Nyt se on sitten lusittu. Nimittäin tämän kesän koko kesäloma. Menyttä kesää voisi luonnehtia ylensyömisen kesäksi. Siinä määrin paljon on ollut ruokaa tarjolla ja sitä on nautittu, että sitä voi hyvin kutsua ylensyömiseksi. Toki ylensyöntiin on liittynyt myös paljon salaatteja ja kasviksia. Myös erilaisa kalaruokia on nautiskeltu runsaasti. Lomalla on tapahtunut tietenkin perinteisempää asioita kuten matkustelua, uintia ja auringonottoa.Tässä oli koko loman virallinen puoli.
Privaatisti on ollut hunajaista. Siitä kerron tulevissa muistelmissani, jotka ilmestyvät kymmenosaisena kirjasarjana. Tai ilmestyisivät, jos joku painotalo haluaisi ne julkaista. Koska se on varsin epätodennäköistä taidan jättää muistelmat kirjoittamatta. Muistakin alkaa jo tökkä, että koko teossarjasta tulisi pikemminkin fiktiivinen sankaritarina. Suomessahan on puuttunut varsinainen kansallinen sankaritarina Wäinämöisen ja Lönnrothin jälkeen. Tai onhan meillä Sibeliuksen ja Kekkosen muistelmat, niin ja Juha Väätäisen muistelmat (vai oliko ne päiväkirjat). Joka tapauksessa kesä on ollut vähintäänkin kiva, mukava ja hulppea. Tai sanoisinko hunajainen, taivaallinen ja huippu.
Sen takia on hyvä palata kustannus paikalle. Siis laskeutua alas tavalliseen elämään. Makeaan elämään voi tottua ja unohtaa millaista arkinen aherrus on. Siitä taas voi seurata positiivisuutta, iloisuutta ja hyvää fiilistä. Sellaista ei jaksa kukaan katsella kovin kauaa. Ainakaan työpaikalla. Sitäpaitsi syksykin on tulossa. Näin siitä merkkejä eräänä yönä. En nimittäin nähnyt mitään, kun oli niin pimeää.
Huomenna saavun siis sorvin ääreen ja ihmettelen kuka oikeastaan olen ja mitä teen. Niinhän se yleensä alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti