Tampereen Pakkahuoneella esiintyi kirtaristivirtuoosi Steve Vai. Häntä pidetään maailman parhaana kitaristina. Hän on nopea ja monipuolinen. Steve Vai lupasi heti vetää neljän tunnin setin ja lupasi myös, että kaikki lähtevät konsertista tyytyväisinä kotiin. Vai on mahtava kitaristi hänen tekniikkansa on loistava. Hän on hyvin monipuolinen. Vai on kehittänyt Ibanez kitaroita, joita vaihdettiin jatkuvasti. Soundit olivat puhtaat ja eri kitaroilla oli mahdollista liikkua rockin eri alueilla. Seuraílin Vaita ensi lavan reunalla ja sitten salin pelällä. 52-vuotias Vai on siitä kiitollinen soittaja, että hän tulee soittamaan yleisölle. Hän ei kikkaile omalla persoonallaan tai ylimielisillä spiikeillään. Vai on soitellut Zappan, Davis Lee Rothin, Ozzy Osbornen. Motörheadin ja Whitesnaken kanssa. Ammattitaito on hionut Vaista yleisöä palvelevan ammattilaisen. Nyt Pakkahuone oli Euroopan kiertueen starttipaikka. En tunne Vain musiikkia kovinkaan hyvin, mutta uutuuslevyä "the Story of light" oltiin promoamassa. Bändin muut jäsenet ovat myös huippuyksilötä. Kitaristi Dave Weiner, rumpali Jeremy Colson, basisti Philip Bynoe ja harpisti Deporah Henson-Conant vetivät omat soolonsa virtuositeetilla. Välillä sävellettiin biisiä suomalaisten Mikon ja Jonnan kanssa, mutta juttu meni hieman käsille. Mutta musiikkia tuli laidasta laitaan ja tuhatpäinen 40 vuotiaiden miesten joukko huokui tyytyväisyyttä. Minulle riitti 2,5 tuntia.
Kotimatkalla mietin miksi en ollut innostunut. Onko minusta tullut heikinheimolainen perfektionisti vai mikä Vaista jäi puuttumaan. Vai soitti juuri kuin olin odottanutkin. Tilulilutukset olivat toinen toistaan parempia. Välillä säröä väliin harmoniaa. Mutta jotain puuttui ! En tiedä mitä. Ehkä virtuoosi ei sittenkään laittanut kaikkea peliin, ehkä bändi komppasi Vaita, muttei yhteinen fiilis kohonnut kattoon ? Viime aikoina olen kuullut hyvää musaa lähinnä nuorten poikien soitossa. Kun siinä on se hurmos ja into, ei keskinkertainen soittotaito haittaa. Tässä oli varmaankin toisin päin. Norhern Governersin ja Mike Sternin vedot ovat olleet parempia. Nissä on jotain yhteistä iloa huipputaidon lisäksi. Sitä jäin kaipaamaan.
Niin, kuulin yhden biisin laulajatar Beverly McClellanin esittämänä. Hän oli lämppäri. Jos olisin tajunnut, olisin tullut aikaisemmin. Hän oli häikäisevä. Hän aloitti jo ennen kahdeksaa ja Vai aloitti puoli yhdeksältä. Hienoa ! Ei tarvita väsyttäviä yökonsertteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti