Tätä Georg Otsin laulun filosofiaa aloin miettimään, kun luin uutisen Matti Nykäsestä. Viina maistuu ja Susanne on lähtenyt. En kuitenkaan aio ottaa kantaa Nykäseen tai hänen elämäntapoihinsa. Tarkoitus on pohdiskella oikeasti tätä asiaa.
Kun katselee omia uikätovereitaan, huomaa tämän asian tylyn puolen. Harva ihminen muuttuu tai muutosta ei ainakaan huomaa ulospäin. Vanhat rock-starat Jaggerit ja Stingit ovat ehkä kuolemanpelon edessä raitistuneet, mutta paahtavat muuten samaa omaksumaansa linjaa. Jos ihminen on tyytyväinen itseensä, miksi muuttaa mitään ? Ajattelen niin, että elämän aikana voisi elää useampia elämiä. Kenties olen tyytymätön tai levotonta sorttia. Jotenkin ihmisen pysyminen samanlaisena näyttäytyy usein säälittävänä. Tuttu kaveri on ehkä pulskistunut, mutta jutut, pukeutuminen ja ilmeet ovat taattua samaa. Olenko itsekin sellainen ? Kyllä kait se on myönnettävä.
Kenties ihmisen muuttumisen mahdollisuus tulee vain suurien kriisien tai ulkoisten muutoksien kautta. Silloin on ikäänkuin selkä seinää vasten. Oman itsensä muuttaminen tapahtuu tai onnistuu kovin harvoin. Tietysti voi kysyä, että miksi muuttaa itseään, kun on niin täydellinen. Jokainen on täydellinen itsensä. Mutta lähes jokainen haluaisi muuttaa ainakin jotain osaa itsestään, ulkonäöstään tai käyttäytymisestään. Miksei se tunnu onnistuva ? Miksi olemme valettuja samaan muottiin ? Miksi meillä ei ole voimaa muuttua ? Turvallisuus, menettämisen pelko !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti