On jäähyväisten aika. Puutarhakatu on tullut tiensä päähän. Tänään kesäkuun 30. päivänä sanon jäähyväiset tälle paikalle. Kirjoittelu alkoi viisi vuotta sitten. Silloin en ajatellut kirjoittaa joka päivä useita juttuja. Kirjoituksia on kertynyt 2.579. Kävijöitä on ollut yhteensä 82.744 (tähän hetkeen mennessä). Se tarkoittaa 45 lukijaa päivittäin. Mukana on myös joukko robotteja, jotkä käyvät rummuttamassa blogillani messeviä kävijälukuja.
Kirjoittaminen on ollut hauskaa. Se on elvyttänyt kirjoitustaitoani ja lauserakenteita. Olen oppinut monia asioita Suomen kielestä. Se ei ole ollut koskaan vahvoja puoliani. Mutta rikas tämä meidän kielemme on. Lisäksi olen löytänyt jotain oman tyylini tapaista. Sekoitan asiaa ja asiattomuuksia, faktaa ja fiktiota, totuutta ja tarua. Tämä siksi, että ihmisen päässä liikkuu valtaisa määrä tietoa ja tarinoita. Niiden totuudellisuudesta on mahdotonta saada varmuutta. Ihmisen pitää olla tarkkana ja hereillä pystyäkseen edes lähimain selvittämään mikä on totta ja mikä tarinaa. Haluan pitää lukijani hereillä juuri tämän asian takia. Välillä kirjoitan tosissani koko jutun, välillä kirjoitan potaskaa koko jutun. Usein kirjoita molempia. Välillä jutut ovat lapsellisia. Välillä vakavia. Kirjoittajalle se pitää aivot notkeana ja huumorin pinnassa. Vakavatkin asiat voi nähdä humoristisesti. Meidän elämämme on kovin rationaalista. Joskus jopa tosikkomaisen vakavaa. Samalla se on myös koomista. Sen huomaa, kun ottaa pari askelta kauemmas omasta elämästään.
Tänään kirjoitan viimeiset juttuni tähän Puutarhakatu-blogiin. Siirryn huomisesta alkaen kirjoittamaan Puistokatu-nimistä blogioa. Se löytyy osoitteesta jormamertanen@blogspot.com. Sama sekoitus tulee jatkumaan. Mihin sitä pääsisi omista piintyneistä tavoistaan.
Kiitos lukijat ! On jännittävää kirjoittaa eetteriin ihmisille, joita ei tiedä. Osa on varmasti tuttuja ja osa tuntemattomia. Homma jatkuu, maisemat vaihtuvat. Silti on hieman haikea olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti