Viime vuonna tehty Laughlinin ja hänen bändinsä 4th Dimensionin tekemä levy on huikea. Tällä levyllä kaikuu koko skaalamestarin historia. McLaughlin on tullut fuusion, mahavisnun, shaktin ja koko menneisyyden kautta "nyt, tässä, tämä" eli nykyisyyteen. Koko homma toimii saumattomasti. Komppipuolen rumpali-basisti kaksikko Ranjit Barot - Etienne M'Bappe vetää niin tiukkaa ja täsmällistä rytmiä, että harvoin sellaista menoa edes kuulee. Kaksikko on vähintään samaa tasoa kuin Mike Sternin Dave Weckl ja Tom Kennedy. Bändin mainio pianisti ja kosketinsoittaja on Gary Husband. Yli seitsemänkymppinen McLauglin on säveltänyt kaikki albumin biisit. Kahdeksan kappaletta ovat tiiviitä ja melodisia kappaleita, joissa sinänsä on yksinkertaiset kuvio. Teemat johtavat tiivistettyihin improihin, jotka ovat kuitenkin avoimia ja vapaita. Tämä luo hienon läpinäkyvän tunnelman, jossa ei jämähdetä teemallisiin loukkoihin. Oma suosikkini on setsemäs raita Guitar love".
John McLauhlin on todellinen sähkökitaran klassikko. Hän on ollut kehittelemässä fuusiojazzia seiskytluvun alussa. Uuden levyn tematiikka lähentelee tätä alkutaivalta samoin kuin Weather Reportin fuusiotunnelmia. Samoihin aikoihin Laughlin soitteli myös eräässä kaikkien aikojen legendaalisimmalla levyllä, nimittäin Miles Davisin Bitches Brew-albumilla. Mahavisnu orkesteri on se bändi, josta McLauglin parhaiten tunnetaan. Sitä seurasi Shakti, jonka muistan vierailleen myös Porissa. Laughlin on mukana myöskin kitaravelhojen helmessä eli kolmikon Al Di Meola, Paco de Lucia ja John McLaughlin levyllä Friday night in San Francisco. Hehkutan McLaughlinin levyä myöskin sen takia, että viime vuosina hän on vaikuttanut vetäytyneen kitaristien pehmolurittelijaksi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kuunnnelkaa ja nauttikaa. Tämä on sitä itseänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti