Osmo Vänskä

Osmo Vänskä otti loparit Minnesotan kapellimestarin hommista. Taustalla oli pari vuotta jatkunut kiista orkesterin ja työnantajan välillä. Työnantaja vaati palkkoja laskettavaksi kolmanneksella. Sen takia orkka oli työsulussa eli ei ollut hommissa. Vänskällä oli oma sopimus, muttei orkesteria. Vänskä naulasi itsensä kiinni, kun hän ilmoitti eroavansa ellei Sibeliusäänityksiä ja tulevaa New Yorkin keikkaa saada aikaan. Nyt se vaihe tuli eteen. Vänskä erosi. Liksaa olisi tullu vielä vuoteen 2015 asti, mutta periaatteen miehenä Vänskä erosi. Eikä ehkä pelkästään periaatteen takia. Muitakin orkkia on maailmalla ja myös kovatasoisia taloja. Varmasti Vänskä ymmärtää oman arvonsa. Laakereilla lepäävä kapellimestari on pian mennyttä miestä, vaikka palkka juoksisikin. Keikkoja voi aina heittää, mutta orkesterin taiteellisena johtajana pääsee vaikuttamaan moneen asiaan: ohjelmistoon, levytyksiin, solisteihin, musiikkialan verkostoihin jne. Palkasta kotona nautiskeleva kotikapellimestari kutistuu tahtomattaan niemandiksi. Sitä ei Vänskäkään halua. Niin ainakin luulen.