Kun kuuntelee maailman vanhimman yliopiston proffien puheita sosiaalisesta mediasta, tulee tunne, että on itseään viisaanpien joukossa. Tulee myös tunne, että on itsekin viisas. Toisaalta aihe on niin nykyaikaa, että jokainen voi tuntea itsensä miksi haluaa. Tärkeintä onkin tyyli ja vakuuttavuus. Historialliset kivet ja seinät eivät piittaa tästä mitään. Kivi on niin vanha, ettei se paljoa korvaansa lotkauta viisaista puheista. Se on kuullut satojen vuosien ajan kaikenlaista ja tuntuu myhäilevän omia asioitaan. Veikkaan, että se muistelee nuoruuttaan, milloin se sitten olikaan nuori.
Päädyn ajatukseen, että viisas ei ole pelkästään proffa, tohtori tai tutkija. Viisas on kivi, joka on säilyttänyt vuosisatoja paikkansa erilaisten tuuliviirien keskuudessa. Siinä on syvempää viisautta. Viisautta, jota ei tarvitse huutaa tai julistaa. Viisaus on. Siinä sen katoamaton ydin. Viisauden ydin on viisaus itse omana itsenään. Olen siis niin viisas kuin olen omana itsenäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti