Viimeaikaiset vaalitentit ovat hauskaa viihdettä. Puolueiden puheenjohtajat puhuvat valtiollista politiikkaa. Teemat ja pulmat liikkuvat riittävän korkeissa sfääreissä ja mielikuvissa. Siitä he saavat päivittäisen leipänsä. Paikalliset asiat ovat jotain aivan muuta. Jokaisella kunnalla on omat waterloonsa, mutta niistä varmasti vaikein on kuntien huono talous. Kunnissa paasataan omia suosikkiteemoja, paikallista populismia tai sitten kaikkea yleistä hyvää kaikille. Pitkäaikasen kuntatyöntekijän näkökulmasta valtuutettuja odottaa vaikea tehtävä. Rahat eivät riitä ja todellisia säästöjä on saatava aikaan.
Oikea kysymys paikallisehdokkaalle kuuluukin: mistä säästetään? Eikä nyt ole kyse pelkästään ensi vuoden säästöistä. Verotulojen väheneminen heijastuu jokaisen kunnan ja kaupungin talouteen monelle vuodelle eteenpäin. Velkaantuminen lisääntyy. Palvelujen laajentamista ei ole reaalisesti varaa rahoittaa. Joka muuta puhuu, ei tiedä todellista tilannetta. Se uskallan sanoa näin sisältäpäin katsottuna.
Erityisesti monet pienet, työttömyydestä kärsivät kunnat ovat liipaisimella. Vaikka lama loppuisikin ensi vuoden jälkeen, vaikutukset ovat monivuotiset. Ehdokkaat eivät halua puhua tästä mitään. Päivä paistaa vielä ensi sunnuntaihin ja vuoden loppuun. Vastuunkantajat tulevat olemaan kysyttyä tavaraa vuoden alusta lähtien. Nyt tarvittaisiin tietoa ja järkeviä, pitkän aikavälin ratkaisuja. Leikkaukset koskevat, mutta ilman niitä tilanne ajautuu vielä huonommaksi. En suitsuta minkään puolueen tai aatteen puolesta. Järkeviä ihmisiä on jokaisella suunnalla. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan reaalipoliitikkoja, jotka eivät kaihda selkeitä valintoja ja vastuun ottoa. se ei ole seksikästä, mutta takaa elinvoimaisuuden. Populismiin ei nyt vaan ole varaa. Popolismilla varmistetaan kunnan ajautuminen vararikkoon ja kuntaliitoksiin.
Perussuomalaisten jytky valtuustoihin tuo varmasti uusia "suorasukaisia" ihmisiä ja ehdotuksia kunnan palvelujen ratkaisemiseksi. Tätä tilannetta ei kuitenkaan tulla selvittämään huulenheitolla tai yliampuvilla ehdotuksilla. Edessä on sen verran monimutkainen yhtälö palvelujen tuottamisen, eläköityvän henkilöstön ja verotulojen pienenemisen kesken, ettei käy kateeksi tulevia valtuutettuja.
Suurin osa kunnan menoista menee sosiaali- ja terveysmenojen sekä koulutuksen kustannuksiin. Rahat kuluvat pääosin palkkoihin ja seiniin. Veroja ei voida loputtomasti korottaa. Kallis, jokaisen kunnan ikioma hallinto vie liian paljon rahaa harakoille. Yritysten verotulot ovat pienentyneet viime vuosina. Siinä ei tapahdu suurta muutosta. Samanaikaisesti valtio vähentää valtionapuja.
Itse en kaipaa valtuutetuksi. Myös siksi kävin äänestämässä jo hyvissä ajoin ennakkoon. Pehmeitä puheita ja kaverieta riittää ehdokaskentässä. En halua olla inhorealisti, mutta ainakin uusien valtuutettujen kaste tulee olemaan karu.
Vähästä on huono jakaa hyvää, mutta yhteistyöllä ja maltilla selvitään. Kannattaa kuitenkin kuunnella suodattimella seireenien soitantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti