Minulta on usein kysytty, miksi muutan Puistokadulle tutulta Puutarhakadulta. Siihen on helppo vastata. Aistillisuuden takia. Puhtaasti aistillisista syistä.
Puistokatu, tuo tulevaisuuden romantillinen bulevardi on ollut mielessäni jo pitkään. Puistokatu tunnetaan hienosta menneisyydestään ja arvaamattomasta tulevaisuudesta. Kadun jälkiä on seurattu pitkälle muistikuviin, mielikuviin, valokuviin ja elokuviin. Historia on jättänyt jälkeensä lukuisa sanontoja, joissa Puistokadun ylevät ominaisuudet tulevat vääjäämättä esiin. Tänä päivänä Puistokatu on ihmisten huulilla juuri tuttujen sanontojen takia. Vaikea löytää kahta ihmistä, joille nämä sanonnat eivät olisi tuttuja.
Onni yksillä, Puistokatu kaikilla.
Parempi Puistokatu pivossa, kuin kymmenen oksilla.
Puistokatu paranee, kun väki vähenee.
Aikainen lintu Puistokadun löytää.
Paistaa se päivä Puistokadullekin.
Vesi vanhin voitehista, Puistokatu parantajista.
Hiljaisissa Puistokadun vesissä ne isoimmat kalat kutee.
Takuulla, sanoi Puistokadun likka.
Kohtuus kaikessa, Puistokatu päivässä.
Lyhyestä Puistokatu kaunis.
Huh hellettä, sanoi Puistokatu pakkasella.
Jos ei sauna, viina ja Puistokatu paranna, tauti on kuolemaksi.
Antaa vaan tulla lunta Puistokadun tupaan.
Tässä hienoja syitä muuttaa Puistokadulle. Näen myös mielessäni kasan optioita, joita uusi ympäristö tarjoaa. Niitä ovat puhdas ilma, painostava ilma, huono ilma ja raskas ilma. Kauniista ilmasta puhumattakaan. Muitakin syitä löytyy, mutta niistä heinäkuun 1. päivästä lähtioen paikan päällä. Nähdään siellä. Ja osoitehan on jormamertanen.blogspot.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti