Lokakuussa pitäisi olla ilman lihaa. Se sopii hyvin, koska liha on hyvää. Meillähän lutherilaisessa yhteiskunnassa kaikki hyvä on kiellettyä tai ainakin säädeltyä. Ihmiset nauttivat, kun saavat rajoituksia ja kieltoja. Elämä on helpompaa, kun muut päättävät meidän puolesta asioista. Siksi otan tämän uuden rajoituksen ilolla vastaan.
Lokakuussa kaupassakäynti on myös helpompaa kun muina kuukausina. Olen tottunut viettämään aikaa lihatiskillä ja valiten pitkään ja hartaasti makkarapakettia. Isossa marketissa on kymmenittäin erilaisia vaihtoehtoja makkarahyllyllä. Sama koskee lihaleikkeleitä. Jo pelkästään kinkkusiivuja on loputtomasti. Samoin metwursteja, goutereita, kalkkunaleikkeitä ja lauantaimakkaraa. Myöskin tuorelihaosastolla on runsaasti valinnanvaraa. Kanaa löytyy erilaisissa muodoissa. On siipeä, koipea, rintaa sun muuta. Possua on suikaleena, rypsiporsaana, kyljyksenä, kaslerina, ulko- ja sisäfileenä ja -paistina. Jauhelihoja löytyy paistista nautaan, sikanautaan ja broileriin. Lihapiirakoita, jauhelihapizzoja tai hampurilaisia riittää loputtomasti. Lokakuussa olen vapautettu kaikesta tästä.
Korvaavana toimena keskityn perunoiden silittelyyn. Puristelen tomaatteja, kurkkuja, sipuleita, porkkanoita ja kaaleja. Ihastelen valkosipulia, chiliä ja inkivääriä. Himoitsen sitruunoita, rypäleitä, kiiwejä ja avokadoja. Ilmeeni on haltioitunut ja kiihkeä. Tunnen olevan parempi ihminen, eläimiä ymmärtävä ja maailman pelastava vaikuttaja.
Kaiken kruunaa uusi lokakuinen harrastukseni kaupan kassalla. Kuljen kassajonossa odottavien asiakkaiden keskellä. Jos huomaan jollakin lihaa tai lihaeineksiä, otan asian puheeksi. Kerron kuinka eläimet kärsivät kasvattamoissa. Kerron broilereiden jalostuksesta. Sikaloiden ahtaudesta ja hevosenlihan salakuljetuksesta. Kehoitan asiakkaita luopumaan ostoksista lokakuussa ja miettivät myös lihan tarvetta koko loppuelämän aikana. Viimeisenä keinona tarjoudun ostamaan lihat itselleni. Vaikka pari mustaa silmää, menetettyjä hampaita, käsi- ja jalkavammoja, mustelmia takamuksessa ja muissa ruumiinosissa onkin tullut, aion vielä ponnistella loppukuun sinikkäästi. Kaikki lihattoman lokakuun puolesta. Vammat ja ruhjeet unohtuvat, kun ajattelen rauhallista karjaa, onnellisia kanoja ja vapaana laiduntavia villihevosia.
Tipaton tammikuukin alkaa häämöttää. Mitähän keksittäisiin marraskuuksi ? Jotain olisi hyvä kieltää marraskuussakin. Miten olisi mauton marraskuu ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti