Eilen kiirehdin uimahalliin. Kalevan uintikeskuksen peruskorjauksen takia Hervannan halli on ollut korvaavana uimatilana. Hervannan halli sijaitsee syvällä maan sisällä kallioluolassa. Pienessä hallissa on lyhyet, 25 metrin radat, mutta hyvä punttisali. Joka tapauksessa kiirehdin Hervantaan ja uimahalliin. Maanantai-iltaisin uimahallissa on naisten vuoro. Silloin miehet pääsevät sisään varttia yli neljään asti.
Kello lähestyi uhkaavasti noita lukemia. Pysäköin autoni läheiselle kadulle, koska uimahallille ei pääse autolla eikä siellä ole parkkipaikkoja. Kiirehdin nopeasti autosta ulos ja lähdin hallille. Matkalla huomasin, että samalla kadulla, aivan hallia vastapäätä, oli vapaata pysäköintitilaa. Katsoin kelloa ja ryntäsin takaisin autolle. Pysäköin sen parempaan paikkaan. Kiireessä huomasin kuitenkin, että toinen hanska puuttui. Minulla on ollut mukavat, mustat nahkahanskat. Nyt toinen oli kateissa. Ryntäsin uimakassin kanssa takaisin edelliselle parkkipaikalle, mutta hanskaa ei näkynyt mailla ei halmeilla. Sitten oli pakko keskeyttää etsinnät ja suunnistaa maan uumeniin.
Palattuani hallista katselin hanskaa autosta ja sen jälkeen edellisestä pysäköintipaikasta. Hansikkaasta ei näkynyt hajuakaan. Kurvailiin kotiin ja ajattelin, että hanska voi olla pihan parkkipaikalla. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään. Postilaatikoiden päällä näkyi hanska. Olin voitonvarma ja kävelin paikalle. Postilaatikkorivistön päällä oli kuitenkin naisten käsineet. Ne olivat sitäpaitsi aivan liian pienet minulle. Hiippailin jännittyneenä kohti viimeistä mahdollisuutta. Oman kodin eteistä. Pettymys oli suuri. Ei jälkeäkään kadonneesta käsineestä.
Päätin ostaa uudet hanskat Anttilasta. Sieltä olin löytänyt ennenkin hyviä ja halpoja käsineitä. Ruokiksella marssin työpaikan naapurissa olevaan Kauppaan. Miesten osastolla oli paksuja toppakäsineitä, villakäsineitä ja muuta sälää. Ei yhtään kunnollisia nahka-tai keinonahkahanskoja. Päätin hiipiä jonnekin muualle. Naisten osastolla oli kuitenkin hyvä valikoima erivärisiä nahkakäsineitä. Oli keltaisia, vihreitä ja oransseja. Mustia oli tietysti eniten. Löysin sopivat. Hinta oli 10,95 ja kassalla kaunis rouva sai koneen näyttämään tasarahaa eli kymppiä. Ostin.
Illansuussa noukin päivän postia postilaatikosta. Naapuri tuli kyselemään auton sähkötolpan toiminnasta. Joistakin tolpista oli hävinnyt sähkö. Mentiin minun autoni tolpalle. Väänsin ajastimen oikeaan aikaan ja avasin kartturin puoleisen oven. Lämmitin hyrisi iloisesti. Ei hätää. Mutta samalla löysin kadoksissa olleen hansikkaan. Se oli turvallisesti oven ja penkin välissä. Olin tyytyväinen ja onnellinen. Tunsin itseni rikkaaksi, koska nyt minulla oli kahdet nahkahanskat. Toiset arkikäyttöön ja toiset juhlatuulelle.
Mitä tästä kaikesta opimme ?
1. Olen tulossa/tullut vanhaksi ja kadottelen tavaroita tarkoituksena päästä huostaanotetuksi. Erityisesti erään kauniin blondin huostaanottamaksi, jos saan toivoa.
2. Hansikkaillani on jokasyksyinen piiloleikki. Mennään piiloon ja hermoillaan kauheasti. Toki minulta leikki loppui jo päivällä kun ostin uudet leikkikaverit.
3. Nahkahansikaskauppiaiden liitto ry on käynnistänyt taas kampanjan uusien hansikkaiden myynnin kasvattamiseksi. Hanska ei kadonnut vaan hanskanmyyjä pölli sen minulta. Sitten hän palautti hanskan hetimiten, kun olin ostanut uudet.
4. Täysikuulla sattuu ja tapahtuu. Olen sen verran kuuhullu, että ajatukset ovat aivan muualla täysikuun aikaan. En kuitenkaan halua kertoa tarkemmin missä ajatukset pyörivät näinä levottomina päivinä. Joka tapauksessa kuuhulluudessa ei ole mitään vikaa (ainakaan, jos on kiva kumppani).
5. Tikusta saa asiaa. Maailmanhistorian kannalta aivan mitättömästä jutusta tuli näin paljon tekstiä. Tästä kuuluisi vähintään kirjallisuuden Nobel, Finlandia tai mitä Jusseja niitä onkaan. Tai mitä palkinnosta, palkkiorahoja tässä kaivataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti