Kakkonen pohdiskeli teemaillassa huippu-urheilun asioita. Kovin oli harras tunnelma. Hauskuus oli kaukana ja ongelmat olivat vähintäänkin työttömyyden, nälänhädän ja muiden ongelmien luokkaa.
Itse virittäydyin mietiskelemään laajempaa kuviota. Ajattelin urheilun, tieteen ja taiteen eroja. Tai oikeastaan niitä harjoittavien ammattilaisten eroja. Karkeasti sanoisin, että urheilijat ovat yksinkertaisia, tieteen tekijät tekevät yksinkertaisista asioista monimutkaisia ja taiteilijat ovat itsekeskeisiä narsisteja. Näin ei tietenkään ole, mutta yritän kuvata ammattikuntien eroja tätä kautta. Tästä voi sitten jokainen oman alan ammattilaisen vetää herneen nenään ja tehdä kirjoittajasta omia arviointeja. Se on ihan oikein.
Perusteluja kärjistyksille! Urheilu perustuu yksinkertaiseen tavoitteeseen. Pitää olla parempi kuin muut ja harjoitella julmetusti. Harjoittelu on pääosin samojen juttujen toistoa. Joku urheilija-asiantuntija sanoi, että jos pärjää huippu-urheilussa, silloin pärjää helposti myös elämässä. Hän tarkoitti ilmeisesti työelämässä. Näin varmasti on, jos näkee (työ)elämän kilpailuna. Mutta elämässä voi olla paljon muutakin arvokasta.
Tieteessä haetaan kuvaa tosiasioista. Siis sitä, mitä oikeasti ja todistettavasti maailmassa tapahtuu. Näiden tutkimusten, pelusteluiden ja kielen syövereihin on luotu kokonaan oma maailmanssa, jonne ulkopuolisella ei ole asiaa. Tai on sentään. Hänelle tehdään tiivistelmä tai lyhennys mitä tämä asia on kansan kielellä. Tieteentekijät perustelevat itselleen miksi tämä tutkimus on tärkeää, tekevät monimutkaiset johtopäätökset ja nostavat itsensä tiedemiehiksi ja -naisiksi.
Taiteilijat pitävät vain itsestään. Heille oma ilmaisu, oma tapa kuvata ja luoda uutta, on jotain suunnatonta. Se täyttää ja kattaa koko elämän. Jos muut eivät ymmärrä, se on heidän vikansa. Taiteilija nouseee kaiken yläpuolelle ja on myös todellisuuden ulkopuolella. Taide on itsessään oma maailmansa. Älköön kukaan musertako sitä.
Kaikkia näitä ammattialoja yhdistää se että, naimisiin mennään saman ammattikunnan edustajan kanssa. Tai jos ei löydy sellaista, mennään naimisiin (parisuhteeseen) opettajan kanssa. Miksi opettajan ? Siksi, että opettajat ovat ihmisiä, joista piti tulla taiteilijoita tai tiedemiehiä, mutta rahkeet eivät riittäneet. Siksi heitä tuli opettajia ja siksi he kelpaavat kuunteluoppilaiksi (puolisoiksi).
Me tavalliset taatelintallaajat kadehdimme näitä hienoja ihmisiä. He ovat saavuttaneet jotain suurtA ja elävät paremman elämän. Heistä jää myös jälkipolville kerrottavaa. Meistä ei jää muuta kun samanlaatuista jälkikasvua. Mutta iloinen asia on se, että ilman meitä nämä amattilaiset eivät tuntisi oloaan niin korvaamattomiksi ja erilaiseksi. Siksi on mahtavaa, että meillä on jotain suurta. Kippis sille !
Ja vielä kerran pahoittelut, että otin näin tylyn asenteen. Se johtuu pelkästään siitä, että minusta piti tulla korkeushuppääjä, taidemaalari ja sosiologi. Muttei tullut. Tuli vain tavis. Ja tavikset voivat huoletta arvostella kaikkea liikkuvaa, koska ovat vain taviksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti