Päivittäinen taloudellisten säätöjen ja laman toitottaminen alkaa purra. Pian kaikki uskovat, ettei mitään kannat tehdä. Onko se sitten hyvä ? Isot pomot vaativat rakenteellisia muutoksia, mutta eihän tavallisella taatelintallaajalla ole miktään vaikutusta rakenteisiin. Mitä ne rakenteet kenellekin sitten tarkoittavat ? Ymmärrän, että monenlaisewt intressipiirit haluavat kriittisinä aikoina ulosmitata paremmat asemat. Valtio haluaa vähentää valtion menoja. Pienet kunnat vievät liian paljon tehottomuuden takia rahaa. Lakisääteiset palvelut pitäiai keskittää. Kunnat yrittävät vähentää opalveluja, kun rahat eivät riitä kasvaviin toimeentulokustannuksiin. Yritykset haluavat vähentää veroja, työvoimaa ja säännöksiä. Työnantajat yrittävät rajata duunareiden palkkakulut mahdollisimmat pieniksi. Tämä on sitä rakenteiden muuttamista. Täällä kentällä tuntuu, että pomot pölisevät keskenään, muttei kukaan tunnu tekevän mitään. Samaa liturgiaa lauletaan mediassa päivittäin. Köyhä kansa alkaa kuluttamaan entistä vähemmän, koska kaikki toitottavat kovien aikojen olevan edessä. Kotimaisen kaupanteon ja kulutuksen hiipuminen johtaa yhä heikkenevään talouteen. Sitäkö tässä kaivataan ? Lamaantuminen näyttää olevan tarttuva tauti.
Löytyisikö nyt joku oikea johtaja, joka lopettaisi tämän lamaannuttamisen epistolan ? Uskoa ja toimeliaisuutta tarvitaan. Niin on selviydytty ennnekin. Miksei selvittäisi nytkin. Purjeet pullistelemaan ja rohkaisia toimijoille. Lamaannuttajat olisi nyt hiljennettävä ja positiivisia ehdotuksia ja uusia ideoita kehiin. Heureka, onko se pelkkää haavetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti