Hansin matkassa

Suomen supercheffin matkassa kierrellään eri puolilla maailmaa tunnettujen henkilöiden vieraana. Kyse on telkkuohjelmasta, jossa tutustutaan sekä isäntäksupumkiim, että kokkaillaan vieraille jotain mukavaa ruokaa. Viimeisessä osassa vieraillaan kokki Jaakko Sorsan vieraana Hong Kongissa. Viimeistään tämä ohjelma sulatti kriittiset asenteeni. Edellisissä jaksoissa oli kivaa, mutta myös joitakin ei niin kiinnostavia ihmisiä. Kuitenkin Hans Välimäki,Suomen ehkä ykköskokki ja keittiömestari on osoittautunut hauskaksi ja laaja-alaiseksi ihmiseksi. Mielikuva ja huhut Hansist ravintolapäällikkönä ovat antaneet kuvan pedantista kiukuttelijana. Nyt Hans on elementissään ja ohjailee ja opastaa katselijoita kiinnostavasti ja jouhevasti maassa kun maassa. Jyrki Sukulan rooliksi jää telkun Kurjissa kuppiloissa pedanttisuus ja ärhennellä rooli. Hans nautiskelleet ja esittelee hienoja erikoisuuksia ja rentoa elämänasennetta. Sehän on parasta ravintoa. Syödään sitten mitä tahansa. Hei ystävät! Hei tekin telkkupomot! Hansin ohjelma on yksi kiinnostavimmista ruokaohjelmista. Ja kuten tiedätte safkaohjelmiahan riittää kyllästymiseen asti. Olen ehdottomasti Hans Välimäen fani. Ei ole sattuma, että hän on Suomen ykkös Michelin cheffi. Äijät muuten kertoivat, että alkuaikoina Chez Dominicissa oli kaksi työntekijää: Jaakko Sorsa ja Hans Välimäki. Ja että parhaiten oppii, kun palkat on pienet tai ei mitään. Siinä on asennetta alalle kuin alalle.

Maailman vahvin olut

Skottilaiset ovat kertoneet tehneensä maailman vahvinta olutta. Sen nimi on Armageddon. Prosentteja on peräti 65 %. Huh ! Eihän se ole enää olutta. Olen itsekin juonut jotain saksalaisolutta, jossa on prosentteja 12. Sekin maistuu enemmän alkoholilta kuin oluelta. Mutta 65% ! Sehän on jo lähes pirtua. Joka tapauksessa hengenvaarallista. Saattaa olla, että tarkoitus onkin ollut päästä markkinoille uudella tuotteella. Skottiviskit eivät ehkä enää vedä. Tätä olutta en kuitenkaan suosittele. Lasillinen olutta polttaa jo sisäkalut. Toivcn, ettei tuotetta tuoda ainakaan Alkon hyllyille.

Kuninkaan omaisuus

Ruotsin kunkun Kalle Kustaan omaisuus on vain 35 miljoonaa euroa. Se on häpeällistä ja kovin vaatimatonta. Entisaikaan kuningas omisti koko maan ja kaikki kansalaisetkin. Pikku hiljaa omaisuus on pienentynyt ja nyt ollaan lähellä nöyryytystä. Koko kuningaskunnan idea on kääntynt päälaelleen. Veronmaksajat elättävät kuningasta. Niinhän tietysti on ollut ennenkin, mutta nyt veronmaksajilla on kaikki rahat. Tavalliset ruotsalaiset rahoittavat kuninkaan menoja budjettirahoista. Tänäkin vuonna svenssonit ja karlssonit antavat kuninkaalle taskurahoja 14 miljoonaa euroa. Häpeällistä ! Eihän sillä pysty tekemään kuin pari ulkomaan matkaa. Millä kuninkaallinen perhe syö ja juo koko vuoden, puhumattakaan vieraista ja tanssiaisista ? Näen jo silmissäni kuinka kuningasperhe järjestää rahankeräyskonsertteja linnan pihalla tai suorastaan kerjää kauppakeskusten edessä.

Tämä häpeätahra on naurattanut useita Afrikan ja Aasian kuninkaallisia. Kalle Kustaata pidetään tyhjätaskuna eikä hänen jälkeläisiään haluta avioliittoihin oikeiden kuninkaalisten kanssa. Huhujen mukaan kunkku joutuu jopa maksamaan drinkeistään Tukholman baareissa puhumattakaan seuralaisista. Ei kaikissa, mutta useimmissa kumminkin. Ehdotankin, että ruotsalaiset muuttavat kuningaskuntansa perustuslakia ja antavat kaiken omaisuuden Kalle Kustaalle. Se on tavallaan sosialisointia, mutta myös kuninkaallista diktatuuria. Tosiasiassa kuninkaalle kuuluu mitä kuninkaalle kuuluu. Jos tämä ei onnistu, kuninkaan on kutsuttava armeija apuun ja vallattava Ruotsi. Toki Ruotsin armeija on kyllä hemmoteltua pullamössöporukkaa, mutta ehkä sitten Suomen armeija ja Norja voisivat tulla apuun. Siis heti kun Islannin ilmatila on hoidettu kuntoon. Näin saadaan Kuningaskunta kukoistukseensa jo hyvissä ajoin ennen Madeleinen ja Danielin häitä. Vai oliko se jo naimisissa ? No, joka tapauksessa seuraaviin häihin on saatava koko maailman kuninkaalliset taas framille. Muuten en aio matkustaa Tukholmaan.

Ehdotan myös että Yhteisvastuu keräyksen tuotto annetaan lyhentämättömänä Ruotsin kuninkaalle. Pressa Niinistö voi käydä luovuttamassa sen Kallelle. Myös Veikkausvoiottovaroista voitaisiin antaa muutama milli kunkulle. Vaikka yksi lottokierros Ruotsin kuningashuoneelle. Varmasti kaikki haluavat lotota naapurimaan kunnian pelastamiseksi. Kenelle me asitten hymyilemme, jos Ruotsista tulee tasavalta eikä ole enää vekkuleita kuninkaallisia skandaaleja. Alamaisten pitää saada mitä alamaisille kuuluu.

Kunnallisvaalien voittajat

Kunnallisvaalien voija oli selkeäst nukkuvien puolue. Äänestämättä jättäneitä oli peräti 41,8 %. Sillä voittaisi mitkä vaalit tahansa. Nurkan takana häämöttävät Euroopan parlamentin vaalit. Jos paikkalliset asiat kiinnostavat näin vähän, miten vähän sitten kiinnostavat Euroopan asiat. Näiden vaalien ajankohta on kesäkuussa 2014.

Mikä sitten meni pieleen ? Perinteisiä syitä on aina muutama. Ei löydy sopivaa ehdokasta tai puoluetta. Paikalliset asiat eivät kiinnosta. Politiikka ei kiinnosta. Äänestämällä ei oikeasti vaikuta. Näyttää siltä, että eduskuntavaalien proitestihenki ei johtanut uurniolle asti.

Vaalikampanjoinnin viime metrien sekavuus, teki vaikutelman, jossa valtakunnan ammattipoliitikot ja puoluejohtajat kiistelevät valtakunnan asioista. Oikeat paikalliset asiat eivät nousseet esiin. Myöskin Perussuomalaisten oppositiopolitiikka ei ole saanut mitään muutoksia aikaan. Ruikutuista riittää, mutta sillä ei kauan ratsasteta. Väitän, että johtavat poliitikot ovat ajaneet poliittisella eliitillään äänestäjät kumoon. "Hoitakoot sitten hommansa, jos kerran ovat omaaa luokkaansa!" Kansa on edelleen vieraantunut politiikasta. Se on surullista, koska juuri paikallisten asioiden hoidossa on vielä mahdollisuuksia. Valtakunnan ja Europan politiikkaan vaikuttaminen on jo perin konstikasta.

Islannin ilmatilan valvonta

Islanti on pyytänyt Pohjoismaita hoitamaan Islannin ilmatilan valvonnan. Siis myös Suomea. Meillä asiaa on viivytellyt tasaisesti keväästä lähtien odotellen Ruotsin kantaa asiaan. Ilmatilan valvontaan on suhtauduttu periaatteessa myönteisesti. Ruotsikin on halukas lähtemään mukaan tähän tehtävään. Päätöksiä ollaan tekemässä ensi viikolla.

Politiikan osastomme päällikön mukaan viivyttelyä kannattaisi jatkaa vielä hetken. Syynä USA:n presidentinvaalit ja hirmumyrsky Sandy. Miksi näiden syiden takia ? Mitä ne muuttavat ? Islannissahan on perinteisesti ollut Yhdysvaltojen lentotukikohta. Nyt se on käynyt tarpeettomaksi. Mutta presidentin vaihtuessa myös ulkopolitiikka voi muuttua. Liittolaisuus Islannin kanssa voi tuoda uuden kuvion myös Yhdysvaltojen ja NATOn kanssa. Sandyn kohdalla asia onkin monimutkaisempi. Jos pressanvaalit jäävät Sandyn jalkoihin eli hirmumyrsky estää vaalitoimituksen idässä, voi käydä niin, että vaalit uusitaan myöhemmin. Edellä mainitusta syystä johtuen ratkaisu voi viivästyä ja niin kannattaisi tehdä myös Islannin ilmavalvonnan takia.

Jos kuitenkin Suomi haluaa valvoa Islannin ilmatilaa, tarvitaan tietenkin uutta hävittäjäkalustoa. Nyt sitä on saatavilla ja vielä halvalla. Nimittäin viime vuosina Kreikka on varustanut miljoonilla omaa ilmapuolustustaan. Julmasta velkautumisesta huolimatta varusteluun on riittänyt rahaa. Kreikka on Euroopan kärkimaita paitsi velkaantumisessa myös asevarustelussa. Nyt Urpilainen ja Katainen voisivat lainata lainojen vakuudeksi muutamia huippuhävittäjiä Islannin ilmavalvontaan. Kreikka ei niitä tarvitse, koska kukaan ei ole kiinnostunut maasta eikä halua niskoilleen umpivelkaantunutta konkurssia. Jopa naapuri Turkki haluaa pitää näppinsä erossa rakkaasta naapuristaan. Siksi heikossa hapessa Kreikka tänä päivänä on.

Valitse minut !

- Periksi ei anneta
- Apunasi myötä- ja vasta mäessä
- Vastuullisia lupauksia
- Vapaa vaihtoehto
- Avoimuuden puolustaja
- Rohkeasti hyvän puolesta
- Luotettavaa työtä sinun hyväksesi
- Välittäminen luo hyvinvointia
- Monipuolista ja pitkäjänteistä työtä kuntalaisten ja kunnan eduksi
- Käytä club-etusi
- Vaikuttava valinta
- Osta tänään maksa vasta toimituksen jälkeen
- Valikoimaa ja laatua
- Juhlaviikko huipentuu
- Kaikista malleista 10 % alennus
- Vaihtotarjous kaikkiin toimiviin laitteisiin
- Vastuullista politiikkaa kaiken ikäisille
- Vuosien kokemuksella luotettava valinta
- Osta kolme, maksa kaksi
- Aikuisen makuun
- Aikuiselle naiselle sopivat koot
- Ratkaisevan edullinen

Liukas keli yllätti

Liukas keli yllätti autoilijat. Tänäkin syksynä satoi lunta. Vaikka sääennustukset povasivat lumisadetta, lumentulo yllätti autoilijat housut kintuissa. Monellakaan ei ollut käsitystä, että keli voisi olla liukas. Rengasliikkeissä ei ollut vielä eilen ruuhkaa, mutta tänään on toisin.

- Kolmessa vuorossa painetaan. Koskaan ei ole ollut näin paljon soittoja, ei ehdi juuri renkaita vaihtamaan, kun pitää vastailla puhelimeen, kertoo nimeltämainitsemattoman rengasliikkeen tuntemattomana pysyttelevä huoltopäällikkö.

Useilla teillä oli jäistä lunta. Se teki teistä liukkaita. Ylämäet olivat erityisen liukkaat. Myös alamäessä oli liukasta, samoin risteyksissä. Monet työtätekevät jättivät autonsa kotiin ja käyttivät julkisia kulkuneuvoja. Ylämäkiin oli aamupäivällä juuttunut rekkoja, busseja ja pakettiautoja, joissa ei käytetä talvirenkaita lainkaan. Muutamia ojaanajojakin nähtiin, mutta niistä selvittiin säikähdyksellä.

- Muistaakseni viime talvena ei ollut läheskään yhtä liukasta.
- Eilen aurinko paistoi ja otin aurinkoa terassilla. Liukkaus yllätti minut täysin. Ajoin ojaan ihan koemielessä. Mistä näitä lumia oikein tulee ? En ole ennen nähnyt tällaista.
- Odotan innolla taas ensi vuotta. Liukkaus yllättää niin totaalisesti, ettei ehdi ajattelemaan mitään.
- Minusta parasta elämysviihdettä on yllättävä liukkaus. Se voittaa kirkkaasti rajuilman, kaatosateen ja helteen.
- Yritän bongata aina kaupungin liukkaimmat tiet uuden lumen tultua. Niillä näkyy eniten ojaanajoja ja peltikolareita.
- Voi, tulisipa joskus lunta kesälläkin ! Silloin kukaan ei ehtisi laittamaan talvirenkaita ja saisi körötellä kahtakymppiä kieli keskellä suuta.
- Parasta talvessa on liukas keli. Sen jälkeen saa vääntää vakuutusyhtiön kanssa monta kuukautta ja pitkä talvi on kohta ohi.
- Muistan syyskuun -83. Tiet olivat yht´äkkiä peilijäätä ja tienpenkalla oli enemmän autoja kuin tiellä. Oli se liukasta. Ei oo enää, niinkuin ennen !!
- Onneksi kaupunki ei ole vielä ehtinyt auraamaan ja hiekoittamaan. Voi rauhassa harjoitella jäärata-ajoja varten.

Saisinko D-vitamiinia ?

- Saisinko D-vitamiinia ?

- Kyllä vain. Haluatteko tabletteina vai nesteenä ?

- Pillerit kelpaavat.

- Tässä olisi D-vitamiinineja, joissa ei ole yhtään D-vitamiinia.

- Mitä !!! Minähän pyysin D-vitamiinia ?

- Niin, kyllä tässä lukee D-vitamiinia, muttei tässä sitä kuitenkaan ole.

- Mitä se sellainen on ? Haluan D-vitamiinia, jossa on D-vitamiinia.

- Meillä on tässä D-vitamiinipillereitä, joissa on kaksikymmentä prosenttia D- vitamiinia. Haluatteko sitä ?

- Minähän sanoin, että haluan D-vitamiinia. Ei mitään prosentteja.

- No, tässä tuotteessa on puolet D-vitamiinia ja tässä kolmannessa D-vitamiinipitoisuus on peräti kolme neljäsosaa.

- Eikö teillä todellakaan ole ihan pelkkiä D-vitamiinipillereitä

- On tietysti, mutta se teidän kannattaa tarkistaa tästä Eviran listasta. Siinä on kerrottu, kuinka suuret pitoisuuden kussakin tuotteessa on ?

- Miksi minun, ettekös te ole täällä töissä ?

- Olen kyllä, mutten ole ostamassa vitamiineja.

- Antaa olla, saisinko paketin Buranaa, siinä ei varmaankaa ole D-vitamiinia ?

- Meillä on myös päänsärkylääkettä jossa on lisänä D-vitamiinia.

- Antakaa nyt sitä Buranaa, Ibusalia, Aspiriinia, Finrexiä, mitä vain !

Auringonpaisteesta kiitos !

Kiitos auringonvalosta,
kiitos kirkkaudesta,
kiitos lämmöstä,
kiitos pään sisäosien valaisemisesta,
kiitos positiivisesta ajatuksesta,
kiitos valoisasta näkymästä,
kiitos sinisestä ja pilvettömästä taivaasta,
kiitos tästä päivästä
Suurkiitos !

Ei olis tarttinnu mun takia, mutta kiitti kumminki !

Madeleine kihloihin

Uutiset kertovat, että Ruotsin kuuluisin sinkku, prinsessa Madeleine, on mennyt kihloihin. Jihaa !!! Vihdoinkin on löytynyt sopiva mies, joka kelpaa Maddelle/joka haluaa Madden. Kuningatar Silvia on palannut Suomesta/Saksasta/Karibialta Ruotsiin valmistelemaan kihlajaisia/häitä/eroa. Kuningas Kalle Kustaa on ostanyt häälahjan/lähtenyt baariin/tavannut salaisen(julkisen) rakastettunsa. Hovista kerrotaan, että sulhanen on suomalainen/ruotsalainen/usalainen miljonääri/miljardööri/lottovoittaja. Sulhon nimi on Christopher O´Neill/Björn Borg/Calle Anka. Hän on iältään 37-/59-/78-vuotias, muttei osaa suomea/ruotsia/venäjää. Pian Tukholmassa nähdään suuret häät/kihlauksen purku/viikonlopun liikenneruuhka. Pari on julkisesti jo suudellut/laulanut karaokea/flirttaillut muita.

Ruotsinmaalla on siis kaikki jälleen hyvin, joten lycka till/skål/heja norge kaikille asianosaisille. Kannattaa ostaa jo liput ruotsinlaivalle, koska siten varmistaa eturivin paikat kesähäihin/liput Gröna Lundiin/perjantaipullon Sergelin torille.

Kunnallisvaalit

Viimeaikaiset vaalitentit ovat hauskaa viihdettä. Puolueiden puheenjohtajat puhuvat valtiollista politiikkaa. Teemat ja pulmat liikkuvat riittävän korkeissa sfääreissä ja mielikuvissa. Siitä he saavat päivittäisen leipänsä. Paikalliset asiat ovat jotain aivan muuta. Jokaisella kunnalla on omat waterloonsa, mutta niistä varmasti vaikein on kuntien huono talous. Kunnissa paasataan omia suosikkiteemoja, paikallista populismia tai sitten kaikkea yleistä hyvää kaikille. Pitkäaikasen kuntatyöntekijän näkökulmasta valtuutettuja odottaa vaikea tehtävä. Rahat eivät riitä ja todellisia säästöjä on saatava aikaan.

Oikea kysymys paikallisehdokkaalle kuuluukin: mistä säästetään? Eikä nyt ole kyse pelkästään ensi vuoden säästöistä. Verotulojen väheneminen heijastuu jokaisen kunnan ja kaupungin talouteen monelle vuodelle eteenpäin. Velkaantuminen lisääntyy. Palvelujen laajentamista ei ole reaalisesti varaa rahoittaa. Joka muuta puhuu, ei tiedä todellista tilannetta. Se uskallan sanoa näin sisältäpäin katsottuna.

Erityisesti monet pienet, työttömyydestä kärsivät kunnat ovat liipaisimella. Vaikka lama loppuisikin ensi vuoden jälkeen, vaikutukset ovat monivuotiset. Ehdokkaat eivät halua puhua tästä mitään. Päivä paistaa vielä ensi sunnuntaihin ja vuoden loppuun. Vastuunkantajat tulevat olemaan kysyttyä tavaraa vuoden alusta lähtien. Nyt tarvittaisiin tietoa ja järkeviä, pitkän aikavälin ratkaisuja. Leikkaukset koskevat, mutta ilman niitä tilanne ajautuu vielä huonommaksi. En suitsuta minkään puolueen tai aatteen puolesta. Järkeviä ihmisiä on jokaisella suunnalla. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan reaalipoliitikkoja, jotka eivät kaihda selkeitä valintoja ja vastuun ottoa. se ei ole seksikästä, mutta takaa elinvoimaisuuden. Populismiin ei nyt vaan ole varaa. Popolismilla varmistetaan kunnan ajautuminen vararikkoon ja kuntaliitoksiin.

Perussuomalaisten jytky valtuustoihin tuo varmasti uusia "suorasukaisia" ihmisiä ja ehdotuksia kunnan palvelujen ratkaisemiseksi. Tätä tilannetta ei kuitenkaan tulla selvittämään huulenheitolla tai yliampuvilla ehdotuksilla. Edessä on sen verran monimutkainen yhtälö palvelujen tuottamisen, eläköityvän henkilöstön ja verotulojen pienenemisen kesken, ettei käy kateeksi tulevia valtuutettuja.

Suurin osa kunnan menoista menee sosiaali- ja terveysmenojen sekä koulutuksen kustannuksiin. Rahat kuluvat pääosin palkkoihin ja seiniin. Veroja ei voida loputtomasti korottaa. Kallis, jokaisen kunnan ikioma hallinto vie liian paljon rahaa harakoille. Yritysten verotulot ovat pienentyneet viime vuosina. Siinä ei tapahdu suurta muutosta. Samanaikaisesti valtio vähentää valtionapuja.

Itse en kaipaa valtuutetuksi. Myös siksi kävin äänestämässä jo hyvissä ajoin ennakkoon. Pehmeitä puheita ja kaverieta riittää ehdokaskentässä. En halua olla inhorealisti, mutta ainakin uusien valtuutettujen kaste tulee olemaan karu.
Vähästä on huono jakaa hyvää, mutta yhteistyöllä ja maltilla selvitään. Kannattaa kuitenkin kuunnella suodattimella seireenien soitantaa.

Nautiskelijat lihovat liikaa ?

Tutkijat ovat repäisset esiin taas uutta ja tieteellisesti tutkittua tietoa. Elämästä nautiskelevat ihmiset lihovat muita enemmän. Sitä pidetään suurena terveysriskinä.

Koska itse kuulun tähän nautiskelijoiden epämääräiseen, mutta suureen joukkoon, haluan julkituoda seuraavaa:
Omien tutkimusteni mukaan lihavuuden tutkijat ovat laihoja ja elävät tylsää, säännöllistä ja konrolloitua elämää. Heidän mielenlaatunsa johtaa siihen, että elämä on lyhyempi, mutta pitkäveteisempi kuin meillä nautiskelijoilla. Laihat yrittävät löytää vikoja muista ja haluavat kieltät kaikki kivat asiat. Lihavat ovat lähes aina hyväntuulisia (katsokaa vaikka Isä Mitroa). Nautiskelun kautta me hyväntuuliset ihmiset annamme myös energiaa ja hyvää ilmapiiriä tiukkapipoisille, usein pedanteille itsensä kiduttajille. Me emme odota, että voisimme nauttia elämästä päästyämme läpi dietin, juostuamme puoli- tai kokomaratonin tai jäätyämme eläkkeelle. Me olemme armollisia ja teemme sen heti. Tai viimeistään iltapäivällä. Tai iltayöstä blondin kanssa.

Elämämme saattaa lyhentyä lihomisen seurauksena. Tämä myönnetään. Mutta vastaavasti se pitenee hyvänlaatuisten hormoonien, iloisen fiiliksen ja naurun takia. Siksi me, elämän nautiskelijat, elämmekin pidempään. Samalla näytämme pitkää nenää kaikelle valvonnalle, rajoituksille ja säännöille. Tunnuslauseemme on : "Elämä on ihanaa!" Ja jos tämä elämä ei satu olemaan ihanaa, niin seuraava elämä ainakin on.

Sitäpaitsi, en ole yhtään liian lihava vaikka nautiskelenkin.

Steve Vai

Tampereen Pakkahuoneella esiintyi kirtaristivirtuoosi Steve Vai. Häntä pidetään maailman parhaana kitaristina. Hän on nopea ja monipuolinen. Steve Vai lupasi heti vetää neljän tunnin setin ja lupasi myös, että kaikki lähtevät konsertista tyytyväisinä kotiin. Vai on mahtava kitaristi hänen tekniikkansa on loistava. Hän on hyvin monipuolinen. Vai on kehittänyt Ibanez kitaroita, joita vaihdettiin jatkuvasti. Soundit olivat puhtaat ja eri kitaroilla oli mahdollista liikkua rockin eri alueilla. Seuraílin Vaita ensi lavan reunalla ja sitten salin pelällä. 52-vuotias Vai on siitä kiitollinen soittaja, että hän tulee soittamaan yleisölle. Hän ei kikkaile omalla persoonallaan tai ylimielisillä spiikeillään. Vai on soitellut Zappan, Davis Lee Rothin, Ozzy Osbornen. Motörheadin ja Whitesnaken kanssa. Ammattitaito on hionut Vaista yleisöä palvelevan ammattilaisen. Nyt Pakkahuone oli Euroopan kiertueen starttipaikka. En tunne Vain musiikkia kovinkaan hyvin, mutta uutuuslevyä "the Story of light" oltiin promoamassa. Bändin muut jäsenet ovat myös huippuyksilötä. Kitaristi Dave Weiner, rumpali Jeremy Colson, basisti Philip Bynoe ja harpisti Deporah Henson-Conant vetivät omat soolonsa virtuositeetilla. Välillä sävellettiin biisiä suomalaisten Mikon ja Jonnan kanssa, mutta juttu meni hieman käsille. Mutta musiikkia tuli laidasta laitaan ja tuhatpäinen 40 vuotiaiden miesten joukko huokui tyytyväisyyttä. Minulle riitti 2,5 tuntia.

Kotimatkalla mietin miksi en ollut innostunut. Onko minusta tullut heikinheimolainen perfektionisti vai mikä Vaista jäi puuttumaan. Vai soitti juuri kuin olin odottanutkin. Tilulilutukset olivat toinen toistaan parempia. Välillä säröä väliin harmoniaa. Mutta jotain puuttui ! En tiedä mitä. Ehkä virtuoosi ei sittenkään laittanut kaikkea peliin, ehkä bändi komppasi Vaita, muttei yhteinen fiilis kohonnut kattoon ? Viime aikoina olen kuullut hyvää musaa lähinnä nuorten poikien soitossa. Kun siinä on se hurmos ja into, ei keskinkertainen soittotaito haittaa. Tässä oli varmaankin toisin päin. Norhern Governersin ja Mike Sternin vedot ovat olleet parempia. Nissä on jotain yhteistä iloa huipputaidon lisäksi. Sitä jäin kaipaamaan.

Niin, kuulin yhden biisin laulajatar Beverly McClellanin esittämänä. Hän oli lämppäri. Jos olisin tajunnut, olisin tullut aikaisemmin. Hän oli häikäisevä. Hän aloitti jo ennen kahdeksaa ja Vai aloitti puoli yhdeksältä. Hienoa ! Ei tarvita väsyttäviä yökonsertteja.

Mikko Koivu TPS:n riveihin

Luotettava NHL-mies Mikko Koivu tulee vahvistamaan Tepsin rivejä. Työsulku on tuonut jo kourallisen ammattilaisapuja rapakon takaa. Kiinnostus kiekkoa kohtaan nousee. Myöskin joukkueiden taitotaso vahvistuu. Ne, joilla on varaa saavat vetoapua sekä kentälle että katsomoihin. Nimekkäät pelaajat kiinnostavat missä tahansa ottelussa ja rahallista lisäystä on lupa odottaa kaikkialle.

Varjopuoli on kuitenkin edessä. Joskus työsulku loppuu ja NHL-avut matkaavat takaisin omaan sarjaansa. SM-liigan valmentajat joutuvat pähkäilemään taas uuden tilantaan kanssa. Vaikka apumiehet tuskin pelaavatkaan aivan täysillä, tuo pelisilmä ja luotettavuus lisävoimaa joukkueisiin. Koivu, Niemi, Niittymäki ja Filppula saavat ehkä työsulun pitkittyessä Selänteen ja vielä muutamia muita supertähtiä seurakseen. Kevät saattaa tuoda toisenlaisia uusia tuulia, kun tähdet ovat poissa ja pudotuspelit alkavat. Joukkueiden mentaaalikunto ratkaisee. Viime vuosina runkosarjan voittaja ei ole ollut mestari. Se tuo oman jännityksensä liigaan.

Suomi putosi maailmankartalta

Eilen Suomi putosi maailmankartalta. Ette ehkä kuullut tömähdystä, mutta näin pääsi tapahtumaan illalla tiukan äänestyksen jälkeen. Sensijaan Australia ja Luxenburg pääsivät maailmankartalle. Ulkoministeriö valittaa tapahtunutta ja ottaa kaiken vastuun. Passit kerätään ensi viikolla pois ja eduskunta on jo valmiiksi lomalla. Presidentti jätti eronpyyntönsä ja matkusti Kultarantaan. Suomen hallinnasta käydään kovaa kisaa. Olisiko se Venäjä vaiko naapurimaa Ruotsi ? Yhtenä mahdollisuutena pidetään, että Suomi liitetään joko Australiaan tai Luxenburgiin. Toki Luxenburg olisi hieman käytännöllisempi vaihtoehto, mutta myös Australia kiehtoo. Siellä on kenguruja ja aboriginaaleja. Vedonlyöntitoimistot ympäri maailman ovat veikanneet Suomea liitettäväksi Kreikkaan. Myös Espanja on mainittu. Useat Euroopan maat pitävät Kreikkaa hyvänä ratkaisuna, koska silloin Euroopan velkakriisi saataisiin pois päiväjärjestyksestä tai ainakin tunnollisten suomalaisten kontolle.

Suomen turhin julkkis

Vuoden visaisin hetki on koittanut. Tutkivan journalistiikan tiimimme on sulkeutunut salaiseen paikkaan. Vasta kun savu tuprahtaa savupiipusta, ratkaisu on tehty. Toimintapaamme on plagioitu mm. paavin valinnassa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että täällä keksittiin ensin kyseinen toimintatapa.

Salaisista papereista on tihkunut kuitenkin tietoja korkeimmalle johdolle. En voi pitää näitä tietoja enää piilossa, koska tiedän kuinka paljon Suomen kansa janoaa tuoreita uutisia.

Useita tuttuja nimiä vilahtelee tämän vuoden ehdokaslistalla: perussuomalaisten kova h-linjan kolmikko Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari, sympaattinen perheenäiti ja aina yhtä uhrautuva vaimo Nina Mikkonen, irtisanottu, väärinymmärretty ja taas takaisin töihinotettu Hilkka Ahde, ex-raittiusmäkimiehet Matti Nykänen ja Harri Olli, d-hiihtäjät Mieto, Kirvesniemi, Immonen, Kuitunen, Varis, Isometsä, Jauho, Räsänen, Kangasniemi, Kyrö, Petäjä, Aho ja Vähäsöyrinki, styylaajat Susanna Ruusunen ja Martina Aitolehti, presidenttiehdokas Haaviston vaimo tai mies, Alex Hextal Flores (joku ulkolainen joka tapauksessa).

Oikeat superjulkut ovat kuitenkin muita henkilöitä. Lopuullinen valinta mutkistui aivan viime metreillä. Monivuotinen kestosuosikki Tuksu Tukiainen on saanut yllätävän kovan kilpakumppanin dosentti Bäckmanista. Tiimin sisällä on ollut kahdenlaista ilmaa ja Backmannin joukot ovat kasvaneet viime päivinä lähes kahdella sadalla prosentilla.

Tukiaisen kannattajat vetoavat naisen vahvaaan blondimaisen älyyn yhdistettynä uhkeaan botox-ulkonäköön. Voidaan sanoa, että hän on lähtenyt kisaan panemalla likoon viimeis hiuskarvansakin. Bäckmannin kannattajat valittavat, ettei Tukiainen ole tehnyt mitään uutta tänä vuonna. Samaa bilettämistä ja turhustelua.

Bäckmannin joukot painottavat tikusta asiaa linjaa ja naapurimaamme suuren ja mahtavan pelottelulla. Tämä kaikki on uutta ja virkistävää tässä kilpailussa. Lisäksi Bäckmannin etuna on supisuomalainen lähes soinimainen ulkonäkö. Eli kaikenkaikkiaan hyvinvoiva, laiskanpulska heppu. Tukiaisen joukot eivät pidä Bäckmannia lainkaan oikeana ehdokkaana, koska hän on selvästi tosissaan. Julkisuushakuisuus kyllä myönnetään, mutta Backmannin sanotaan yrittävän aiheuttaa oikeita kriisipesäkkeitä.

Tasapeli kisassa ei tule kyseeseen. Sen sanoo järkikin. Kuka nyt sanoisi olevansa toinen Suomen turhimmista julkkiksista. Päätös tehdään, vaikka se veisi kymmenen vuotta. Mainittakoon vielä, että Matti Nykänen on voittanut kisan peräti kolme kertaa ja Tuksu kaksi kertaa.

Päätän raporttini salaisesta paikasta, josta näkee tutkivan journalistiikan osaston salaiseen piilopaikkaan. Ratkaisu on edelleen kovin kaukana, mutta raportoin tuloksesta epäröimättä, kunhan se saadaan aikaan. Veikkaan kuitenkin, että Tukiaisen joukot johtavat 53% - 48%. Tarkkasilmäisimmät huomaavat, ettei siitä tule sataa, mutta tästä näkee miten kovaa ja taktista peliä pelataan.

Kiltin salaisuus

Paljon on pohdittu sitä, mitä skottimiesten kiltin alla luuraa. Onko siellä alushousut, joku lämmitin vai ei mitään ?

Brysselin yössä tapasin pari skottiherraa, jotka olivat saapuneet seuraamaan MM-karsintaottelua Belgia-Skotlanti. Jalkapallokuulumisten jälkeen päästiin itse asiaan. Kilttiin. Miehet pitivät hameita ! Eikä ihan mitkä tahansa miehet vaan rumat karvaiset karpaasit, jotka pääsisivät hyvin johonkin kauhuleffaan. Itse hameeseen oli laskostettu 9 metriä ruutukangasta. Se on siis kohtuullisen raskas. Kiltin etupuolella on jonkinlainen pussi tai koristepussi. Kilttiä pidetään vain harvoin, juhlissa tai kuten tässä oman maan futiskunnian juhlistamiseksi.

Mutta sitten itse asiaan. Mitä on kiltin alla? Kaveri ei ollut kysymyksestä moksiskaan vaan näytti salaisuuden meille. Paikalla oli myös naisihmisiä, joten esittely tapahtui takaviistosta, ettei kukaan säikähtäisi. Paljas takamus sieltä vilahti esiin. Ei mitään housuja tai lämmityslaitteita. Eli nyt sen saavat tietää kaikki. Kiltin alla ei ole mitään vaatetusta vaan pelkät sukukalleudet paljaana.

Nostan hattua näille jörtsiköille. Enkä tarkoita pelkästään näitä kahta hemmoa. Heitä oli Brysselissä satoja ehkä muutama tuhat. Vielä seuraavanakin päivänä skottiäijät painelivat kiltteihin sonnustautuneina ympäri keskustaa. Lämpötila oli siinä kymmenen kieppeillä. Nyt sen tiedätte ja voitte kailottaa kaikelle kansalle, erityisesti naisille. Kiltin alla on pelkät kilkuttimet.

Brysselissä

Olen eka kertaa Brysselissä. Olen kyllä mennyt kolme kertaa lentoasemalta jonnekin muualle Belgiaan, mutten ole koskaan ollut Bryssel Cityssä. Kolmen tunnen jälkeen voiN raportoida ensikosketuksesta.

Tällä Brysselissä joka toinen kymmenkerroksinen talo on Euroopan Komissio. On se mahtava organisaatio tämä komissio. Näiden komissiorakennusten viereen ollaan rakentamassa lisää komissioita. Joissakin maissa komissio tarkoittaa lisämaksua tai pelkkää maksua. Nyt ymmärrän miksi näitä komissioita pitää olla niin valtavasti. Muinaisen ruotsinvallan aikaan kruununvoudit keräsivät suomalaisilta talonpojilta ja porvareilta komissioita. Mikään ei ole siis muuttunut sadoista vuosista huolimatta. Tai on se, että meikäläinen taviskin voi hyvin katsella näitä komissiopaikkoja.

Lounasruokala oli nimeltään vaatimattomasti Wall Street. Aika tavallisen näköinen päiväravintola. Kun astuimme sisään noin viittä vaille puolipäivän, ravintola ammotti tyhjyyttään. Hetkessä kaikki paikat, n. 60-70, olivat täpötäynnä. Kolme tarjoilijaa ja kaksi kokkia juoksivat tällaisen määrän lounaita kokoon tunnissa. Vauhti oli melkoinen ja onnittelimme itseämme, koska olimme löytäneet hyvän paikan. Kirjoittamaton totuushan on, että hyvän ruokapaikan tunnistaa täydestä salista. Simpukoita ei ollut tarjolla, koska simppuaika oli juuri mennyt ohi. Nyyh ! Maukas kana-ateria, creppi appelsiinikastikkeella ja pieni olut maksoivat 15 ekeä. Tarjoilijoiden vauhti oli melkoinen, mutta asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Kaikenkaikkiaan elämä on Brysselissä mukavaa. Ainakin muutaman tunnin ajan. Täällä varmasti kelpaa olla, jos tykkää hallinnosta. Erilaisia ja erisävyisiä harmaita rakennuksia ja erikokoisia Unionin keltatähtisiä lippuja. Siinä tiivistetysti Bryssell kahdella sanalla. Nyt en siis puhu oluesta, ranskalaisista perunoista tai suussasulavista suklaakonfekteista. Puhun harmaasta arjesta ja hallinnosta. Koska aihe ei näytä kiinnostavan suuremmiten ketään lukijaa, päätän raporttini Brysselistä. Salut !

Kuningatar Silvia maanpakolaisena Suomessa

Kuningatar Silvia on hakenut turvapaikkaa Suomesta. Silvia saapui maahamme muka puhumaan Hanasaasessa järjestettävään seminaariin. Tosiasiassa Silvia on saanut tarpeekseen Kallen metkuista. Lisäksi media on kiusannut Silviaa jo vuosikymmeniä.
"En olisi missään nimessä lähtenyt kunkun puolisoksi Ruotsinmaalle, jos olisin tiennyt mikä minua odottaa. Muitakin kosijoita oli, mutta jotenkin Kallen huumori ja lepertely sai minut pauloihinsa" toteaa katkeransuolainen Silvia harvinaisen suorapuheisessa haastattelussaan.

Suomalaisviranomaiset ovat pikavauhtia muovaamassa uusia perusteita turvapaikkalakiin. Jatkossa väsyneet kuninkaalliset toivotetaan tervetulleiksi maahamme aina, jos he tulevat Ruotsista. Eduskunta saa lakimuutoksen käsiteltäväkseen pikavauhtia iltapäivällä. Lakiehdotuksen odotetaan menevän läpi tiukassa äänestyksessä, vaikka kansanedustjat ovat edustamassa maatamme ulkomailla, vaalikiertuella maakunnissa, perunanostolomalla, huostaanottamassa venäläislapsia tai lätkämatsissa. Perustussuomalaisten odotetaan vastustavan hallituksen esitystä, vaikka vastalahjaksi on tarjottu Lapin maaherran, liikenneministeriön kansliapäällikön, poliisin hankintapäällikön ja jäänsärkijän kapteenin virkoja. "Ruotsalaisia emme ole, venäläisten lapsia emme ota, olkaamme siis perussuomalaisia", toteaa puheenjohtaja Soini lyhyessä tiedotteessaan. Kuningatar Silvia on tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan valmis liittymään perussuomalaisiin, jos turvapaikka ei muuten irtoa.

Tiettävästi Ruotsin armeijan polkupyöräpartio on valmiustilassa Värtahamnin satamassa odottamassa käskyä vallata Espoo. Lähtö on viivästynyt, koska ruotsinlaivalta on puuttunut armeijan kenttäkeittiö, jossa valmistetaan perinteisiä kansallisruokia lihapullia ja limsaa. Lisäksi sotapoikien juomapullot olivat unohtuneet kaikessa kiireessä varuskuntaan.

Vaikka Suomen ja Ruotsin vuosikausia jatkuneet hyvät suhteet ovat vaakalaudalla, odotetaan kriisin ratkeavan rauhallisesti neuvottelemalla. Presidentti Niinistö ja ulkoministeri Tuomioija matkustavat pikapikaa Ruotsiin. Mukana on neuvotteluvaltteina kaksi vaihturia: Lenita Airisto ja Elisabeth Rehn. Kuningas ei tiedä tapahtuneesta mitään. Hänhän ei ole ollut vuosiin puheväleissä Silvian kanssa, joten hän tuskin huomaa muutosta. Ruotsin hallitus harkitsee suomalaisten ehdotusta vakavissaan. Se toisi tarvittava rauhan kuningashuoneeseen. Tosin varmojen lähteiden mukaan Ruotsi tinkaa kylkiäisenä myös jonkun Tukiaisen.

Mannerheim-elokuvan innoittamana

Tutkivan journalistiikan osastomme on saanut tunnetusti varmoista lähteistä peräisin olevan suunnitelman uudesta Ylen jatkosarjasta. Se on sarja Mannerheim-leffan jalanjäljissä. Ylen saama valtaisa huomio ja minimalistisella budjetilla tuotettu viihdeohjelma Mannerheimistä saa jatkoa. Kaikki muutkin pressat saavat halpisviide-elokuvan. Se on heille aivan oikein. Miksi vain Mannerheim saisi viihde-elokuvan elämästään. Tasapuolisuuden vuoksi muidenki tulee saada oma kulttielokuva. Budjetti yhtä leffaa kohden on samaiset 20.000 euroa tai vähemmän. Suuntaviivat ovat myös samat eli entisiä presidenttejä istutetaan uusiin ympäristöihin. Näin saadaan uudenlaista näkökulmaa kunkin presidentin elämästä, luonteesta ja yksityisyydestä.

Paasikivi on omassa elokuvassaan munkki Tiibetissä. Hän ei puhu mitään. Hän on aito dalai-lamaisti. Hän soittaa kelloa ja vaipuu pitkäaikaiseen rukousasentoon. Kiinalaiset käyvät välillä pidättämässä Paasikiven, mutta tämä ei ole moksiskaan vaan jatkaa rukouksiaan karussa vankilassa. Paasikiven kuva tullaan myöhemmin painamaan itsenäisen Tiibetin omaan rahayksikköön, lamaan, vuonna 2055. Elokuva näyttää kestävän viisi tuntia, mutta tosiasiassa neljä tuntia näytetään paikallaan pysyvää valokuvaa polvillaan rukoilevasta Paasikivestä. Kustannukset ovat 4.855 euroa, joista esiintymispalkkiota ja rojalteja paikalliselle Dalai-lama Seuralle yli puolet.

Kekkonen on omassa leffassaan meksikolainen vallankumoustaistelija. Hänellä on paksut mustat Zapataviikset ja hulmuava pitkä tukka. Kekkonen ratsastaa kuumalla raudikolla ja ampuu kivääreillä ilmaan. Välillä maahan putoaa kasoittain muuttolintuja eikä vallankumouksestakaan tule yhtään mitään. Kekkonen päättää lähetä laittomaksi siirtotyöläiseksi Amerikkaan. Juuri alittaessaa tai ylittäessään rajaa, hänet napataan kiinni ja palautetaan takaisin köyhään Meksikkoon. Seuraavaksi Kekkonen ryhtyy huumeiden salakuljettajaksi. Kaikki menee aluksi hyvin ja Kekkosesta tulee oikea jengikingi. Raha ja viini virtaavat. Isoja maatiloja, kauniita naisia ja loistoautoja vilahtelee leffassa loputtomasti. Loppu on kuitenkin karu, koska Kekkonen ammutaan jengisodassa. Elokuvaan käytetään rahaa vain lehtoihin Mexiko Citystä Laredoon ja takaisin, koska muu rahoitus tulee paikallisilta kartelleilta.

Mauno Koivisto on yksi viidestä miljoonasta Jantsejoen patotyöläisestä. Hän kaivaa mutaa ja hiekkaa paljain käsin yllään vihreä sarkapuku ja Maolippis. Manu haaveilee kotikylän kauniista naapurintytöstä nimeltään Telle mun sun. Päivät vierähtävät nopeasti patotöissä, koska iloiset työläiset laulavat kauniita kiinalaisia kansanlauluja ja patotyönjohtaja tuo työläisille hyvää käsirasvaa. Yhtenä päivänä työläiset saavat palkkioksi lomapäivän. Silloin Manu matkustaa katsomaan Telleä. Manu lupaa tytölle tuoksuvaa käsirasvaa, jolloin tyttö lähtee Manun mukaan patotöihin. Loppu on karu, sillä Telle rakastuu pomoon eli käsirasvan tuojaan ja heistä tulee yhdessä maakunnan puoluepiirin dynamo. Manu jatkaa uurastustaan patotöissä ja näkee vain kuvia rakastamastaan naisesta työmaan seinälehdissä. Rahaa elokuvaan kuluu vaivaiset 25 euroa, koska Kiinan valtio sponssaa muut kulut. Rahaa tarvitaan vain filmin lähettämiseen Ylelle. Tosiasiassa filmiryhmä joutuu sitoutumaan 20 vuoden patotyöhön. Sillä rahoitetaan leffanteko. Valitettavasti elokuva valmistuu vasta vuonna 2032.

Presidentti Ahtisaari on pingviininä Alaskassa. Maralla on frakki päällä tuhansien pingviinien joukossa. Maran erottaa muista pingviineistä kaksinkertaisen kokonsa takia. Pingviininaaraat munivat munan ja uroot, Mara mukaan lukien, lähtevät hakemaan ruokaa perheelle. Alkaa jännittävä vaellus kalaisille vesille ja onnistuneen sukelluskalastuksen jälkeen yhtä jännittävä vaellus takaisin. Matkalla Mara laihtuu muiden pingviinien kokoiseksi. Mara löytää kyllä kalaa, muttei löydä enää puolisoaan. Mieli on syystäkin matalalla. Sen jälkeen hän antaa kalat hyväntekeväisyyteen ja saa siitä hyvän mielen. Loppukuvassa aurinko laskee jäätikköisten vuorten taakse ja Maralle muodostuu pyhimyskehä pään ympärille. Kustannukset ovat yhteensä 19.999 euroa, joista suurin osa menee alaskalaisten näyttelijöiden juomakuluihin.

Sarjan viimeisessä osassa presidentti Halonen on Hawajilla. Hän on yhdellä saarella matkailijoita vastaanottavana rantatyttönä. Juuri hän laittaa lait turistien kaulaan, laulaa ja soittaa pientä ukuleleä. Tarjalla on vain kaislahame päällä. Rinnat ylpeästi pystyssä Tarja hoitaa perinteistä tehtäväänsä ja turistit ovat tyytyväisiä. Välillä joku venäläisturisti yrittä viedä hänet mukanaan Siperian öljykentille, mutta Tarja pysyy peräänantamattomasti uskollisena kansalliselle tehtävälleen ja aatteelleen. Iltaisin Tarja istuu nuotiolla tyttökaverien kanssa
ja laulaa perintesiä hawajilaisia kaipauslauluja. Mitä oikein kaivataan, jää katsojan pohdittavaksi. Kustannukset 72.000 euroa. Vähän kallista, mutta muista leffoista säästyy hyvin rahaa.

Sarjaa on jo ehditty myydä ennakkoon ainakin Saameeen, Ahvenanmaalle ja Viroon. Myyntituloilla voidaan rahoittaa vielä tuleva elokuva Niinistöstä. Hänen viiteympäristökseen on valittu Intian Bombay, eikun Mumbay. Kuvauksia tehdään kaduilla, turuilla ja toreilla. Mutta onko hän katulapsi, ihminen vai apina, jää
myöhempien Ylen hallintoneuvostojen päätettäväksi. Joka tapauksessa kiinnostava
finaali tälle huippusarjalle.

Felix Baumgartner

Uskomaton suoritus toteutui. Felix Baumgartner teki lukuisia maailmanennätyksiä hyppäämällä 39 kilometrin korkeudesta ja nopeuttakin oli valtaisat määrät jopa yli äänenopeuden. Luusisi siinä menevän puurot ja vellit mahassa sekaisin. "Tulen kotiin" olivat hänen legendaariset sanansa. Oli upeaa seurata uskomatonta suoritusta netistä suorana. Runsaan neljän minuutin putoamisen jälkeen varjo avautui 1500 metrin korkeudessa. Baumgartner oli hypyn aikana vakaasti samassa asennossa. Hypynjohto pyysi häntä puhumaan, jottei tämä menettäisi tajuntaansa. Felix putosi jaloilleen varjonsa kanssa jonnekin autiomaahan. Paikalle pyrähtivät avustajat välittömästi putoamisen jälkeen, joten kaikki stemmasi suunnitelmien mukaan. Valtaisa koneisto ja rahakas Red Bullin sponsorointi takasi suorituksen onnistumisen. Hieno suoritus ja kunniaa roppakaupalla. Valtaisa äijä tämä Felix Baumgartner. Seitsemän miljoonaa ihmistä seurasi YouTubesta suorana tätä jännittävää näytelmää. Minä yhtenä joukossa.

Jorma Ollila

Nokian ex-pääjohtaja Jorma Ollila perää valtiovaltaa ja hallitusta tekemään strategia Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi. Valitettavasti Ollilan vaatimukset strategia-alueella herättävät toisenlaisen kysymyksen. Miksei Ollila itse tehnyt strategiaa älypuhelimien mallien ja tuotannon kehittämiseksi ? Nokia upposi muutamassa vuodessa Applen ja Samsungin tuotteiden myötä loputtoman suohon. Elop yrittää nyt pelastaa Mickrosoftin myötä uppoavan laivan. Toki voidaan ajatella, että Ollila on kokenut yritysupottaja. Hänen kokemuksensa tulevat sekä nousukiidosta että pakkolaskusta. Vaikkaei Ollila ollutkaan enää ruorissa Nokialaivan karahtaessa karille, oli hän ruorissa kun iloisin mielin ajettiin kohti tuntemetonta karia. Oikaisuyritykset olivat myöhemmin mahdottomia. Läjä oli jo housuissa, eikä pyyhkimällä tullut enää puhdasta jälkeä. Nokia makaa edelleen älypyhelinten pohjamudissa.

Mitä sitten Ollila esittää. Näin esittää työmarkkinoille, niin että palkanmuodostus tukee kilpailukykyä. "sopimusjärjestelmä ei ole toiminut viiden viime vuoden aikana. Lopputulos on ollut kehno:meidän kustannuskilpailukykymme on rapautunut. Näin on tapahtunut aikana, jolloin on ollut sekä liittokohtaisia sopimuksia että niin sanottuja raamisopimuksia". Mitä hän oikein tarkoittaa ? Siitä ei saa selvää, sillä sen verran yleistä munkkilatinaa Ollilaa puhuu. Hän ei esitä palkanalennukset vaan työntekijöille turvamekanismeja. "Ratkaisun avain on joustavuuden ja turvan järkevä yhdistäminen." Mitä häh ! Mitä ihmettä se joustavuus on, jollei palkkoja alenneta ? Pehmennettyjä potkuja ja uusia tukitoimia niihin, vai ?

Toinen ehdotus koskee verojärjestelmän kokonaistarkastelua. "Vaikka monet uudet verokannustimet ovat todennäköisesti hyödyllisiä järjestelmään tehdyt poikkeuksen uhkaavat kaventaa veropohjaa ja tehdä järjestelmästä turhan monimutkaisen." Ollila kaipailee Hetemäen työryhmän unohdettuja ehdotuksia. Hallitus on vaan sattumoisin vaihtunut ja Euroopan rahakriisi on painanut huomion vakavaraisuuteen. Hetemäen ehdotukset suuntasivat huomion yrityksistä kansallisten kulutukseen ja pääomaveroihin. Kun talous makaa paljolti kotimaisen kysynnän varassa, saisi arvonlisäverotuksen runsas kiristäminen syöstä Suomen entistä pahempaan lamaan. Yritysten verotuksen keventäminen ei ole kovinkaan ihmeellinen esitys. Epäilen verotuksen olevan kuitenkaan kovinkaan kummoinen kilpailukykyasia, vaikka Ollla epäsuorasti tähän viittaamiini.

Lopuksi Ollila suitsuttaa Suomen vastuuta Euroopan ongelmien ratkaisuissa ja kehityksessä. Suomi ei voi paeta vastuuta. Luottoluokituksen ei pidä antaa hämätä, sanoo Ollila. Mielestäni tämä on tyhjää viisastella. Suomi on ollut kriittinen ja aktiivinen vastuunkantaja ja valmis todellisiin vastuisiin. Tämän asian luulisi Ollilakin hyvin tietävän.

Kaikenkaikkiaan tulee mieleen juhlapuhuja, jonka tulevaisuus on takanapäin. Kilpailukyvyn parantamisen mantraa on yritysten johtajilta kuultu iät ajat. Siinä ei ole sinänsä mitään uutta. Mitään konkreettisia uusia avauksia ei Ollila enää pysty kaivamaan vaan jättäytyy ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Peräpenkiltä löytyy aina viimeisen päälle fiksuja filosofeja, mutta eturintamassa pitää tehdä konkreetteja ratkaisuja. Niitä tässä jää kaipaamaan.

Alle 30-vuotiaat kauppojen kassojen syyniin

Tammikuussa kauppojen kassat alkavat syynaamaan alle 30-vuotiaiden henkkareita, jos nämä ostavat bisseä tai röökiä. Se on aivan oikein. Voihan joku nuorelta näyttävä 28-vuotias yrittää ostaa koffitölkin ilman, että näyttää henkilöllisyyspapereita. Minusta tämä on muutenkin hyvää asiakaspalvelua ja raittiuspolitiikkaa. Siinä ikäänkuin muistutetaan nuorta aikuista alkoholin ja tupakan vaaroista. Saattaahan olla nykyisen nettisukupolven keskuudessa niin, että nuori opiskelija tai työtön(tai ihan työssäkäyvä)ei ole kuullut tupakan turmiollisesta ja syöpää aiheuttamasta vaikutuksesta puhumattakaan viinan suuresta riippuvuudesta, josta aiheutuu avioero, sydän- ja verisuonitaudit ja laajalle levinnyt rattijuopumus. Tämä kansalaisten pelastamisliike ansaitsee vähintäänkin Pro Finlandian, keltaisen ruusun leijonan ritarikunnan kunniamerkin ja hymypatsaan. Ehdotankin Päivittäiskaupan (PTY) edustajille seuraavia jatkotoimia myös muunlaisten elämäntilanteiden pelastamiseksi.

Kaupassa saattaa käydä myös sellaisia alle 30-vuotiaita alaikäiseltä näyttäviä nuoria, jotka yrittävät ostaa ehkäisyvälineitä. Heiltä kysytään toki heti paperit ja riippumatta iästä annetaan väestöliiton ehkäisyohjekirjanen. Kassa voi myös kertoa lastenkasvatuksen ja huostaanottojen repaleisesta maailmasta, avioerojen yleisyydestä suomalaisessa yhteiskunnassa ja Kiinan yhden lapsen väestöpolitiikasta. Niin ja erityisesti seksin ja himon vaikutuksesta kasvavan nuoren lihasten ja aivojen toimintaan. Ja vielä läheisriippuvuudesta ja erilaisten sukupuolitautien levinneisyydestä Venäjällä, Thaimaassa ja ympäri Afrikkaa. Iästä riippumatta eroottisten lehtien ostajille tarjotaan puoleen hintaan tarjouksessa olevia vaihtoehtoja kuten Kotiliesi, Tekniikan Maailma, Käsityölehti tai erilaisia sudoku-ja sanaristikkolehtiä. Tiukassa tilanteessa voi tinkiä vielä lehden vaihtamishinnasta mikäli asiakas kaikesta huolimatta haluaa saastuttaa elämänsä.

Mikäli yli 50-vuotiaalta näyttävä henkilö yrittää ostaa laihdutuspakkauksia, luontaistuotteita, omega-3 rasvoja, kalanmaksaöljyä tai vaikka Beroccaa, kassa kysyy häneltä kelakorttia, henkilöllisyyspapereita tai eläkekorttia. Samassa yhteydessä kassa voi mainita myös terveellisestä ruokavaliosta, ravinnon lautasmallista, ruis-ja spelttileivän, näkkileivän ja hapankorpun sekä tuoreen kalan terveysvaikutuksista. Kassa antaa ostajan harkita palauttaako hän ruokaostokset heti tai 15. päivä kauppaan.

Samalla tavoin ohjeistetaan limsan, sokerin, makeisten, leivonnainen ja kakkujen ostajia, jotka näyttävät naisilta tai pulskilta ihmisiltä tai karkkipäivää odottaville natiaisilta. Heille tarjotaan samaa pelastusoperaatiosta kuin edellä mainituille ikäihmisiltä näyttäville asiakkaille. Lisäksi tiskillä on esitteitä erilaisista urheiluseuroista, liikunta-, kunto ja fittnesklubeista ja liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta arki-iltojen härskistymiseen.

Suunnitelmissa on myös huomioida kotimainen tuotanto. Kaikille asiakkaille, jotka näyttävät ulkomaalaisilta, tai puhuvat äidinkielenään jotain käsittämätöntä mongerrusta kaupan kassat antavat tietoa suomalaisista tuotteista, maanviljelystä tundraolosuhteissa ja kuvauksen Suomen talvisodan ratkaisutaisteluista Summassa, Taipaleenjoella ja Raattentiellä. Useinhan nämä vierasmaalaiset erehtyvät ostamaan jotain ulkomaalaisten tekemiä ja maahantuomia tuotteita. Heitä voi selvällä armeijatyylillä käskyttää näyttämään henkilöllisyystodistuksen, passin, viisumin ja maahanmuuttoviranomaisten oleskeluluvan ja jaetut ruokakupongit. Heille tarjotaan mahdollisuutta vaihtaa hyllyltä valitsemansa tuote parempaan suomalaiseen (usein myös kalliimpaan) tuotteeseen. Muussa tapauksessa asiakkaan paperit voivat joutua Päivittäistavarakaupan (PTY) luotto- ja varaallisuusvaje osaston rekisteriin.

Nobelin rauhanpalkinto EU:lle

Näin siinä kävi tänä vuonna. Rauhanpalkinto miljoonineen myönnettiin EU:lle. Hyvä niin. EU:lla on ollut hieman taloudellisia haasteita viime aikoina. Rahaa on jouduttu siirtämään säkkikaupalla pankkeihin vakuudeksi. Tälle rahalle löytyi sii oikea osoite. Mutta kuka saa kunnian rauhantyöstä ?

Rauhantyön kunnia menee kaikille EU:n kansalaisille. He ovat puurtaneet väsymättä yhteisen maailman puolesta. No, ehkä toiset hieman enemmän kuin toiset, mutta ei ruveta turhan takoiksi. Me kansalaiset emme ole puhuneet pahaa naapurimaista emmekä kohdelleet toisien maiden kansalaisia epäoikeudenmukaisesti. Mitä nyt vähän joissakin piukkujouluissa ja kahvikeskusteluissa tai netissä. Muttei se ole paljon. Siinä syy olla iloinen ja nauttia voitosta.

Rauhantyön kunnia kuuluu komissaareille. He ovat uskoneet rauhaan yötäpäivää ja puhuneet lakkaamatta laajentuvan Euroopan puolesta. Heillä on työpöydällä rauhanmerkki ja tavatessaan toisensa he toistavat tuttua Lennonin säettä "Give peace a chance". Lennonhan oli Liverpoolista eikä Japanista, niinkuin hänen New Yorkilainen vaimonsa.

Rauhantyön kunnia kuuluu EU:n palamentin jäsenille. He ovat matkustelleet ristiinrastiin, pitääkseen eurooppalaiset lentoyhtiöt elinvoimaisina. Muussa tapauksessa Euroopassa olisi vain pari lentoyhtiötä, eikä ole ollenkaan varmaa olisivatko ne europpalaisia, japanilaisia vai amerikkalaisia. Puhumattakaan halpalentoyhtiöistä. Siinä rauhantyötä kerrakseen. Kun vielä lisätään parlamentaarikkojen sukulaisten, työtovereiden, rakastajien ja muiden kannattajien saamat lentomatkat, voidaan tehdä kunniaa ja kumartaa.

Kunnia kuuluu medialle. Se on väsymättömästi julkituonut EU:n rauhanpyrkimyksiä, yhteistä tahtoa, tasa-arvon tunnetta ja paljastanut rauhanvastaisia liikkeitä. Niitähän on jotkut Etelä-Euroopan maat kuten Kreikka, Portugali, Espanja, Italia, Irlanti ja viimeisten huhjen mukaan myös Englanti. Media on pyrkinyt tuomaan rauhantahtoisia maita esille kuten Suomi, Saksa ja Hollanti. Näissä maissa on paljon rauhaa ainakin luottoluokitusyhtiöiden mukaan. Siitä osoituksena rauhantahtoinen hanke Sveitsistä. He ovat alkaneet ostaa suomalaisten yhtiöiden osakkeira ihan rauhantahtoisuuden takia.

Ei muuta kun juhlimaan. Jos itse tunnet ansaitsevasi kunnian Nobelin rauhanpalkinnosta, voit jättää viikonlopun kossupullon ostamatta ja ottaa Alkon hyllyltä pullon hyvää (ja kallista) shampanjaa. Kannatta ottaa useampi. Pian naapurit tulevat onnittelemaan joukolla rauhanpalkinnon voittajaa. Silloin ei kannata serveerata lapparilla tai koffilla. Samppakaljaa sen olla pitää. Tosiasiassa ihminen voittaa Nobelin rauhanpalkinnon vain kerran elämässään. Nauti siitä !

Tiikeriravut

Tarvitset 400g tuoreita tiikerirapuja (isoja katkarapuja), 2 tl maissijauhoja, suolaa, 2 rkl soijaa, 1 rkl ketchuppia, 1 rkl hunajaa, 2 tl chilikastiketta, puolikas sipuli, kaksi valkosipulinkynttä, neljä palkoa kuivattua chiliä ja öljyä.

(Sulata) ja perkaa tiikeriravut. Sekoita maissijauho ja suola rapuihin. Anna imeytyä 10 minuuttia. Leikkaa sipuli, valkosipuli ja chilit pieneksi silpuksi. Sekoita kastike hunajasta, soijasta, ketchupista ja chilikastikkeesta.

Paista tiikeriravut öljyssä sen verran, että ne saavat oranssin värin. Lisää joukkoon sipuli-chilisilppu anna kypsyä hetki. Lisää joukkoon kastike. anna sekoittua hetki pannulla. Ruoka on valmista. Helppoa ja maukasta. Tämä on jopa hieman tulista, mutta chiliä vähentämällä saa vähemmän tulista. Riisi on hyvä lisäke.

Singaporelaista kalaa

Tämä alunperin singaporelainen ruoka on oma versioni. Laitetaan hivenen suolaa ja valkopippuria kuhafileisiin (kaksifilettä, jotka on keikattu kahdeksi isoksi suikaleeksi). Leikataan ohueksi 1-2 ruokalusikallista kevätsipulia, valkosipulia ja tuoretta inkivääriä. Levitetään ne kalafileiden molemmille puolille. Kalafileet kääritään folioon, jossa on teelusikallinen maapähkinäöljyä. Annetaan kypsyä uunissa kymmenen minuuttia (ei iham kypsäksi. Sekoitetaan 3 rkl soijaa ja 2 tl sokeria. Kuumennetaan kattilassa levyllä 1/2 dl ruokaölyä ja 1 tl sesamöljyä. Otetaan kala uunista ja kaadetaan päälle soijasta ja sokerista tehty pikkukastike ja sen jälkee lähes savuavan kuuma öljy. Se kypsentää lopullisesti kalan. Kala on taivaallisen hyvää ja vielä parempaa, jos sen voi höyryttää.

Singaporelainen keittiö

Singapore on ryhmä pieniä saaria. Oikeastaan se on kuitenkin iso kaupunki. Väkeä on lähes saman verran kuin meillä eli viitisem miljoonaa. Asukkaita oli vuonna 1819 150. Singapore on yksi maailman tiheimmin asuista maista. Siellä asuu yhdellä neliökilometrilla 6.700 ihmistä. Ajatelkaa ! Jokaisella neliökilometrillä noin paljon. Singaporessa noudatetaan tarkkaa siisteyttä. Sykemisestä tai purkan pudottamisesta kadulle saa sakkoja. Singapore on yksi maailman satamakeskuksista samoin kuin tärkeä pankkikeskus. Ilmasto on trooppinen.

Singaporelainen keittiö on saanut voimakkaat vaikutuksensa kiinalaisesta, intialaisesta ja malajilaisesta ruokakulttuurista. Perinteinen kiinalainen keittiö on aika vähämausteista, mutta intialainen keittiö on vastaavasti voimakkaasti maustettua. Kaunis koristelu on silmäänpistävän tärkeä osa singaporelaista keittiötä ja ruoka-annoksia. Maassa on runsaasti myös katukeittiöitä, joissa ruoka tehdään ja syödään tuoreena. Kalaa käytetään paljon, samoin äyriäisiä. Singaporelainen keittiö on aito fuusiokeittiö, johtuen maan historiasta.

Huippu-urheilun teemailta

Kakkonen pohdiskeli teemaillassa huippu-urheilun asioita. Kovin oli harras tunnelma. Hauskuus oli kaukana ja ongelmat olivat vähintäänkin työttömyyden, nälänhädän ja muiden ongelmien luokkaa.

Itse virittäydyin mietiskelemään laajempaa kuviota. Ajattelin urheilun, tieteen ja taiteen eroja. Tai oikeastaan niitä harjoittavien ammattilaisten eroja. Karkeasti sanoisin, että urheilijat ovat yksinkertaisia, tieteen tekijät tekevät yksinkertaisista asioista monimutkaisia ja taiteilijat ovat itsekeskeisiä narsisteja. Näin ei tietenkään ole, mutta yritän kuvata ammattikuntien eroja tätä kautta. Tästä voi sitten jokainen oman alan ammattilaisen vetää herneen nenään ja tehdä kirjoittajasta omia arviointeja. Se on ihan oikein.

Perusteluja kärjistyksille! Urheilu perustuu yksinkertaiseen tavoitteeseen. Pitää olla parempi kuin muut ja harjoitella julmetusti. Harjoittelu on pääosin samojen juttujen toistoa. Joku urheilija-asiantuntija sanoi, että jos pärjää huippu-urheilussa, silloin pärjää helposti myös elämässä. Hän tarkoitti ilmeisesti työelämässä. Näin varmasti on, jos näkee (työ)elämän kilpailuna. Mutta elämässä voi olla paljon muutakin arvokasta.

Tieteessä haetaan kuvaa tosiasioista. Siis sitä, mitä oikeasti ja todistettavasti maailmassa tapahtuu. Näiden tutkimusten, pelusteluiden ja kielen syövereihin on luotu kokonaan oma maailmanssa, jonne ulkopuolisella ei ole asiaa. Tai on sentään. Hänelle tehdään tiivistelmä tai lyhennys mitä tämä asia on kansan kielellä. Tieteentekijät perustelevat itselleen miksi tämä tutkimus on tärkeää, tekevät monimutkaiset johtopäätökset ja nostavat itsensä tiedemiehiksi ja -naisiksi.

Taiteilijat pitävät vain itsestään. Heille oma ilmaisu, oma tapa kuvata ja luoda uutta, on jotain suunnatonta. Se täyttää ja kattaa koko elämän. Jos muut eivät ymmärrä, se on heidän vikansa. Taiteilija nouseee kaiken yläpuolelle ja on myös todellisuuden ulkopuolella. Taide on itsessään oma maailmansa. Älköön kukaan musertako sitä.

Kaikkia näitä ammattialoja yhdistää se että, naimisiin mennään saman ammattikunnan edustajan kanssa. Tai jos ei löydy sellaista, mennään naimisiin (parisuhteeseen) opettajan kanssa. Miksi opettajan ? Siksi, että opettajat ovat ihmisiä, joista piti tulla taiteilijoita tai tiedemiehiä, mutta rahkeet eivät riittäneet. Siksi heitä tuli opettajia ja siksi he kelpaavat kuunteluoppilaiksi (puolisoiksi).

Me tavalliset taatelintallaajat kadehdimme näitä hienoja ihmisiä. He ovat saavuttaneet jotain suurtA ja elävät paremman elämän. Heistä jää myös jälkipolville kerrottavaa. Meistä ei jää muuta kun samanlaatuista jälkikasvua. Mutta iloinen asia on se, että ilman meitä nämä amattilaiset eivät tuntisi oloaan niin korvaamattomiksi ja erilaiseksi. Siksi on mahtavaa, että meillä on jotain suurta. Kippis sille !

Ja vielä kerran pahoittelut, että otin näin tylyn asenteen. Se johtuu pelkästään siitä, että minusta piti tulla korkeushuppääjä, taidemaalari ja sosiologi. Muttei tullut. Tuli vain tavis. Ja tavikset voivat huoletta arvostella kaikkea liikkuvaa, koska ovat vain taviksia.

Suomen Marsalkka

Ylwn kohuohjwlma Suomen Marsalkka on kollaasimainen kuvaus mustasta miehestä, joka yrittää päästä jaloilleen naisten pyörteessä. Kosketuspinta Mannerheimiin, Suomeen, itsenäistymään kansaan, naissuhteisiin jne tekevät tarinasta palapelimäisen pienoiselokuvan. Vaatimaton panostus jättää kokonaisuuden puolittaiseksi. Päätähti marsalkka esittävä Telly Savalas Oviendo jää kauas Suomen esikuvan majesteetillisuudesta. Samoin nimikaiman Telly Savalasin Kojakista. Niin lienee tarkoituskin. MarsalkkaYlwn asettaminen uuteen ympäristöön on kiehtova ajatus, mutta toteutus jää karkeaksi ja kapeaksi. Huomattavasti kiinnostavampi on dokumentti elokuvan teosta. Siinä riittää haasteita ja käänteitä, jotka ovat aitoa tosite:tä. Muuten koko kohu on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Eli markkinointi on ollut huippuluokkaa.

Vietnamilainen keittiö

Olin vietnamilaisea ruoan kurssilla. Mitään hätkähdyttävää ei tapahtunut, mutta opin muutamia hyviä juttuja. Aikaa kannattaa varata reilusti vaikka monet ruoat valmistuvatkin hetkessä. Valmistelut ovat hyvä tehdä rauhassa, koska minnekään ei ole kiire.hyvä ruoka ja tunnelma eivät synny hätiköimällä. Vietnamilaiset käyttävät paistamiseen maapähkinäöljyä. Se on sävyistä ja antaa ruoalle oman hienon sävynsä. Vietnamilaiset syövät paljon kasviksia ja liha, joka on (70%) possua tai siipikarjaa (kanaa ja ankkaa). Kanaliemi keitetään kanansiivistä tai muista kanan huonommista osista. Lisänä on sipulia, porkkanaa, suolaa ja inkivääriä. Lientä kehitellään pari tuntia. Rasva kerätään pois. Kanalientä käytetään monella tavoin esim. Keittojen pohjana. Kalakastiketta käytetään erittäin monissa ruokalajeissa antamaan makua ja korvaamaan suolaa. Valkosipulia ja chiliä käytetään kohtuudella. Muita keskeisiä aineksia ovat kevätsipuli, korianteri, banbubversot, lime, salottisipuli, riisinuudeli, riisi ja seesaminsiemenet. Kevätkääryleetkää eivät olleet ihan mahdoton ruokalaji. Kerron siitä joskus myöhemmin. Kevätkääryleiden ja myös monen muun ruoan kanssa voi käyttää nuoc cham-dippauskastiketta. Se on helppo lisäke. Vettä ja kalakastiketta sekoitetaan pari ruokalusikallisen kumpaakin. Lisätään pari teelusikallista sokeria neljänneslimen mehu ja pinnoitteita pieni chili ja valkosipulin kynsi. Maistuu ja maustaa erilaisia pääruokia. Ruoan kanssa juodaan vihreää teetä tai olutta. Ranskalaisten siirtomaa-aikojen perintönä Vietnamissa syödään patonkia. Ruoka on sukua thai-ruoalle, muttei niin maustettua. Neljän ruokalajin illallisen jälkeen vatsa oli täynnä, mutta silti oli kevyt olo. Se sai minut vakuuttumaan kiehtovasta vietnamilaisesta keittiöstä.

Chris Cornell: Euphoria morning

Kakuntekomusana Chris Cornellin 1999 tekemä albumi Euphoria morning. Kovin hempeissä fiiliksissä mennään. Ettei vaan äijä olisi ollut rakastunut. No, niin tai näin, popahtavaa ja kaihoisaa vetoa riittää. Itsekin olen sen verran hempeilyä tuulella, että kuuntelen tätä levyä mielelläni samalla kun kakku palaa uunissa. "She's going to change the world, but she cant change me" ja tämä ranskaksi. Olen myyty ja ehkä samasta syystä kun Chris. Hieno rakkauslaulu oikealla kielellä.

Kahden pallon futismatsi

Veikkausliiga on ottanut uuden jalkapallolajin käyttöön. Se on kahden jalkapallon peli. Siinä kentällä on kaksi palloa. Uutta lajia kokeiltiin Haka-HJK ottelussa ja hyvin meni - maaliin. Eilen pelatussa mestareiden liigan pelissä Benfica - Barcelona, tätä peliä ei kuitenkaan pelattu. Tässä näkee, että joissakin asioissa Suomi on edelläkävijä. Voisiko vielä kokeilla kolmen pallon futismatsia ? Siinä olisi varmasti katsottava kentän joka päässä.

Veikkausliiga kriisissä

Jalkapallon veikkausliigan katsojamäärät ovat pudonneet. Keskimääräinen katsojamäärä per ottelu on kaksi tuhatta katsojaa. Samanlaisia katsojakeskiarvoja saavutettiin kymmenen vuotta sitten. Veikkausliiga on ollut hiljaa samoin kuin pääsponsori Veikkaus. Syy lienee sopupelijupakoiden. Annetaan veden virrata Tammerkoskessa, niin menneet unohtuvat ja voidaan aloittaa uusi nousu. Mutta katsojamäärien nousulle ei ole luvassa suurempaa muutosta. Veikkausliigaa pelaillaan eri päivinä. Mitään säännöllistä pelipäivää ei ole. Ei siis puhettakaan futispäivästä. Otteluiden taso on edelleen kovin kirjava. Jännitysnäytelmiä on vähän. Kiinostavia pelaajia on myöskin vähän. Monessa joukkueessa on puolivillaisia ulkomaalaisia, jotka ei tunneta ja jotka eivät kosketa ketään. Futis kaipaa tunnetta ja draamaa. Rutiinipelejä pelataan liikaa. Toisin sanoen pelejä, joissa kaksi keskikastiin juuttunutta joukkuetta puolustaa pakkopullan pois. Tällä hetkellä jännitystä on vain kolmen kärkijoukkueen ja kahden putoajakandidaatin osalta. Onko siinäkään oikeaa jännitystä ? Klubin romahtaminen mestareiden liigan karsinnassa osoittaa kaapin paikan. Sarjamme oleilee edelleen mutasarjassa. Toisin kuin jääkiekossa, maahamme ei saada yhtään huippupelaajaa. Myös omat nuoret lupaukset purjetivat keski-Euroopan rahaseuroihin heti kun kynnelle kykenevät. Veikkausliiga ja Palloliitto pyörittelevät sormiaan.

Mitä avuksi ? Pitää aloittaa alusta. Pelipäivät tietyiksi viikonpäiviksi. esimerkiksi tiistai ja lauantai. Tai keskiviikko ja sunnuntai. Silloin pelataan täysiä kierroksia. Paikallisia nuoria joukkueisiin ja kentälle. Katsojat samaistuvat omiin pelaajiin, kun pelaaja on tuttu. Puolustusvoittoisesta pelistä hyökkäysvoittoiseen peliin. Se tekee peleistä runsasmaalisia. Suomalaiset pelaajat eivät osaa pelata yhden kosketuksen peliä. Tekninen taso on niin matala. Mitä siitä ? Tärkeämpää on peli-ilo, kova yritys ja halu voittaa. Katsojat katsovat mieluummin vauhtia, kun junnaavaa, riskitöntä pallon siirtelyä. Jos näillä vaikka aloitettaisiin, niin ehkä katsomoissa olisi enemmän väkeä ?

Timantteja kirjastossa

Peltolammin kirjastossa on lokakuun ajan esillä näyttelyni "Timanttien synty". Esillä on 18 akryylimaalausta. Ne on tehty pääosin alkuvuoden aikana.

Kuvista löytyy taivaankappaleen näköisiä palloja. Syy on se, että ensimmäisen timantin keksi alkumies. Hän tuijotteli rakastuneena taivaalle ja keksi hioa tähden näköisen kiven mielitietylleen. Hän hioi timantin naiselle. Nainen rakastui timanttiin ja mieheen. Siksi timantit ovat saaneet innoituksensa tähtitaivaalta.