Meille länsimaisille ihmisille tuntuu itsestään selvyydeltä, että entisten diktatuurimaiden täytyy siirtyä demokratiaan. Viimeaikaiset tapahtumat Egyptissä, Tunisiassa ja muissa diktatuurista vapautuneissa maissa osoittaa, ettei asiat mene toiveiden mukaan. Syy yht'äkkisen muutoksen epäonnostumiseen ovat moninaiset. Kuitenkin perinteen ja kokemattomuuden puute on yksi suuri syy. Eriarvoisessa yhteiskunnassa kompromissien tekeminen ei onnistu. Intressi ovat kovin erilaiset. Yhteiskunta ei tasa-arvoistu yhdessä yössä. Demokratia on saatava paramentin ja presidentinvaalien lisäksi myös paikallistasolle. Ja ennen kaikkea ihmisten mieliin. Se vaatii aikaa ja kenties uuden sukupolven mukaantuloa.
Venäjä on hyvä esimerkki diktatuurin muuttumisesta puolidemokratiaksi (tai puoli diktatuuriksi). Kansa on tottunut vallassapitäjiin vuosikymmeniä tai satoja. Samanlainen valistunut diktatuuri saattaisi olla myös varteenotettava vaihe Välimeren eteläisten maiden kehitykselle. Yhteiskuntarauha, elintason paraneminen, työllisyys ja sosiaalinen turvallisuus voisivat olla yhteisiä tavoitteita hallitsemistavasta riippumatta.
Länsimaat odottavat kohtuuttomia. Sitä samaa odotusta on varmasti myös näiden maiden koulutetulla sivistyneistöllä. Enemmistö on kuitenkin konservatiivista, uskonnollista ja perinteisiin taipuvaista. Näin on varmasti kaikkien yhteiskuntien murrosvaiheessa. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Viro on poikkeus tässä kehityksessä. Siellä suhteellisen lyhyessä ajassa on siirrytty kivuttomasti demokratiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti