Juhannus liittyy kastamiseen. Se on sekä kristillisen perinteen, että pakanallisen perinteen syvin olemus. Katsotaanpa hieman Juhannuksen viettoa historiallisesta näkökulmasta.
Kivikauden ihminen vietti kahta juhlaa vuosittain: Juhannusta ja Joulua. Molemmat juhlat liittyivät puolivuodenvaihteeseen. Molempina juhlina käytiin pesulla. Luolaihminen peseytyi kastautumalla meressä, järvessä, joessa tai ojassa. Tosin ojia ei oltu vielä kivikaudella keksitty, koska se liittyi peltojen ja maanteiden kuivaukseen. Mutta peseydyttiin kuitenkin. Jotkut kuivien maiden heimot keräsivät vettä kivenkoloihin tai isoista lehdistä tehtyihin uima-altaisiin. Kivikaudella Juhannus oli kevään hikien poistamisjuhla.
Ajanlaskumme alussa keksittiin kristinusko ja sen tunnusmerkkinä oli peseytyminen. Eräs Johannes-niminen kaveri alkoi pesemään kristityiksi muuttuneita pakanoita ja sai lempinimen Johannes Kastaja. Kristityt erottuivat pakanoista siitä, että he olivat puhtaaksi pestyjä. Siitä lähtien kaikki kristittyyn uskontoon liittyneet ihmiset kastettiin Juhannuksena. Myöhemmin tätä kastamista tehtiin vääräoppisesti kuka milloinkin.
Keskiajalla vuonna 1517 Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon seinään. Tämä johti uuden Puhdasoppisen Juhannuksen perinteen palauttamiseen. Sen seurauksena Juhannuksena kastettiin valtaisia määriä ihmisiä Euroopassa. Monet kristilliset tahot kastoivat harhaoppisia villi-ihmisiä myös Karibialla ja Aasiassa. He myöskin toivat Juhannuksena Afrikasta duunareita eli kastettuja siirtolaisia hommiin Amerikan puuvillapelloille.
Maatalousvaltaisella 1800-luvulla viljelijät kastelivat peltoja Juhannuksena. Se oli merkkinä uuden satokauden alkamisesta. Vilja alkoi kasvaa, kun pelloille tuli vettä. Ellei satanut kasteltiin peltoja käsin tai kastelukannulla. Kastaminen on ollut suuri kansanjohla, jossa perheet, sukulaiset ja joutomiehet kantoivat vettä pelloille. Samalla poltettiin kokkoja. Alonperin kokko oli riitautuneen naapurin käsialaa. Myöhemmin tyydyttiin polttamaan Juhannuksena latoja ja muuta maatalousvälineistöä.
Teollisella ajalla kastaminen alkoi unohtua. Kieltolaki muutti kuitenkin tilannetta. Alkoholin vapautuminen johti uudenlaiseen kastamisperinteisiin. Niissä ihmiset kastoivat itsensä sisäisesti erilaisilla alkoholijuomilla. Näin Juhannus kaupallistui ja maallistui. Kokossa poltettiin puisia olutkoreja ja alkoholiliikkeiden kasseja, jotta mitään todisteita juopumuksesta ei jäisi jäljelle. Juopuminen on ollut kieltolain vaputtamisesta lähtien kiellettyä ihan viime vuosia lukuunottamatta. Kokkojen polttokin näinollen muuttui. Nykyisin poltetaan saunoja, veneitä tai muuta puutavaraa, joka sattuu juolahtamaan mieleen. Sitä varten ihmiset ottavat erilaisia Juhannusvakuutuksia. Useat ihmiset ovat myöskin ihastuneet kaupalliseen Juhannukseen. Kaupallinen Juhannus tarkoittaa makkaran, lihan ja kaiken mahdollisen syötävän kypsentämistä tulella yhdistettynä suuren alkoholimäärän juomiseen. Tässä perinteessä kokko on ruoanlaiton välineenä. Tätä kutsutaan juhlimiseksi. Olennaista on sisäinen kastaminen, vaikka jotkut ihmiset haluavat ulkoisesti kastella itsensä sateessa tai uimalla vaatteet päällä veneen upottua. Kyse on edelleen sisäisestä ja ulkoisesta kastamisesta Juhannuksena. Perinne siis elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti