkin taustalla. Esillä ovat Sirkuksen parhaat voimavarat. Nuoret panevat parastaan ja vauhti on kova. Aiempiin vuosiin verrattuna sisältö on hieman aikuistunut, mutta sen ymmärtää esiintyjäryhmän aikuistuessa. Kovempia haasteita tarvitaan. Jönglöörit ja trampoliinit viihdyttävät, narut hypittävät ja välillä liidellään köysien välissä katonrajassa. Notkeat nuoret vääntelevät itseään uskomattomiin mutkiin. Tulitangot pyörivät ympäri estraadia.
Aika usein sattuu pieniä kömmejä (ensi-ilta jännittää ??), mutta ne kuuluvat tähän alaan.

Bändi on taitava. Omat sovitukset tunnetuista elokuvasävelmistä on viritetty esityksen tarpeisiin. Taustalla touhuavat muusikot luovat tunnelmia, jännitteitä ja virityksiä. Rumpali soittaa huilua ja sopraanisaksofonia, vokalisti trumpettia ja selloa. Mahtava bändi.

Hieman ehkä jää se aikaisempien vuosien raikkaus ja tuoreus puuttumaan. Ehkä teeman takia. Näille nuorille menneet elokuvat ovat kaukaista historiaa. Silti nautittavaa viihdettä. Suosittelen kaikille, vaikkei pitäisikään sirkuksesta.

Ai niin ja onnittelut 25-vuotiaalle. Sorin nuorisotalon kerhosta on kasvanut ammattilaisia kouluttava ja kasvattava taidelaitos. Kiitos Tainan ja Jounin, jotka ovat jaksaneet puurtaa ja tehdä unelmista totta. Valtion lastenkulttuurin palkinto on myönnetty oikeaan osoitteeseen. Sorin Sirkus ei ole kuin pieneltä osin esiintyvä spektaakkeli. Pääosa on lasten ja nuorten oppimista ja kasvua. Kiitän ja kumarran.

Aamiainen

Tunnustan olevani mainoksien uhri. Ikea on lähinaapurissa ja aamiaistarjous kuullosti kokeilemisen arvoiselta. Tytär ja hänen kaverinsa olivat mukana. Laiska isä pääsi vähemmällä. Aamiainen sisälsi lautasellisen puuroa hillon kera, kanamunan, sämpylän yhdellä juusto- ja kinkkuviipaleella, teetä tai kahvia. Hinta 2 euroa. Ei paha. Oli ihan standardi. Sanoisin OK. Nuoriso ei valittanut. En kuullut muutakaan kommenttia.

Miinuspuolelle menee liukuhihnamainen ympäristö ja takit päällä syövät asiakkaat. Tuli vähän entisajan ruotsinlaiva mieleen. Yläkerran kahvilasta ei pääse ulos muuten kuin kiertämällä koko hihna, siis tavaratalo. Me vähän oikaistiin, mutta tuttu työntekijä antoi synninpäästön, kun lupasimme tulla uudestaan.

Voisin suositella, ainakin ennakkoluulottomille, vaihtelunhaluisille, piheille, laiskoille ja nälkäisille. Jos löydät itsesi tästä listasta edes joskus, ei muuta kuin aamureissuun. Muille jyrkkä ei. Ruokaa syödään myös tankkauksen takia. Aamiaisaika on muuten klo yhteentoista saakka.

Veikkausliiga

Veikkausliigan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Lasse Lehtinen. Lasse tunnetaan käytännön miehenä. Jo uuden puheenjohtajan haastattelu antoi viitteitä, että hän on valmis tekemään jotain kansallisen palloilun nostamiseksi.

Kirjoitan nyt toivomuslistan (pukille ?) , kun joulukin on tulossa.

- yhdenmukaiset pelipäivät
- hyökkäysvoittoisille joukkueille lisärahoitusta (Veikkausvoittovaroista)
- puolustusvoittoiset joukkueet ykköseen
- kotimaisia pelaajia kehiin
- taistelua, draamaa, tunteita, pelaajasankareita kentälle
- lipunhinnat alemmaksi (nostetaan sitten kun pelit paranevat)
- tervettä fanittamista peleihin
- alle 2 tuhannen katsojan peleille sakkoa tai pudotus alemmalle sarjatasolle
- ei enää hankipalloa, pelataan silloin kun on maa sulana ja nurmikkoa.

Toinen vaihtoehto on jatkaa samalla virkamiesmallilla. Ollaan muodollisia, korrekteja ja tehdään asiat sovitulla tavalla. Vältetään riskejä ja tehdään peleistä värittömiä, mauttomia ja hampaattomia. Katsomossa saa tuijotella puolitoista tuntia pallon siirtelyä ja ajatella rauhassa omia asioita.

UrhoT

UrhoTV haalii maksojia tarjoamalla viikonloppuna, tästä päivästä sunnuntaihin, ohjelmaa maksutta. Katson. Vaikka olen aiemmin sanonut haisevan kommenttini Urhojen lähetyslaadusta, katson ainakin tänään JYP-Ilves pelin uusintana ja huomenna Ilves-Blues pelin suorana. En mene Hakamettään vaan istun kotona. Olen laiskistunut, mukavuudenhaluinen ja himpun verran myös kyllästynyt arvaamattomiin peliesityksiin. Voin vaihtaa kanavaa, jos luistin ei kulje.

Helena Piippo Larsson

Emil Galleriassa (vanha kirjastotalo) avattiin ruotsinsuomalaisen Helena Piippo Larssonin näyttely. Hänet valittiin Ruotsissa vuoden ruotsinsuomalaiseksi taiteilijaksi. Rapiat alle 30 vuotias nainen opiskelee viimeistä vuotta Uumajan taideakatemiassa vapaan taiteen maisteriksi. Työt ovat kiinnostavan moninaisia. Tekotavat, ehkä opiskelun takia, ovat monimuotoisia: kollaasimaisia piirustuksia, videotöitä, veistoksia. Itse hän selitti, että aina ei pääse tekemään töitä loppuun jolloin on hyvä olla muutakin työn alla. Töissä on myös sisällöllistä moniulotteisuutta, herkkyyttä ja huumoria, luonnonläheisyyttä. Kiinnostavaa nähdä miten hän kehittyy ja miten suuntautuu taiteilijana. Nostan hattua kaikille taiteen moniosaajille.


Ja sokerina pohjalla. Avasin tämän näyttelyn. Se oli uusi ja jännittävä kokemus. Kuvataide on lähellä sydäntäni. Aivan musiikin vieressä.

Vaihdemies

Viime vuosina talvi on yllättänyt VR:n. Lumimyräkkä on kieltämättä kiusallinen vieras omakotiasujille, autoilijoille ja kenttienhoitajille. Mutta erityisen hankala se on VR:lle. Pulma on koko lailla pieni, mutta vaikutukset moninaiset. Helsingin ratapihan vaihteet menevät jumiin lumesta. Koko Suomen raideliikenne menee sekaisin ja ihmiset myöhästelevät.

Nyt VeeÄrrä käynnisti erityisesti suomalaisille keksijöille suunnatun ideakilpailun, jonka palkintona oli 50% siitä rahasta, jonka he joutuvat maksamaan korvauksina junien myöhästelystä. Kiinnostus oli taattu. Ideoita tuli jos jonkinlaisia. Sähköllä lämmitetty vaihde, vaihteen päälle rakennettu katos, vaihteeseen kytketty ilmapuhallin jne. Lukuisia hyviä ratkaisuja.

Kisan voitti kuitenkin manuaaliluuta eli vaihdemies. Henkilö, joka lakaisee luudalla vaihteen lumet. (Aikaisemminhan vaihdemies oli henkilö, joka kääntää vaihteen sopivaksi hieman ennen junan tuloa. Hän asui pienessä mökissä radan varrella ja työskenteli tarpeen mukaan.) Tämä lumivaihdemies oli koekäytössä ja todettiin toimivimmaksi ratkaisuksi. Lumisateen tullessa vaihdemiehiä käytetään useampia. Kesäaikaan vaihdemiehet sitovat ja myyvät luutia asemahallissa ja tekevät samalla asiakaskyselyjä. Luudasta on tulossa rautatiefilman uusi brändi patsaiden sijaan.

Ja ihme tapahtui. Eilen junat myöhästelivät enää varti-puoli tuntia. Luudat heiluivat ja kansa oli tyytyväistä. Matka Tikkurilasta Helsinkiin kesti enää kolmevarttia. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen ...

Kylmä ilma

Kylmää, kylmää, kylmää. Lauloi jo muinainen Little Feat. Siis palelin niin perusteellisesti kuin ulkomaalainen. Miten kylmä voi yllättää, kun olen kokenut sitä yli puoli vuosisataa ? Mittari näyttää miinus viisi. Tuuli on kylmä, mutta ihan kuin joku olisi sekottanut kylmähiutaleita sekaan. Kuka se oli ? Nyt tunnustus pöytään.

Miten olen joskus pystynyt käymään avannossa -28 asteen raikkaassa pakkassäässä ????

Luomioperaation jälkeen olen ollut hikoiluboikotissa. Pääsen tänään taas SAUNAAN. Yeah ! Siellä ei ole kylmä. Siellä nautiskelen ja olen ajattelematta muuta kuin lämpimiä asioita. Olen sen ansainnut. Oli se ilma niin raaka.

Tulipalo

Jo toinen ravintolapalo samalla kadulla puolen vuoden sisään ! Tämä näyttää poliisin ja median mukaan olevan tuhopoltto.

On karmaisevaa ajatella, että sivulliset ihmiset ovat menehtyneet tuhopolton seurauksena.

Elämä on karu kaveri. On vaikea ymmärtää jälkeenpäin tuhotyön satunnaisesti kohtaamien ihmisten kohtaloa. Voi vain spekuloida, oliko tarkoitus kostaa, pelotella, peittää jälkiä. Riistäytyikö homma käsistä ? Ihmishenkiä ei saada takaisin. Tekijöiden kuuluu kuitenkin saada rangaistuksia. Toivottavasti asia saadaan selvitettyä. Se kuuluu oikeudenmukaisuuteen.

Meillä on harvinaisempaa, että sattuma vie ihmishenkiä. Sotaa käyvissä maissa tai muuten levottomilla seuduilla siihen on tottuminen. Vaikka tuskin siihen voi tottua. Kuitenkin sattumanvaraisuus on kovaa kohtaloa, johon hakee aina hapuille selitystä. Autolla ajaessa tulee harvemmin ajateltua, että vastaantuleva voi saada sairauskohtauksen, olla humalassa tai tehdä harkitsemattoman liikkeen.

Olotila OK ?

Häpeällistä todeta, että vasta viimeisenä näyttelypäivänä sain itseni liikkeelle Sara Hildenin Taidemuseolle. Suomalaisten nuorten (nuorten aikuisten) näyttely on ollut esillä iät ajat. Visiitti oli sikäli mukava, että näyttely esiteltiin myös viimeisen kerran.

Yleisvaikutelma oli positiivinen, Taitoa on paljon. Suurikokoiset työt ovat teknisiä mestariteoksia ja kuvaavat Suomen kuvataiteen potentiaaleja hyvin. Taso oli parempi kuin Suomen Taiteilijaseuran Taiteilijat näyttelyssä. Toki myös volyymiero oli suuri. Olotilassa esillä 12 taiteilija ja Taiteilijat-näyttelyssä yli 70.

Kuitenkin sama fiilis hiipi mieleen. Teknisestä osaamisesta huolimatta tarinat, sisällöt, viestit ovat kovin piilotettuja. Lisäksi kommentit: "tämä taiteilija ei jaksa maalata kerroksittain", "tämä ei jaksa maalata yksityiskohtia" tai "tämä maalaa heijastamalla kuvia kankaalle" eivät mairittele nykypolvea. Herää kysymys: mitä Taideteollisessa opetetaan ? Pelkkää tekniikkaako ? Eiko taiteilija ole elämän tulkki ?

Minna Jatkola, Riikka Lenkkeri ja Topi Ruotsalainen olivat vaikuttavia. Tunsin jonkinlaista hengenheimolaisuutta Tamara Piilolan maisemista. Pidin myös alakerassa olevista Antti Immosen veistoksista. Hanna Jaanisoon lattiareliefi oli kekseliäs ja näyttävä. Mutta kaipaan silti arvojen, arjen, elämän murtomaata. Tänään taide ei huuda, murra tai kritisoi. Se ui hyvinvoinnin valtavirrassa. Ehkä useimpien olotila on OK. Tai sitten taiteiljoiden valtsijat nukkuvat.

Uusia säveliä

Maalatessa, imuroidessa ja joskus myös ruoanlaiton yhteydessä kuuntelen musaa. Se antaa hyvän tilaisuuden kuunnella ikäänkuin taustamusiikkina uudenlaisia säveliä. Muulloin en kuuntele musiikkia yleensä taustamusiikkina. Ainoastaan autossa kuuntelen 957: aa, joka on profiloitunut soittelemaan suurien nimien musiikkia. Tylsää, mutta juuri hyväksyttävän rajoilla.

Nyt kuitenkin on napsahtanut. Ikäänkuin keittiön kautta pari uutta ilmestystä on ryöminyt tarkasti vartioituun musiikkihuoneeseen. Keittiön kautta siksi, etten ole oikein pitänyt tämän lajin musiikista. Se on vaan syöpynyt päähän. Tämä on jonkinlaista nykypäivän taidepoppia. Killers ja Cure. Muistuttavat myös toisiaan, ainakin vokalistit. Hei, pidän teistä. Tässä musiikissa on luonnetta. Nyt kuuntelen Curen Freakshow nimistä biisiä. Siinä on imua.

Appelsiinihillo

Söin itsetehtyä pitopalvelun appelsiinihilloa Hyvinkäällä. Se oli niin taivaallista, että lupaan yrittää tehdä saman perässä. Voisin kuvitella, että myös viikunoista ja taateleista saa makoisaa itsetehtyä hilloa.

Perjantai-illaksi juustotarjotin. Kolme juustopalaa esim. goudaa, brietä ja sinihomejuustoa, suolakekseja, rypäleitä, omena-, kurkku- tai paprikaviipaleita. Ja sitten jotain spesiaalihilloa.
Nam !

Urheilusunnuntai

MTV3, 3Max ja Canal+ tarjoavat isänpäivänä ilmaisia lähetyksiä koko päivän. Alppihiihtoa, jääkiekkoa, futista, formulaa, koripalloa.
Kaikkien urheiluhullujen isien puolesta kiitos ja kumarrus ! Muutkin saa katsoa.

Valkoinen sirkus

Tämä valkoinen sirkus on aivan loistava ilmaisu. Siinä on urheilujournalismin suuri etu moniin muihin aloihin. Urheiluteksteissä saa käyttää kaikenlaisia lähes alailmaisuja. Kulttuurin puolellakaan ei olla niin avarakatseisia ja vapaamielisiä. Valkoinen sirkus on hieno mielikuva.
Sirkuksessa tapahtuu kaikkea hauskaa, jännittävää, dramaattista. Sirkuksessa on vauhtia ja väriä. Hatunnosto keksijälle. Vaikka itse toiminnalla on kaikkea muuta kun sirkusta muistuttava sisältö, se on silti osuva. Valkoinen kuvaa tietenkin toimintaympäristöä. Oikein kateeksi käy. Keksisimpä jotain yhtä yksinkertaista ja nasevaa !

Ai niin, mikä se valkoinen sirkus on ? Se on alppihiihdon maailmancup. Onhan todella mukavampaa puhua valkoisesta sirkuksesta kuin jostakin maailmacupista, eikö ?

Perjantain iltapala

Näin miestenviikon viikonlopun kunniaksi voisi vääntää jauhelihapizzan. Jos tympii pohjan teko, niitä saa valmiina pakasteena. Tässä hieman suolaisempi ja tulisempi vaihtoehto. Lasten sopii tehdä tallainen isälleen sunnuntaina. Maistuu varmasti.

Valkosipulin kynsiä (sopiva määrä), pala tuoretta inkivääriä ja chiliä leikataan pieniksi paloiksi ja ruskistetaan jauhelihan kanssa. Yksi tötsä paseerattua tomaattia (myös muut tomaattimössöt sopivat), suolaa, sokeria, pippuria ja oreganoa sekaan. Soosi levitetään pizzapohjalle. Päälle viipaloituja pikkutomaatteja, sipulirenkaita, hieman chilinpaloja ja anjovisfileitä. Päälimmäiseksi oreganoa ja runsaasti juustoraastetta. Uuniin (200 astetta) 8-10 minuutiksi ruskistumaan. Jos tekee taikinan itse, kannattaa tehdä samalla kertaa pari pellillistä. Samalla vaivalla saa kotijoukoille ja vieraille herkullista iltapalaa. Ja juomaksi tietysti vesi. Isälle huurteinen !

Asiakaskyselyjä

Asiakkaana tai yhteistyökumppanina minulta kysellään. Pääasiassa työn puolesta. Ovatkohan kyselijät koskaan ajatelleet, jos en vastaakaan tosissaan ? Jos minua on alkanut potuttaa koko touhu ja vastailen mitä mieleen juolahtaa. En suinkaan ole harmistunut kehenkään yksittäiseen kyselijätahoon sinänsä. Mutta kokonaisuus maistuu puisevalta. Teen tunnustuksen. Puoliin kyselyistä en vastaa lainkaan. Jäljelle jäävästä puolikkaasta vastaan vastaajan toivomusten mukaan puoleen. Siis 25% saa toivomansa vastaukset ja loput 25% saa todelliset vastaukset. Jälkimmäinen porukka on sellaisia, jotka koen oikeasti hyötyvän ja kehittävän toimintaansa vastausten mukaan.Toisin sanoen olen riskiasiakas tutkimusmielessä. Erittäin ärsyttäviä ovat isot, raskaat puolen sadan suuruiset kysymyspatteristot, joihin joutuu vastaamaan työn puolesta puoliväkisin.

Juuri tänään posti toi terveyskyselyn. Lukaisin läpi ja totesin, ettei Omega 3 tuotekehittely ole minun heiniäni 1000 euron arvonnasta huolimatta. Roskiin. Kieltäydyn olemasta keppihevonen. Ymmärrän toki mistä tässä on parhaimmillaan kysymys, mutta minun näkökulmastani avainalueita ei ole kovin monia. Kannatan myöskin osallisuusjärjestelmien kehittämistä. Mutta haluan myös osallistua silloin kun huvittaa. Päätän siitä itse.

Jotenkin tuntuu, että minulla on tässä asiassa kovin monia kohtalotovereita.

Palloliitto

Nyt he sitten tekivät sen. Asia, jonka palloileva yleisö (katkerana) vaati jo aiemmin. Baxterille annattiin soljuvasti kenkää ja uuden päävalmentajan paikka pannaan hakuun. Niinistö on selvästi kokenut kettu. Halusi pitää langat käsissään ja tehdä välttämättömän omaan tahtiin. OK. Samapa tuo. Uutta toivoa ja visiota on saatava liikkeelle ja uutta, nuorempaa kaartia kentälle. Tämä karsinta on jo menetetty, se on selvä. Uudella valmentajalla on hyvin aikaa tutustua systeemeihin.

Olen samaa mieltä Hesarin kolumnistin kanssa: tässä rahatilanteessa valmentaja löytyy Suomesta. Uskon myös, että tämän ylimenovaiheen jälkeen palkataan taas uusi valmentaja. Hänet ulkomailta. Kunhan ensin Baxter ja suomalainen tuuraaja on saatu maksettua ulos. Siihen menee pari vuotta. Uusi valmentaja voi olla Oka Huttunen, Mika-Matti Paatelainen tai vaikka Markku Kanerva. Miksei vaikka Ari Hjelm tai Pasi Rautiainen. Kuitenkin pidemmän päälle valmennusosaajan tulee olla kovempi luu. Eurooppalaisissa seuroissa pelaavat suomalaisnuoret ovat myös parin vuoden kuluttua aikuisia ja komentajalla pitää olla oikeaa kompetenssia (hieno sana tähän kohtaan). Baxterillä oli karismaa, muttei taitoa saada vanhuksia liikkeelle. Nyt katse on käännettävä nuorempiin. Löytyykö oikeasti kehityshaluisia, kylmäpäisiä pelimiehiä, joilla on ammattataitoa, pelihalua ja henkilökohtaiset tavoitteet nousta maailman huipulle ?

Helppoa ei ole nyt Palloliiton johdolla. Yleisöä ei virtaa stadionille, Baxterin ja toisen valmentajan liksat on maksettava ja sopeutusohjelma on saatava liiton talouteen. Ehkä sieltä löytyy se kultajyvä. Harmillisinta tässä on se, että useat keskikastin maat porskuttavat eteenpäin määrätietoista vauhtia. Turkki, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Slovakia, Kreikka, Ukraina, Romania, Bulgaria, Puola ovat pitkällä karuissa parin vuoden kuluttua. Euroopan isojen maiden oville ei ole haavettakaan kolkutella. Niitäkin on vajaa kymmenen.

Torkkupeitot

Iltapäivälehden pikku-uutinen. "Eduskuntaan on hankittu uudet torkkupeitot kansanedustajille, koska vanhat ovat ryppyiset"

Kirjoittelin joskus 90-luvun alussa pakinoita. Niitä jopa julkaistiin paikallislehdessä. Rakastan pakinoiden kirjoittamista. Pakinat ovat lyhyitä. Niissä voi irvistellä, tiivistää, käsittää väärin tai oikein, retostella isoja ongelmia, sun muuta. Mutta kaikkein ihanin asia ovat maailman tapahtumat. Se on aivan loppumaton virta hauskuuttaa, ristiriitaisuutta, outoja yhteensattumia.
Oikein kutkuttaa lukea edellämainittua otsikkoa. Nyt en kuitenkaan kirjoita mitään. Tämä otsikko kuvaa hyvin sitä ajatuksen ilotulitusta mikä räjähtää päässä, kun miettii (ketunhäntä kainalossa), miten tästäkin pienestä asiasta voisi vääntää monenlaisia versioita .

Kansanedustajat saakoot torkkupeittonsa. Uudet. Sileät. Uni tulee paremmin tai on mukavampi makoilla uudenkarhealla peitolla. Ihan miten vaan. Nautin myös tästä pidättelystä, kun en kirjoita mitään. On se niin hauskaa antaa kihelmöidä.

Miesten viikko 2

Hienoa, että on satanut lunta. Kun naisten viikolla sataa yleensä vettä, miesten viikolla sataa jäätynyttä vettä. Symboliikkaa ? Hienoa on myös se, että merkkipäivä (toisaalta karmeaa ) ja isänpäivä sattuu miesten viikolle.

Vuodessa on tapahtunut yksi merkittävä muutos. Miten sen nyt sanoisin. Erikoisesta on tullut tavallista. Kun aiemmin "pääsi" teatteriin, lätkämatsiin, näyttelynavajaisiin jne. Siitä on tullut arkea. Käytän abouit viisi minuuttia valmistautumiseen. Yksin liikkuessa voi tehdä lähtemisen (myös kotiinjäämisen) helpoksi. Näistä mukavista jutuista on tullut arkea ja samalla tietynlaista arjen laatua. Samoin ulkomaan matkalle matkalaukun pakkaaminen kestää vartin, silityksen kanssa puoli tuntia. Se on myös osa arkea, vaikka siinä onkin hieman korkeampaa sykettä mukana. Huomaan, että nautin suuresti tämänkaltaisesta helppoudesta ja vapaudesta. Ja kuten lukuisia kertoja on tapahtunut, häippäsen kotiin kesken hyvän pelin, kun alkaa väsyttää tai kyllästyttää. Jonkinlainen velvollisuuden tunto on vähentynyt ja sen myötä on tullut vapauden tunnetta. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta vuosikymmenien suorittamisen jälkeen se on helpottavaa ja nautinnollista. Eilen tarjottiin lippuja Rajattoman konserttiin Tamperetaloon ( he ovat hyviä). En mennyt, maalasin kotona kolibria.

Niin, tilitystä voisi tehdä myös asunnon remontista, auton korjaamisesta, metsästyksestä, kalaretkistä, poikien saunailloista jne. Nykymiehellä on varaa jättää nämä väliin. Ei ole mun juttu. Voin hyvin ilman niitä.

Hiram Bullock

Sunnuntaina jatsien loppupäivänä katselin tauolla Digeliuksen levyjä. Katse osui tuttuun nimeen : Hiram Bullock. Tuttu mies sanoi Ketola Jeesusta. Hän oli tehnyt soololevyn. Hetken pikaisen harkinnan jälkeen tinkasin euron, ostin levyn ja uteliaisuus poltteli käsissä.

Vuonna 1981 Gil Evansin iso orkesteri soitti Kirjurilla. Evanshan on siitä kiehtova kaveri, etteivät sovitukset ja biisit kulje helpointa rataa. Särmää löytyy isollakin orkesterilla. Evans esitteli nuoren kitaristi Hiram Bullockin. Hän veteli taivaallisen raastavia sooloja bigbandin edessä. Tämä pitkä laiha nuorukainen (muistaakseni 19-vuotias) repäisi taivaat auki. Hän jäi mieleen, mutten ole kuullut miehestä sen jälkeen.

Yllätys oli melkoinen kun panin levyn soimaan. Funkyä, groovea, bluesia, Bullock laulajana. Rupesin katumaan kauppoja. Harkitessani ostoa luin kyllä levyn kannesta muusikkojen nimiä: trumpatisti Randy Brecker, fonisti David Sanborn jne. Hälyytyskellojen olisi pitänyt soida. Pehmoilun mestarit lavalla. No, en kuitenkaan halua upottaa tätä levyä kokonaan. Avausbiisi Cafe Luna on messevä, samoin Henrixin If six was nine. Basisti Will Lee soittelee pehmeän paksusti ja notkeasti. Bullock laulaa yllättävän hyvin, mutta särmä puuttuu. Biisit ovat pääosin hänen omiaan. Levyn nimibiisi Colour me on pehmosoopaa. Yleiskuva muistuttaa kutumusaa.

Herää kysymys: olemmeko aina vanhetessamme hioutuneita kehäraakkeja ? En millään haluaisi myöntää. Yritän kuunnella koko levyn ja antaa lopullisen (?) tuomion sen jälkeen. Vaikkei se nyt mitään merkitse. Hiram tekee mitä lystää. Niin sen pitää ollakin.

Miesten viikko

Kuluvaa viikkoa vietetään miesten viikkona. On siis tarpeen tutkailla miten viime vuosi on mennyt miesnäkökulmasta.

Vapauden aste on hieman parantunut. Määrätietoinen pyrkimys itsenäiseen elämään on parantanut ainakin hieman. Erityisesti pakkopullan ja kaavamaisten itsestäänselvyyksien määrä on vähentynyt. Olen onnistunut kymmeniä kertoja poistumaan kulttuuritilaisuuksista, kokouksista tai jatkoilta, silloin kun fiilis on painunut alas. Mitä kannattaa tuhlata aikaansa huonossa leffassa, pelissä tai kokouksessa, kun elämä on täynnä kiinnostavia asioita.
Rutiinien hallinta on saanut oman paikkansa. Imurointi, vessapönttöjen putsaminen, vaatteiden silitys, lakanoiden vaihto ja kukkien kastelu toimii tekokkaasti ja määräajoin, eikä aiheuta suurempia paineita tai puristuksia. Pölyjen pyyhintä ja lattioiden luuttuaminen on edelleen sattumanvaraista ja heikommalla tolalla. Itsenäisten ratkaisujen suhde pakkopullaan on lisääntynyt. Vapaus valintoihin on lisääntynyt itseluottamuksen ja itsensä kuuntelemisen myötä.

Luovuuden saralla on vallalla edelleen kova kolmikko. Luova johtaminen mukaan lukien elämän tutkiminen toimii samalla hyvällä tasolla. Notkeutta ja onnistuneita ratkaisuja löytyy, vaikkei mitään uutta ja ihmeellistä olekaan sillä saralla kehittynyt. Ruoanlaitto on myös hyvissä kantimissa, vaikkakin se perustuu nykyisin lähes pääosin sunnuntailounaiden suunnitteluun ja toteutukseen. Pieniä inspiksiä pörähtää viikollakin, mutta viikoloppu on tällä saralla parasta aikaa. Kulttuurilajeista maalaaminen porskuttaa ja inspiraatio on edelleen ehtymätön lähde. Intuitiosta olen siirymässä nuoruuden ajoilta tuttuun kantaaottavaan ja määrätietoiseen kuvan tekemiseen. Se tuntuu paremmalta ja haastaa (pakottaa) oppimaan. Taustalla pimennossa muhii edelleen musiikillisen alueen avaaminen (soittoja ja laulu), samoin kirjoittaminen, jota blogi omalta osaltaan jeesaa. Kiinnostus elokuvanäyttelemiseen on myös jossakin taustalla. Vielä tulee sekin päivä, jolloin ....

Talous on tasaisesti hallinnassa. Vaikka velkataakka onkin keventynyt, on sitä kauraa tuntuvasti (ja toivottamasti) jäljellä. Arkitalous on tiukka, mutta luovuuden kasvu on myös vähentänyt nautinnon hakemista. Se taas mahdollistaa arkisäästön. Talous on jollakin tavalla jäänyt taustalle luovuuden ja vapauden tieltä. Hyvä niin. Onnea tai onnellisuutta ei saa rahalla, se on nähty.

Ikääntymisen merkkejä on ilmassa. Pahiten se näkyy kropan jäykkyytenä ja muistin heikentymisenä. Työelämässähän jälkimmäisestä voi olla hyötyäkin. Aamuvoimistelu tekee terää samoin soutaminen. Nimien, paikkojen ja käsitteiden muistamisessa on enenevässä määrin hakemista. Oma nimi pysyy vielä hyvin muistissa, samoin lasten nimet. Mutta toisinaan jokin kaupunginosan, 80-luvun kitaristin tai sivistyssanan muistaminen ei aktivoi pikamuistia, vaikka seisoisi päällään (pitääkin kokeilla tuota keinoa). En ole kuitenkaan tuonut roskapussia työpaikalle, yrittänyt tunkeutua naapuriasuntoon tai alkanut syömään kolleegan eväitä. Jotenkin siis pärjäillään, vaikka mielessä on kauhun väristys: näinkö lyhyt tämä elämä olikin.

Kaikenkaikkiaan vuosi on mennyt pienin askelin hyvään suuntaan. Tänä päivänä on ilo olla mies, vaikkei naisissakaan mitään vikaa ole. Jotenkin miehenä oleminen on kuitenkin tutumpaa ja luontevampaa.

Tampere Jazz 3

Sunnuntaina lauteilla Mikkonen-Ounaskari Jörgensen: Kuara, Sound & Fury ja Ricky Tick Big Band.

Kuara oli yllättävän kokonainen Lapin tulkki tai pitäisikö sanoa reuna-alueiden juurimusiikin tulkki. Jörgensenin ääntelyt ja rummuttelu puhumattakaan ylöisön mukaanottaminen oli ihan kivaa.

Sound& Fury soitti edesmenneen Edward Vesalan tuotantoa. Se on liian freetä ja kulmikasta. En tajua, enkä yritäkään.

Ricky Tick Big Band oli taas elementissään. Näin heidät kesällä Porissa ja sama meno jatkui. Valtteri Pöyhönen on saanut jengin töihin ja tulosta tulee. Vaikka bändi soittaa 30-luvun musaa, kaikki toimii. Parasta ovat sävellykset, sovitukset ja bändin tiukka soundi. Puhumattakaan hienostuneista nyanseista. Pöyhönen itse soitteli nyt jonkin verran jazzkitaraa. Solistit vaihtuivat tiuhaan. Nostan kuitenkin fonisti Petri Puolitaipaleen ja trumpetisti Kalevi Louhivuoren taidot esiiin (hieman eri hemmot kun kesällä). Samoin veteraanit Antti Sarpila ja tuuraaja Mikko Innanen olivat mainioita. Hienoa BB-musaa ja taas sama kysymys. Mistä näitä loisteliaita finskisoittajia oikein tulee ?

Tampere Jazz 2

Lauantain sessiot alkoivat kolmen bändin: Das Kapital, Juhani Aaltonen Kvartetti ja Mostly other people do the killing voimin.

Das Kapital esitti Hans Eislerin musiikkia uudenlaisina sovuksia. Se on avantgarde vaikutteista suoraa jazziua. Saksalaisittain sovitettuna. Vanhat tastelulaulut soivat vankasti. Välillä ei tiennyt rienataanko vai rakastetaan. Tässä sympaattisessa triossa kiinnittyi huomio tosissaan paahtavaan ranskaliseen rumpaliin Edward Perraudiin. Hän oli täpöllä mukana ja selväst samanlainen monipuolisuusmies kuin Jazzmobin Andreas Bye. Varmaankin veljeksiä.

Junnu Aaltosen kvartetti oli vähän vaisu esitys. En kommentoi enempää. Olen kuunnellut häntä neljä vuosikymmentä. Nyt ikä alkaa painaa. 75 V. Sympaattinen henkilö.

Mostly other people do the killing oli zappamainen rienabändi. Sovitukset olivat hauskoja käänteisiä ja välillä jopa uskomattomia. Taitava ja omaperäinen bändi.Mutta hetken kuuntelun jälkeen jäi kalpea maku. Ihan kuin Spike Jonesia kuuntelee 5 minuuttia ja sitten hymy hyytyy.

Iltasessiossa lavalle nousivat Marc Ribot Sunship, Tin Hat ja Dave Holland Quintet.

Marc Ribotin kitarointi on minulle jotenkin liian abstrakstia. Siinä on kovin vapaata revitystä ja vielä bändi seurailee mukana taustalla. Ei ole minun musiikkiani.

Tin Hat oli aivan uusi tuttavuus. Tyyli oli jonkinlaista klezmerfolkjazzia. Hienoja , taiteellisia sävellyksiä. Kokoonpano kertoo sen: klarinetti/bassoklarinetti, kitara, viulu ja harmonikka. Klarinetti ja kitara vastasivat pääosin kompista. Pääosaa esitti viulisti Carla Kihlstedt. Välillä laulaen ja välillä soittamalla viiltävän kauniita viulusooloja. Yllättävää ja hatunnosto Juhamatti Kauppiselle oivallisesta bändivalinnasta.

Sitten pääesiintyjä Dave Holland Quintet. Mahtavaa taitotasoa. Harmoniaa ja hienoja biisejä. Paikka oli ehkä jopa liian suuri Hollandin sävykkäälle mainstreemille. Vibrafonisti Steve Nelson pehmensi fonisti Chris Potterin ja trumpetisti Robin Eubanksin tiukkoja sooloiluja. Pidin kovasti myös maestron pehmeästä ja älykkäästä tavasta käsitellä bassoaan. Hän on oikea legenda, aivan kuten mainostettiin. Pitkä päivä alkoi kuitenkin vetää veroaan, joten loppu jäi näkemättä.

Tampere Jazz

Perjantaina polkaistiin käyntiin 29:s Tampere Jazz Happening. Eikä lainkaan hassummalla tavalla. Donkey Monkey, Jazzmob ja James Carter&John Medeski Heaven on Earth. Erilaista musaa, mutta kaikki omalla tavallaan kiinnostavia (enkä sano tätä kritiikin puutteesta)

Donkey Monkey (ah miten hirveä nimi) on pianisti Eve Risserin ja rumpali Yoko Oshiman improvissaatiojazz duo. Taitavia insrumentalisteja molemmat. Naiset soittavat pienimuotoisia biisejä, joiden sisältö vaihtelee mukavasti lyyrisistä lastenjollotuksista tai elektroniikasta Bad Plussan kaltaisiin aaltovyöryihin. Kivalla tavalla herkkää ja suorasukaista. Välillä Oshiman tietsikkakompit olivat aika tylsiä, mutta tilanteet kaartoivat takaistin usein jopa humoristisiin kuvioihin. Erityisesti naisten kaino, lähes arka esiintyminen toi sylin täydeltä sympatiapisteitä. Ehkä se aasiapina kuvaa humoristisella tavalla näiden sympaattisten naisten vastakohtaista olemusta.

Jazzmob on norskijazzin airut. Kuusikko soittelee hieman ehkä jo vanhahtavaa voimallista proge jazzia. Olen kuunnellut ja pitänyt tästä musasta kolme vuosikymmentä. Tuttua kamaa. Energisyys ja soittajien tiivis läsnäolo toimi hyvin. Sähköisissä biiseillä tuli mieleen seiskytluvun Ian Carrin Nucleus. Vahvasti bassopohjaiset kappaleet lehahtelivat lentoon tuiskuun ja tuuleen. Kiinnostava yksityiskohta oli bändin sijoittuminen aivan lavan eteen. Välillä tuntui kuin äijät olisivat kököttäneet iltanuotiolla kertomassa omia tarinoitaan. Rummut olivat aivan reunalla. Ihmettelin sitä aluksi, mutta ajan myötä asia selvisi. Rumpali Andreas Byen luova ja monipuolinen tapa soittaa rumpuja teki hänestä eräänlaisen rytmisolistin. Kuuntelin lumoutuneena hänen alati vaihtuvia kuvioitaan. Hemmo on ilmiö. En ole ennen seurannut rumpalin näin moninaista mielikuvitusta.

Sitten tulikin jotain aivan muuta. James Carter foneineen ja John Medeski uruissa. Kvartetin basisti oli Ralph Armstong ja rumpali Lee Pearson (Kuva). Jos edelliset edustivat hyvää eurooppalaista tasoa, nyt lavalla riehui maailmanluokan porukka. Ero on täsmällisyys, terävyys, voima, tyylin ja esiittämisen selkeys. Rytmi oli päätä huimaava, välillä joka hermostuttava. James Carterin voimakas loputon improvisaatioröykytys veti sanattomaksi. Voimaa ja taitoa. Loistavia teknisiä kourintoja. Carter soittelei sekä altto-,tenori- että baritonifonia. Mies on parhaimmillaan baritoninsa kanssa. Baritonisaksofonin syövereistä kaivettiin koko äänimaailma. Välillä foni soi kuin trumpetti, jopa klarinetti tai huilu. Carter on noussut (tai ollut) nykyfonistien aateliin. Hänen isoveljiensä Pharoah Sandersin, Billy Harperin ja Archie Sheppin ei tarvitse lainkaan hävetä pikkubroidin soitantaa. Pikemminkin ihailla tämän loppumattomia improvyöryjä, jotka saattavat vaihtua herkän nokkelaan tunnelmointiin. Medeskin velhomainen urkuilu toi mieleen Emeron, Lake & Palmerin . Olen kuullut tätä herraa ilmeisesti Kirjuriluodolla, toisen bändin mukana. Medeski on hieno vuoropuhelija Carterin jylhän kulmikkaille kuohuille. Medeski on jonkinlainen noita, joka sekoittelee erilaisia kemioita höyrylaivassaan. Basisti Armstrong oli nimensä ja ulkomuotonsa mukaisesti taustalla häärivä turvallinen setä, joka antoi poikien rallattaa, mutta piti samalla huolen perusasioista. Terävä ja nopea rumpali Lee Pearson kiihdytteli mestareita ja veti itsekin niin mestarillisen soolon, että sydämentahdistimeni meinasi seota rytmiikasta. Hienoa kuulla tämän tason soitantaa ja viellä kotikentällä Pakkiksella. Taisi olla eräs Tampereen jatshistorian kovimmista porukoista.

Perjantain pikaruoka

Koska jalka alkaa viipottaa jo jatsin tahtiin, on syytä ruokatankata myös samalla sykkeellä. Tai vaikka salsan tahtiin.

Ostetaan jotain lättyjä, tortillaa tai vastaavaa sekä boilerinfileetä, salsakastiketta, kermaviiliä, salaattia. Jos on oikein voimissaan, voi vaikka paistella oikeita LÄTTYJÄ. Paistetaan rasiallinen boilerinfilepaloja. Leikataan ohuesti jäävuosisalaattia tai jotain muuta rapeaa salaattia, sipulia ja vaikka tomaattia tai kurkkua. Ladotaan epäjärjestyksessä näitä kaikkia kekoon tortillan päälle. Jos haluaa tulista pitää ostaa hottisalsaa ja päinvastoin. Kastikkeet voi laittaa päälimmäiseksi, alle tai väliin, aivan sama. Mielellään ei aivan liian montaa lusikallista kastikkeita, koska ne tuppaavat valua syödessä.

Sitten se vaikein kohta. Taitellaan koko komeus wrapiksi. Siis alareuna taitetaan ensin (n. 1/3 osa) ja sitten molemmat reunat, niin että ne koskettavat toisiaan. Yläreuna jää näin auki. Se on siinä. Ei muuta kun pureskelemaan. Ja on niin hyvvee, että. Tämä on varmasti monelle aika tuttu juttu, mutta myös aika lailla varma juttu. Vaikka tulisi yllätysvieraita. Kun saa itse kasata ja taiteilla ruokansa, se on kaksin verroin parempaa.

Ulkoasu

Muutin blogin ulkoasua tummemmaksi. Siitä on hitunen hyötyä. Kun blogi on tumma voin ajatella, että onpa pimeää tekstiä. Itse olen kuitenkin positiivisempi. Joulusta pitäville tulee ehkä jouluinen fiilis. Itse en pidä joulusta. Tumma on painavampi. Lukija vakuuttuu tekstin painavasta sisällöstä.

Pidän tummaa siihen asti kun kyllästyn. Jos kyllästyn huomenna, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtaa väri vaaleammaksi tai mennä koko päiväksi jatseille. Jos vaihdan värin vaaleaksi, hyvä on. Mutta jos menen jatseille, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Menen Tampereen Jazz Happeninkiin tai Montreauxin jatseille. Jos menen Tampereelle hyvä on. Mutta jos menen Montreauxiin, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Menen yhdessä ystäväni Joken kanssa tai ystäväni Juhan kanssa. Jos menen Joken kanssa, hyvä on. Mutta jos menen Juhan kanssa minulla on kaksi mahdollisuutta. Kirjoitan hänelle tekstarin tai kirjoitan viestin blogiini. Jos kirjoitan tekstarin niin hyvä on, mutta jos kirjoitan viestin blogiini minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ulkoasu on vaalea tai tumma. Jos ulkoasu on vaalea, hyvä on. Mutta jos ulkoasu on tumma, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Kyllästyn tummaan väriin heti tänään tai huomenna. Jos kyllästyn heti, hyvä on. Mutta jos kyllästyn huomenna minulla on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtaa väri vaaleammaksi tai mennä koko päiväksi jatseille......

Pitäisiköhän vaihtaa ulkoasu sittenkin vaaleaksi ?

Mary Jane ja Fanny

Torstain kulttuuripläjäys sisälsi kaksi osaa. Lasitaiteilija Mary Jane Gregoryn näyttelyn avajaiset studio Emilissä ja TTT:n Fanny ja Alexaderin ensi-illan. En syttynyt kummastakaan. Olenko outsaideri ?

Mary Jane Gregory on tehnyt valtavasti lasitaidetta. Hänon oikea taiteilija. Maru Jane on oululaistunut alaskalainen. Suomalainen aviomies ja kolme lasta (ja kissa). Näyttelyn työt ovat lasitauluja. Inari on puhutellut häntä. Aiheet ja värimaailma lähtevät sieltä. Varmasti taiteilijan tarinat tauluista ovat kiinnostavia ja tuovat taluluihin perspektiiviä. Mutta. Minulle on tullut kriisi kokoabstraktista taiteesta. Olen alkanut sisäisen taistelun. Abstrakstiseen työhön tulee sisältyä jotain juttua, jippoa, suurta. Muuten se on liian helppoa, tulkinnanvaraista ja jopa mielivaltaista. Siinä selitystä miksi en syttynyt.

Fanny ja Alexanderista kävelin puoliajalla ulos. Sen takia en lähde arvioimaan koko esitystä. Visuaalinen toteutus oli hieno.

Tampereen keskusta

Uudet keskusareenan ja ympäristön suunnitelmat julkistettiin. Kommentti yhdellä sanalla: hieno. Tampereen vetovoimaisuus kasvaa. Tuollainen kokonaisuus keskellä kaupunkia. Kuittaa kivasti kulttuuripääkaupunkikisan tappion.