Eurooppa juo

Euroopassa juodaan eniten maailmassa. Jokainen eurooppalainen juo keskimäärin 12,5 litraa viinaa vuodessa. Itä-Eurooppa ei jätä tähän vaan siellä vedetään 14,5 litraa vuodessa. Etelä-Euroopassa tissutellaan 11,2 litraa ja meillä Pohjolassa "vain" 10,4 litraa.

Kuitenkin juomatavoissa on eroja. Meillä on riskinä kovat kerta-annokset ja humalajuominen. Brittiäiset ovat tässä meitä vielä kovempia kännääjiä. Jos tähän saataisiin rinnalle tilastoja terveysvaikutuksista, asia alkaisi näyttää tarkemmalta. Siis kuinka paljon ihmisiä kuolee viinan aiheuttamiin sairauksiin, viinan altistamat sairaudet, kuinka paljon ollaan pois työpaikoilta juomisen takia jne. Silloin alkaisi muodostua haitoista tarkempi kuva.

Yhden ihmisen raittius ei näitä tilastoja muuta. Ei myöskään tipaton tammikuu. Kännikapina on uudenlainen raittiusliike, mutta se ei ole toistaiseksi saanut suurempaa suosiota. Siinä iloitaan asioista ilman viinaa. Sanonta sanoo, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Voi olla, mutta olo on kyllä parempi seuraavana päivänä teeskentelyn jälkeen.

Osakekurssien manipulointi

Pienien yhden alan pörssiyhtiöiden osakekursseja voidaan manipuloida. Tällaisten yhden alan yhtiön osakkeiden kauppa on niin kapeaa, että sitä on mahdollista manipuloida. Tšekki. Jos haluaa vaikuttaa osakkeen hintaan, se on melko helppoa. Se on laitonta, mutta aika vaikea valvoa. Isojen yhtiöiden kuten Nokian kurssiin vaikuttaminen on vaikeaa, koska osakkeenomistajia on valtavasti. Tässä on myös osakekaupan akilleen kantapää. Pienehkölle ostoilla/myynneillä saadaan näyttämään, että jotain tapahtuu. Siten voidaan vedätä osakkeen arvoa. Spekulaatioiden aika ei kuitenkaan voi olla kovin pitkä. Todellisuus tasaa tilanteen.

Finnairin yhtiökokous

Tänään Finnairin yhtiökokous on koolla. Maan päällä kokoonnutaan vaikka suunta onkin Aasiaan. Epäilen, että johtajien bonuksista tai asunnoista jaksetaan keskustella. Yhtiö on ollut jatkuvan saneeraukseen kohteena kuten koko lentobisnes. Henkilöstö on kallista, mutta välttämätöntä. Euroopan ja Suomen lennot eivät kannata. Polttoaineen hinta jatkaa nousuaa. Valtion osuus uhkaa loppua, joka antaa vapautta, mutta vähentää turvaa. Ei ole helppoa. Suuren yleisön mielessä on ristiriitainen mielikuva. Toisaalta Finski on turvallinen lentoyhtiö toisaalta bonukset ovat ärsyttäviä. Tietenkään yhtiö ei pyri ensisijaisesti hyviin mielikuviin vaan tekemään rahaa. Siinä onkin tekemistä. Mielikuvien metsästämiseen saattaisi olla helpompi homma.

Operaattoreiden puhelinmyynti kielletään

Hallitus on tekemässä uuden lain, jolla kielletään operaattoreiden puhelinmyynti. Syynä on kuluttajien epäselvyys tehdystä sopimuksesta.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Operaattoreiden välinen kilpailu ei tuota muuta kuin tappioita. Lakiuudistuksella operaattorit joutuvat lopettamaan kalliin ja paljon virheitä ja jälkipuheita aiheuttavan pakkomyynnin. Taustalla on myös sanomalehtien ja telvisiokanavien liitto (SSLTVKL), joka on menettänyt runsain mitoin mainosarvoa. Asiakkailleen tämä on saanut aikaan uuden harrastuksen. Operaattoribongaus. Siinä vuoden aikana pyritään vaihtamaan operaattorit mahdollisimman monta kertaa. Ennätyksen haltijana kerrotaan olevan eräs pohjanmaalainen emäntä, joka on vaihtanut pyhelinyhtiötä n. 190 kertaa.

Itse en ole ollenkaan iloinen uudesta lakiehdotuksesta. Viime aikoina olen löytänyt myös uuden harrastuksen. Se on puhelinmyyjien kanssa keskustelu, ajanviettäminen ja jankkaaminen. Tavoitteena on pitkittää puhelua mahdollisimman pitkäksi operaattorin ja puhelinmyyjän piikkiin. Enkkani on 3 tuntia 24 minuuttia 5 sekuntia. On mielenkiintoista heitellä erilaisia syitä kieltäytyä operaattoreita. Olen kokeillut lumimyrskyä, avaruuden heijastuksia, salakuuntelua, vakoilua ja asioidenhoitajan kieltoa. Puhelua voi myös hidastaa kertomalla lapsuudesta vanhasta hyvästä ystävästä, Kimi Räikkösestä tai viime kesän lomamatkasta. Myös pitkä tauko viiden minuutin välein on erinomainen keino pitkittää

Olen aikonut ottaa yhteyttä valmisteleviin virkamiehiin, hallituspuolueisiin, puheluista ylivelkaantuneiden esunvalvontaunioniin ja suurimpien operaattoreiden toiminnanjohtajiin. Tällä operaatiota haluan saada tilanteen normalisoitua ja nykyiset hyvät ajat kunniaan. Mikäli tämä kaikki menee pieleen jatkan höpinöitäni rakkaiden lehtitilausten metsästäjien kanssa. Siinä porukassa on tahtoa, taitoa ja kauniita korulauseita. Heitä en jätä koskaan.

Juustoa, hunajaa ja kahvijauhetta

Brittikokki Jamie Oliver teki jotain kiinnostavaa. Hän teki tapaksia. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista. Mutta hän teki lisäksi jotain uutta ja kiinnostavaa. Ainakin minulle. Hän pani kovan espanjalaisen juuston sekaan ensin hunajaa ja sitten instant kahvin jauhetta. Oliver mursi juustoa sormillaan kokkareiseksi paloiksi ja virutti juoksevaa hunajaa päälle. Lopuksi hän otti hieman kahvimuruja ja sirotteli päälle.

Kokeilin juttua kovalla portugalilaisella vuohenjuustolla. Pelkkä hunaja sopi jo oikein hyvin. Kahvi antoi oikein hienostuneen sävähdyksen. Sanoisin, että yllättävä maku. Kerrankin jotain oikeaa fuusiota.

Hyvät keksinnöt ovat toisilleen kuulumattomien asioiden yhdistämistä. Tässä on siitä mahtava esimerkki. Kokeile ! Et kadu !

Masennuslääkkeet

Tutkimusten mukaan yksin asuvista 25 % käyttää masennuslääkkeitä. Sen sijaan parisuhteessa tai perheellisesti asuvista vain 15 % käyttää masennuslääkkeitä. Eli yksinasuvat käyttävät 80% enemmän masennuslääkkeitä.

Kysymys kuuluukin: Johtuuko tämä suuri ero masennuksesta, yksinäisyydestä vai masennuslääkkeistä ? Eli masentuvatko ihmiset eläessään yksin ? Vai eivätkö porukassa elävät uskalla masentua ? Vai haluavatko masentuneet asua enemmän yksin ? Vai masentuvatko masenuuslääkkeiden käyttäjät niin, että muuttavat asumaan yksin ?

Mielestäni kaikki on väärin.
Ne, jotka kannattavat minun linjaani seuraavat minua. Ne jotka kannattavat Andropovin linjaa seuraavat Andropovia.

Siis mitä ?

Niin, joskus muinoin NKP:n (Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue) keskuskomitean kokous oli koolla. Pääsihteeri Juri Andropov oli kuollut ja piti valita uusi pääsihteeri. Tsernenko-niminen puoluejohtaja pyysi puheenvuoron. "Ne, jotka kannattavat minun linjaani, seuraavat minua. Ne jotka kannattavat Anropovin linjaa, seuraavat Andropovia". Tsernenko valittiin yksimielisesti.

Siis mitä tämä nyt on ?

No, saatiin ainakin hauska juttu masennuslääkeistä. Ainakin niille, jotka seuraavat minun linjaani.

2.700.000.000 €

Komea luku ja tavalliselle taatelintallaajalle liian iso ymmärrettäväksi. 2,7 miljardia pitäisi säästää ? Mistä se säätetään ?

Jos jokainen (5,4 miljoonaa ihmistä) maksaisi tasaisen taulukon mukaan saman summa (tasavero), se tekisi 500 € per naamari. Sen voi jo hahmottaa aika hyvin.

Jos peritään kaikilta työssäkäyvilta (43% väestöstä eli 2,3 miljoonaa ihmistä), silloin osuus olisi 1.174 € vuodessa. Jos sen jakaa kuukausittain maksettavaksi, olisi summa noin satasen kuukaudessa. Sekin menee ihan helposti jakeluun.

Nyt hallitus on päättänyt käyttää vähän eri juttuja, jolloin kaikki maksavat arvonlisäveroa prossan lisää ja palkansaajat maksavat työttömyysmaksua 0,4 %. Työtä pitää ottaa vastaan tai saa lyhyemmän ajan tukia. Säästöjä tehdään menopuolella pyuolellatoista miljardilla.
Näillä kaikilla pitäisi olla tuo 2,7 miljardin yhteisvaikutus. Tai ainakin taloustutkijat valtionvarainmininisteriössä ovat niin laskeneet. Maallikko voi spekuloida, mutta koko asia on jo ehtinyt parin vuoden kuluttua unohtua, eikä kukaan muista mikä muutettiin ja milloin.

Kokonaisuudessa menee siis hyvin. Ainakin niillä, joilla on työtä ja menee muutenkin hyvin. Kovin karmaisevasti tämä ei vaikuta kehenkään. Elämän laatu pysyy ennallaan, oli se hyvä tai huono.

Blogistania

Kakkosen uutuusohjelma kertoo blogia kirjoittavista ihmisistä. Ihan säikähdin. Ensimmäisessä osassa esitelty naisihminen oli tosissaan. Hän suunnitteli ja teki erilaisia vaatteita sun muuta kierrätysmateriaaleista. Itse asia ei säikäyttänyt vaan asian vakavuus. Sekä suunnittelua että kirjoittelua tehtiin tosissaan. Se oli kuin ammatti.

Kuivuin kokoon 10 prossaa. Itse kirjoittelen huvikseni pieni hymynkare suupielessä. Pölöttelen mitä mieleen sattuu. Kovin kaukana on vakavuus, ammattimaisuus, tavoitteet, iso lukijakunta jne. Jos joku lukija saa iloa tai inspiraatiota, se on ihan mukava asia. Tunnustan kuitenkin, etten aio tulevaisuudessakaan tehdä tästä ammattia itselleni.

Tai hetkinen... jospa alankin ammattikriitikoksi, tai arvioimaan muiden blogeja. Joka päivä yksi blogi saa huutia. Blogistit voivat maksaa pientä välirahaa, jotta kirjoitan heistä kauniisti. Viuidellä kympillä pääsee arvosteltavaksi. Satkulla saa positiivistä myhäilyä siitä ylöspäin vain taivas on kattona. Kolminumeroisella setelipinolla saa kuvia, avainsanoja ja vuolasti kehuja. Ja sitä rataa. Hei, keksin uuden ammatin ! Blogikriitikko !

Palkka ja bonus

Palkka on hyvin monimuotoinen asia. Siinä on kyse henkilökohtaisesta asiasta, mutta samalla se on myös julkista kauraa. Palkka on jonkinlaisen ihmisarvon mittari, mutta lakoonisesti se on pakkopullaa eli mahdollistaa elämänsä rahoittamisen. Palkka herättä aina suuria tunteita, erityisesti siksi, että se on lähes poikkeuksetta liian pieni. Tunnen kyllä myös henkilöitä, jotka sanovat, että palkassa ei ole moittimista.

Viime aikoina johtajien saamat bonukset ovat saaneet paljon huomiota. Syy on se, että samaan aikaan kun työntekijät ovat saaneet kenkää, johtajat saavat bonuksia. Asia tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta. Kyse on markkanatalouden mekanismista. Omistajat maksavat tuoton parantumisesta johtajalle bonuksia. Tuottavuus voi parantua vaikka pienempien henkilöstökustannusten takia. Kunta-alalla on perinteisesti pienet palkat, mutta viime vuosina työ on tehostunut ja vapaa-matkustajia on vähemmän. Palkka on pieni, mutta lomat ovat kohtuullisen pitkiä. Ikäänkuin palkan kompensaationa. Tuottavuuden mittaamisessa kunta-alalla seuraillaa yritysten polkuja. Se ei aina istu, koska kunta tuottaa paljon muuta kuin taloudellista hyötyä.

On tutkittu, että palkankorotuksen tuoma ilo kestää n. 2 kuukautta. Onkohan bonuksien kanssa sama ? Jos on, johtajien saamilla bonuksilla ei ole paljoakaan merkitystä. Tai ehkä se, että saneerataan ensi kerralla ronskimmin bonusten toivossa.

Tuntuu siltä, että pienen palkan saamiseen myös tottuu. Omaa taloutta joutuu sopeuttamaan palkan suuruuteen ja jatkuva palkasta valittaminenkin alkaa masentaa. Sopeutuminen saattaa mennä myös niin paljon veriin, ettei enää tiedä mitä tekisi, jos palkka tuplautuisi.

Enson toimitusjohtajan Jouko Karvisen palkka tuplaantui viime vuonna, ollen kolme miljoonaa ekeä. Tätä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Vaikka maksaisi 60 prossaa veroja, palkkaa jää kuitenkin yli milli puhtaana käteen. Jos ansaitsee 30 tonnia vuodessa, niin sadassa vuodessa saa saman kuin Karvinen. Onko hän siis sata kertaa parempi ihminen ? Tuskin, mutta hän on tuottanut firmalle moninkertaisesti, joten boonusta on tullut. Kunta-alalla voi tapahtua myös sama asia, muttei sitä voi todentaa eikä kunnalla ole bonusjärjestelmää. Kunnan työntekijä voi saada jaloilleen huonompiosaisia ihmisiä, jotka tulisivat maksamaan veronmaksajille miljoonia. Tai toinen työntekijä saattaa saada junailtua valtionosuuksia tai muita rahoittajia satoja tuhansia. Sama palkka napsahtaa kuitenkin tilille.

Joku vanha patruuna on sanonut (olisko Juuso Walden ?), että työmies on palkkansa ansainnut. Tulee mieleen, että palkkaa joudutaan työmiehelle maksamaan. Ansaitsemisesta on kyllä paha sanoa. Voisi kait sanoa, että kun työmies tekee firmalle tuotteet, palkka on ansaittu. Jotkut firmat ovat antaneet pontimena myös pientä bonusta työntekijöille hyvästä tuloksesta. Jos Karvinen sai bonuksina 1,5 miljoonaa ekeä ja se jaettaisiinkin Storan kaikkien yli 27 tuhannen työntekijän kesken, jokainen saisi reilu 50 ekeä. Se bonus ei varmaankaan suuremmin mieltä lämmittäisi, mutta olisi pienenä lohtuna.

Grilliherkku

Pieni vinkki tulevaan grillikauteen. Puuhiilillä grillatun sekalihan kaveriksi sopii erinomaisesti erilaiset tuoreet hedelmät. Siis jos grillailet possua, nautaa, kanaa, makkaraa. Niin kaveriksi kannatttaa ottaa hedelmälautanen. Siinä voi olla vaikka ananasta, mansikoita, päärynää, banaania, persikoita ynnä muuta. Hyvä yhdistelmä, koska jostain syystä lihaan tulee puusta maukas savuinen maku ja se sopii hedelmiin (jostain syystä).

Siemenvarasto

Maapallon erilaisia siemenlajikkeita on varastoitu Huippuvuorille. Tarkoitus on säilöä ja säilyttää erilaisia kasvien siemeniä. Erilaisia lajikkeita on 750.000 kappaletta. Suomalaisia on tuhat seitsemänsataa. Tarkoitus on myös ennakoida luonnonkatastrofien varalle, että jossakin on tallessa maailmassa olevia lajikkeita. Myös lajien ominaisuukset ja käyttökelpoisuus esim. Nälänhädän varalle on ollut perusteena lajikkeiden valinnalle.

Makoto Ozone

Tsekkailin taannoin telkun (portugalin) ohjelmia puolilta öin. Korviin ja silmiin osui mainio pianisti, joka osoittautui myös orkesterin johtajaksi. Lopputeksteistä luin, että kyse oli japanilaisesta Makoto Ozonesta. Uskomaton pianisti ja mainio big band. En erityisemmin diggaa bigbandejä. Niissä on liian usein lepsu yhteissointi. Mutta Ozonen bändi soi tiukasti ja solistit vetivät rankkoja sooloja. Ymmärsin, että bändin nimi oli No Name Horses ! Loppupuolella maestro kutsui tutun näköisen kaverin lavalle. Soitettiin yhdessä leikitellen. Ja mikä briljeeraus. Kaveri, kun sattui olemaa itse Chick Corea.
Hieno kaveri tämä Ozone. Kannattaa pistää korvat hörölle, jos osuu kuuloetäisyydelle.

Talvi (kevät)

Tuntui niin kovin mukavalta päästä takaisin tänne kotikonnuille. Pihalla on edelleen neljäkymmentä senttiä vitivalkoista lunta. Yöllä mittari kipuaa pakkasen puolelle. Ei tarvise hikoilla kuumuuden tai kosteuden keskellä (paitsi saunassa). Muutenkin taivas on tasaisen harmaa eikä ukkonen jyrähtele. Omenapuussa ei näy viewlä yhtään eloa, mutta kyllä se siitä. Jäätikköinen kotipiha on kuin aidan takana kulkeva emäntä (tuttu ja liu... tuota raikas). Kyllä tundra on hieno keksintö. Kuka lienee keksinyt !

Delfiinit

Sado joen suistossa ja Atlantin valtameren reunalla, aivan Setubalin vesillä elää delfiiniyhdyskunta. Vuosittain on syntynyt yksi tai useampi jälkeläinen. Kovasta zoomailusta huomimatta delfiinejä ei näkynyt. Tai näkyipäs. Kaupungin keskustassa on pari delfiinipatsasta muistuttamassa näistä merenelävistä

Appelsiinipuu

On se niin väärin ! Etelän appelsiinipuissa repeilevät appelsiinit ja meillä liukastellaan lumen ja jään keskrllä.

Kuvan puu tai pensas tekee jotain mandariinia tai vastaavaa. Ota näistä kaikista selvää !

Jose Maria da Fonseca

Vuodesta 1834 alkaen Jose Maria ja hänen jälkeläisensä on tehnyt viiniä Setbalissa. Punaviiniä ja Muscatel jälkkäriviiniä. Kaupungin ulkopuolella on museo ja näiden kahden viinin varastot. Nykyisin viiniä pullotetaan Setubalin keskustassa. Valikoimassa on mukana valkkaria ja kuohuviiniä. Portossa tehdään porviiniä. Ja palkintojakin on sadellut vuosien varrella.

Muscatelpullo maksoi viisi ekeä. Loistavan makeaa ja pikarillinen maistuu hyvän aterian päätteeksi kahvin jälkeen.

Kauppahallissa

- ja ellette osta kunnolla, minä suutun ja teille käy kuten tuolle miekkakalalle. Pää poikki !

Setubalin iso kauppahalli on täynnä hedelmiä, lihaa, kalaa, juustoja ja makkaroita. Ostin pussilliset taateleita, viikunoita ja kuorellisia pähkinöitä. Pussukoiden hinnaksi tuli kokonaista 2,5 euroa!
Kaikkialla ei ole K- ja S-ryhmää rahastamassa ruoalla.

Pormestarin parkkipaikka

Kaupungin keskustassa on pormestarin parkkipaikka. Aurinkokenno antaa energiaa (pormestarin autolla?) ja muilla ei ole paikalle asiaa. Näin johtaja saa arvoitsemansa aseman.

Setubal

Portugalilainen on kaupunki nimeltä Setubal. Se sijaitsee 40 km etelään pääkaupunki Lissabonista Sado joen suistossa. Asukkaita on reilu sata tuhatta eli Lahden kokoinen paikka. Vaan kovin on toisenlainen. Se on entinen kalastuskaupunki, jossa ei ole enää yhtään kalatehdasta.

Aurinko paistaa ja lämmintä piisaa. Valkoiset punatiiliset talot kontrastina sinitaivaalle ja kirkkaale auringonpaisteelle tekevät kaupungista puhtaan ja meksikolaisen näköisen (kuvitelmieni Meksiko). Pikavisiitti kaupunkiin tyrmää tundran pojan ensin lämmöllä ja sitten vieraanvaraisuudellaan. Mittari näyttää 24. Sitten sataa ja ukkostaa oikein olan takaa. Taas tulee lämmin. Jäisinkö tänne istuskelemaan palmun alle ? Paistetut sardiinit ! Muscatel !

Satua ?

Heräsin tai nukuin. Kuutamo näytti oudolta ja kauniilta. Yht´äkkiä kukkuloilta alkoi suihkuta jotain nestettä. Se oli valkeaa kuin maito, muttei se maitoa ollut. Oliko se jotain muuta eritettä ? Mielikuvitus antaa rajat. Öljy on mustaa ja sitä voi syntyä maaperässä. Tämä oli jotain muuta. Ikäänkuin suihkulähde kuutamossa.

Marcel Broodthaers

Taskussa oli pääsylippu Marcel Broodthaersin näyttelyyn. Hän on belgialainen jo edesmennyt taiteilija jonka näyttely on Bolognan Mambossa. Mieleeni muistui hänen näyttelynsä. Siinä oli paljon hämmentävää. En millään päässyt hänen sanomansa sisään.

Hän kuoli 52 vuotiaana. Wikin mukaan hän sanoi nelikymppisenä, ettei ole saanut mitään aikaan. Kuitenkin hänestä tuli ilmiö. Hän on kirjailija, runoilija, elokuvantekijä.

Tässä näyttelyssä tietyllä tavalla irrallaan olevat asiat olivat yhdessä jonkin yhden tekijän kautta. Eräs yhdistävä tekijä olivat vanhat elokuva- ja diaprojektorit. Toinen yhdistävä tekijä olivat kirjaimet. Ne muodostivat jonoja tai johdattivat sanoihin tai lauseisiin. Maalattuihin metallilaattoihin oli kirjoitettu ranskankielisiä sanoja. Ne olivat isoja laattoja, mutta vailla tarkoitusta. Yhdessä huoneessa oli seinän vierellä palmuja, puutarhatuoleja ja vanhoja graafisia piirroksia eläimistä. Keskellä huonetta oleva projektori esitteli samoja kuvia. Eräässä nurkkauksessa oli puutalon sisustus.

Ihmettelen edelleen. En osaa nähdä itseäni tällaisena taiteilijana. Olenko lukkiutunut käsitöihin ? Toisaalla päässä pyörii ajatuksia ja joitakin tahtoisin jopa sanoa muille. Mutta tällainen käsitetaide on minulle jotenkin helppotekoista, nuoruutta. Nuorena ajattelin asioista näin. Nyt olen seestynyt ja haluan saada aikaan jotain käsillä ja aaleilla, en tavaroilla. Toisaalta tällainen pysähdyttää ja panee kysymään: Mitä nämä tekijät ajattelevat sanovansa ihmisille ? Ehkä joskus ymmärrän.

Otsikoissa

Ruotsissa pääministeri Reinfeld on eronnut. Kukaan ei olisi uskonut. Juttua riittää viidelle sivulle iltapäivälehteen. Yksi kansanedustaja on ollut kännissä moottoripyöräjengin tiloissa ja ediskunnassa. Hän menee hoitoon. Sitten on yhden henkilön työpaikkahäirintää. Tai onko heillä ollut suhde ? Mene ja tiedä.

Kuka näitä juttuja raapustelee ? Media näyttää olevan yhä enemmän iltapäivälehtien linjoilla. Kun oikeita uutisia ei näytä oleva ja lukijat ovat kiinnostuneita vain henkilöityvistä asioista, uutisissa ei ole enää oikeaa tietoa maailman asioista. Tai sitten ne ovat piiloteltu niin pieneksi, ettei niistä jää mitään käteen. Mitähän journalistiset toimittajat itse ajattelevat näistä keltaisen lehdistön ilmiöistä ? Ovatko hekin jo mukana tässä soosissa vai tekeekö joku vielä oikeita tutkivia ja pohdiskelevia artikkeleita. Kaipaan sellaista. TV:kin näyttää jo olevan kovasti mukana haaskalla.

1000.

Tuhannes blogiteksti on tässä. Ei muuta kun, hiio hoi ja hellät tunteet. Juttujen taso on vaihdellut kuin... Mutta tärkeintä on sana, kun sana tuli lihaksi ja niin edespäin. Tässäkin voi käydä hyvässä lykyssä niin. Mutta ei mennä asioiden edelle. Pysytään sanassa ja tarinoissa. Parhaita tarinoita on maailma pullollaan. Nepitää vain poimia ja laittaa nätisti, hauskasti, vajavasti esille. Jatkoa seuraa ja nyt en ehdi ede4s juhlimaan tuhannetta juttua. Juhlitaan sitten vaikka joskus myöhemmin. Kiirettä pitää ja raportteja satelee. Mutta, jos sinulla on lasissa jotain poreilevaa ei muuta kun kippis, hölkyn kölkyn, skål, salute,zing, zing, na strovie.

Sisu

Jatkossa suomalainen sisu on italialaista tavaraa. Harmittaa vietävästi, koska italialaiset eivät ymmärrä mitä sisu tarkoittaa. Sisuhan on sitä, ettei anneta periksi vaan jurpitetaan niin kauan, että saadaan asia kuntoon. Se on tahdonvoimaa ja peräänantamattomuutta.

Kyse on siis sisu-pastillin valmistuksesta. Se muuttaa italiaan ja varsinainen sisu jää meille. Autoistakaan en tiedä, valmistetaanko niitä eli ei, mutta pastillit tulevat jatkossa italialaiselta Leafin (tai mikä se nyt sitten lieneekään) tehtaalta. Muuttavat varmaan nimeksikin sisi.

Viekööt vaikka tuhkatkin pesästä. Periksi emme anna! Olemmehan sisukasta kansaa. Sisua ette meiltä vie ! Kele, tana !

Komeat miehet

On saatu uutta tutkimustietoa miesten komeudesta. Siis mikä tekee miehen komeaksi. Latviassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että vahva immuniteettijärjestelmä korreloi komeuden kanssa. Siis kenellä on hyvä kyky tuottaa vasta-aineita, hän on myös naisten silmissä komea.

Vielä todetaan, että ominaisuus periytyy eli vasta-ainekyvykkäät pojatkin ovat komeita naisten mielestä.

Johtopäätöksenä voi olla esimerkiksi useiden nykyisten urbaanilegendojen romuttaminen. Punttisalilla pullistelu joutaa romukoppaan. Niin myös muu sporttisuus. Samoin parturissa juokseminen. Puhumattakaan dresmanneista ja sun muista kenkäkaupoista. Muinoin suomalaisia miehiä saattoi tunnistaa lentoasemilla sporttisukista. Nyt sukista on turha murehtia. Vasta-aineiden kimppuun on käytävä terhakkaasti ja rakennettava hyvä immuniteettiu. silloin voi odottaa vastakaikua vastakkaiselta sukupuolelta.

Miten sitten immuunijärjestelmää voi parantaa ? No, bakteerit, virukset, syöpäsolut on torjuttava. kannattaa aloittaa syömällä multaa. Joku viisas lääkäri on sanonut, että immuunijärjestelmä paranee, jos on multaa kynsien alla. Eli muuta maalle, tilaa kotiisi sadan litran pussi tuoretta multaa tai kyykistele kukkaruukun juurella. Eiköhän se komeus pikku hiljaa ala kasvamaan. Kannattaa monistaa myös terveyskeskuksen immuniteettitodistuksia tyttöystäville ja vaimoille.

Joskus tuntuu, että olemme tehneet yksinkertaiset asiat kovin monimutkaisiski. Mutta kotiin puutarhan kautta konttaava isäntä on sittenkin se kaikkein komein alfauros. Kaskun immuniteettijärjestelmä toimii hienosti, kiitos kynsien alle kertyvän mullan.

Tulppaanien taistelu

Verinen, (epä)rehellinen ja loputon eloonjäämistaistelu tulppaanien välillä on lopussa. Sääntöjen mukaan voittaja on se jolla on enemmän kukkia. Tähän ei kisassa saatu ratkaisua. Sekä Punainen että Oranssikimppu eivät suostuneet tiputtamaan yhtään terälehteä. Kisa meni siis tasan, joten oikea merkki on x.

Kuitenkin aasian vedonlyöntipiireiltä saatujen runsaiden "lahjoitusten" myötä, tuomarineuvosto on kokoontunut ja täydentänyt sääntöjä kohdalla 47 b. Sen mukaan "mikäli kilpailijat päätyvät tasatilanteeseen kaikilla muilla alueilla, jury voi julistaa voittajalta näyttävän kilpailijan voittajaksi"

Nyt minulla on iloista kerrottavaa vedonlyöjille (ainakin, jos olet lyönyt vetoa oranssin puolesta). Nimittäin näyttää siltä, että oranssikimppu olisi enemmän voittajan näköinen. Siksi jury on päättänyt yksimielisesti todeta Oranssin kimpun selvinneen voittajaksi. Tästä päätöksestä voi valittaa macaon hovioikeuteen paikallisella kielellä, kolmena kappaleena viiden tunnin kuluessa päätöksen julistamisesta. Joka oli siis kolme tuntia sitten.

Onnea voittajille! Meikä pakkaa kamansa ja suunnistaa kohti Setubalia (rahojen kanssa).

MAMbo

Modern Art Museum of Bologna. Ei saa kuvata, mutta vetäisin silti pari kuvaa. Guttuson teos Togliattin hautajaiset. Teos on iso ja voimakkaan punainen. Tämä toinen neonteos on käytävässä.

Andy Warhol

Bolongnalaisen hotellin Corona D'Oron aulan seinällä roikkuu Andy Warholin teos Marilyn Monsoe. Wieressä oleva teksti kertoo, että Andy elää. Kysymys kuuluukin, onko taulu juliste vai aito Warhol ? Warholin tyyli on siinä määrin yksinkertainen, että kopioinnin luulisi olevan maailman yksinkertaisin painotehtävä. Pähkäilin niin, että jos taulu on aito, Warhol elää, mutta jos taulu on juliste, Warhol on kuollut. Kiinnostava yksityiskohta on taulun takana oleva kangas. Se ikäänkuin peittää jonkun toisen taulun ja sen päällä on Warholin taulu ! Koska Andy on onnistunut lyömään itsensä läpi myös täällä DaVincin ja Michelangelon maassa, lienee todennäköistä, että hän elää. Siis symbolisella tavalla. Jotenkin ajatukseni harhailivat itsekkäälle tielle. Jos minun tauluni kopiot koristaisivat hotelien seiniä, olisin imarreltu ja tuntisin eläväni riippumatta olisinko kuollut vai elävä.

Siksi johtopäätökseni onkin yllättävä: Andy Warhol elää riippumatta siitä onko taulu aito vai juliste. Hän on onnistunut tekemään itsestään maailmankuulun ja kysymys aitoudesta on turha. Hän on ilmiö ja julisteetkin ovat aitoa Warhollia.

Itsetehty pasta

Herkullinen pasta on yksinkertainen, mutta paljon työtä vaativa ruoka, alkupala. Noin sata grammaa jauhoja kasataan graateriksi ja keskelle rikotaan pari munaa. Hitaasti ja kun sanon hitaasti, tarkoitan myös hidasta, pyöritellään munaa ja jauhoja tasaiseksi seokseksi. Kun se on vaivautunut kiinteäksi, muodostetaan pallo käsin. Kaulitaan hitaasti taikinaa sitkeäkis. Taas hitaasti. Tämä vaihe tarvitsee lievää jauhotusta mielellään karkealla durum-vehnällä. Kaulitaan noin yhden sentin paksuiseksi levyksi. Levystä voi leikata tortelliiniin neliöitä tai lasangnelevyjä tai ohuita tagliatelle nauhoja. Oikean pastan maku on munanmakuinen. Sen jälkeen pastaan voidaan lisätä mitä vain makuja. Pinaattia, parmesaania, jauhelihaa, tomaattia, basilikaa jne. Perusta on hitaasti valmistettu pastataikina, johon ei laiteta muuta kuin jauhoja ja kananmunaa.

Ferrari, Maranellon punainen

Vierailu Maranelloon järjestyi sen jälkeen kun vierailu Ducatin tehtaille meni mönkään. Maranellossa päästiin katsomaan Ferrarin museota. Esillä on runsas määrä eri ikäisiä Ferrareita vuosien varrelta. Muutakin rekvisiittaa löytyy kuten kaikkien Ferrarin kuljettajien ajamat autojen pienoismallit, moottoreita, äänimaailma Ferrarin varikolta ja tietysti kallista ferrari-krääsää shampoosta lipiksiin ja kirjoista paitoihin. Viimeaikaiset Ferrarin saavutukset eivät ole olleet formulajoilla ollut kovin merkittäviä, mutta ilmeisesti punaisia myydään edelleen soljuvasti ja potentiaalisena suuntana on Kiina. Pienessä Maranellossa vilahteli muutamia Ferrareita eli monenkertaisesti varattuna esim. koti-Tampereeseen.

Oli kiinnostavaa kuulla Ferrarin tiedotuspäällikön esitys firman tiedotuspolitiikasta ja yhteydestä sosiaaliseen mediaan. Autojen esittelyvideot ovat huippulaadukkaita ja muustakin laadusta pidetään viimeiseen asti kiinni. Päällikkö ei kainostellut, että hänen tavoitteensa on tehdä rahaa. Siinäpä se yhteisöllisyys. Tietysti 2,5 miljoonaa fania ja 7 miljoonaa kävijää vetää kenet tahansa yrityksen tai muun toimintakeskuksen edustajat hiljaiseksi. Todella mielenkiintoinen vastapuoli seminaarille, jossa pohditaan hallinnon avautumista sosiaaliseen mediaan.

Balsamico

Modenasta tulee balsamicoa, joka leviää kaikkialle maailmaan. Kun suomalaisessa kaupassa etsii etikkahyllystä balsamicoa, se on lähes 100 prosenttisesti Italian Modenasta. Syy siihen on laakson ilmasto. Mutta sitten raakoihin tosiasioihin. Alkuperäisellä metelmällä tehty balsamicon onkin aivan eri tuote kuin kaupan balsamico. Eri puolilta maailmaa tuotetaan erilaisia viinietikkatuotteita, joita käytetään Modenan kautta ja saadaan siihen tietty lataus.

Laadukkaammat, traditionaaliset balsamicot tehdään rypäleistä. Lambruscorypäleitä keitetään kaksi vuorokautta ja kaadetaan sitten tynnyreihin. Aine sijoitetaan avoimessa tynnyrissä talon vintille. Vuosittain siitä haihtuu 10 prosentia. Eri kokoisista ja eri puulaaduista tehdyistä tynnyreistä siirretään balsamico-seosta isommasta pienempään. Tuloksena saadaan eri ikäisiä ja hintaisia laatuja. Modenan balsamico kontrolli antaa traditionaalisen laadun silloin kun menetelmä edellä kuvattu ja vuosia on kertynyt 12 tai enemmän. He pullottavat myöskin tämän tuotteen ja varmistavat laadun. Sadan gramman pullosta 12 vuotta vanhaa balsamicoa saa pulittaa 45 ekeä tai enemmän. Samasta määrästä 25 vuotta vanhaa balsamicoa saa pulittaa yli 70 ekeä.

Jos siis ostat viinietikkaa tai Modenan balsamicoa, kannattaa lukea mistä se on tehty. Viinistä tehty on halpaa ja saatttaa olla alkuperältään mistä tahansa Modenasta huolimatta. Mukana voi olla myös sokeri ja kaikenlaisia säilöntäaineita. Se ei siis ole alkuperäisellä menetelmällä tehtyä. Alkuperäinen maistuu rypäileeltä, monenlaisilta puulaaduilta, sakealta ja kypsyneeltä (? oma kokemukseni 25-vuotiaasta balsamicosta).

Laihuus

Miksiköhän ihmiset täällä Italiassa ovat solakoita ? Harvoin näkee lihavia. Se on suorastaan silmiin pistävää. Lyhyen visiitin aikana olen syönyt monikertaisesti verrattuna kotona tapahtuvaan ruokailuun. Ja se kaikki iltamyöhään. Johtuuko solakkuus näköharhasta, oliiviöljystä tai punaviinistä. Karppaajana täällä ei voi olla, koska pastaa ja valkea leipää tulee joka tuutista. En edes uskaltaisi sanoa, etten syö kumpaakaan edellämainittua. Minä vaan kysyn . Jos joku tietää, vastatkoon ! Ellei vastata, vaietkoon ikuiseksi ajaksi. Tai sitten otan itse selvää.

Tunnekontakti tuotteista ja palveluista

Nykyiset myyntimiehet (tarkoitan firmoja, jotka myyvät tuotteita ja palveluja) eivät pelkästään kauppaa tuotteitaan. Yhtä tärkeää on saada asiakkaalle tunnekokemus tuotteesta. Siis tuote synnytttää miellyttäviä kokemuksia tai jopa arvoja. Saman asian sukulaisuutta on kuulua porukkaan eli käyttää merkkivaatteita. Mutta tuotteen tunnekokemuksen saaminen avaa positiivisen lähestymisväylän ihmisen sisimpään ja sitä kautta ihmisestä tulee asiakas, fani ja partneri. Erilaisilla tarinoilla ja kuvauksilla päädynme haluttuun tunteeseen. Filosofisesti voidaan ajatella myös ihmisen itsenäisyyttä ja vapautta. Kuinka paljon olemme itsenäisiä tai tunnetuotteiden myyjien ulottumattomissa ? Olemmeko huomaamattomasti arvottaneet elämän arkea myyntimiesten luomilla arvoilla ? Kysymys on myös siitä onko meillä arvoa omasta itsenäisestä elämästä ja arvoista vai onko turvallisempaa kulkea muiden luomien arvojen tietä ? Toisaalta kuka voi olla niin tietoinen näistä ulkopuolisista arvoista, ettei jäisi koukkuun monilla eri tavoin. Joka tapauksessa, kun kuuntelee erilaisia brändien luojia ja niihin liittyää tietoista tunnekokemusten luomista, alkaa tulla kiukkuiseksi. Olemmeko vain rahantekokoneiston välttämätöntä kauraa. Myyntimiehethän kutsuvat tätä informaatiota markkinointitiedotukseksi. Mutta toinen puoli on pysyvä asiakkuus, jonka taustalla on sitoa asiakas tunnekumppanuuteen.

Näin filosofisena ollaan torstaina 8.3. Eli naisten päivänä. Ja täyskuukin painaa päälle. Mihin tästä vielä joudutaan ? Itsenäisemmäksi vai epäitsenäisemmäksi ? Vai mitä ! Minä vaan kysyn ! Huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä pää täynnä

Bolognan ruokaa

Muutaman päivän vierailulla ei pääse kovin syvään analyysiin bolongnalaisesta ruokakulttuurista (varsinkin kun pääosa ajasta istutaan kokoushuoneissa), kuitenkin ollaan hyvän ruokapatojen äärelllä. Tärkeätä ovat tuoreet ja hyvät ainekset, eleetön perinteinen ruoanlaitto, ruoan ja viinin liitto. Ruokailu on seurustelutapahtuma, kiireetön ja vuorovaikutteinen. Ruoka on hyvän fiiliksen ja rauhallisen seurustelun mahdollistaja. Herkullinen tarjottava kirvoittaa ruokailijat henkevään ja avoimeen yhteiseloon. Herkullinen ruoka on isännän kunnioitusta vieraita kohtaan. Fuusioruokaa ei löydy suuremmin, vaikka "mäkit" ovat täälläkin hyvin suosittuja.

Perusasioita ovat useat vaihtuvat ruokalajit. Pasta, leipä, tomaatti, oliiviöljy, kinkku, juusto, makea jälkiruoka, leivonnaiset ja tietysti viini. Italialainen isäntä sanoi, että punaviini on yhtä kuin viini vanhemmille ihmisille. Valkoviini ei ole ollut niin ladukasta, että vanhempi polvi ei pidä sitä viininä !

Ekana iltana laitakaupungilla olevassa Osteria Cucina Casareccassa syötiin paikallisia herkkuja. Alkupaloina oli leikkeleitä: mortadellaa, parmankinkkua, salamia, silavakinkkua, oliiveja, artisokkaa, valkeaa kastiketta. Pääruokana oli kahta pastaa:tortellinia ja jotain makaronimaista pastaa lihakastikkeella. Jälkkärinä kahvia tai pannacottaa tai amaroa. Juomana vettä ja sangiovese punkkua.

Toisena iltana oltiin vielä enemmän laitakaupungilla. Koko lailla ankea ruokapaikka oli tupaten täynnä ihmisiä. Tarjoilija on ankea ja suorasukainen. Talon tavaramerkki oli huono palvelu ja hyvä ruoka. Alkupaloina söimme kadenlaista pastaa, tagliatelleä ja makaronimaista pastaa lihakastikkeella. Pääruokana oli possunreittä eli eisbeinia. Lisäkkeinä perunaa ja grillattuja kasviksia. Jälkkärinä espressoa. Juomana vettä ja talonviiniä kolmen litran pulloissa.

Työlounailla on syöty pikkupizzoja, voileipiä, kanaprikettejä, leivoksia ja keksejä. Ei mitään varsinaista lämmintä ruokaa

Toisena

Viisaus

Kun kuuntelee maailman vanhimman yliopiston proffien puheita sosiaalisesta mediasta, tulee tunne, että on itseään viisaanpien joukossa. Tulee myös tunne, että on itsekin viisas. Toisaalta aihe on niin nykyaikaa, että jokainen voi tuntea itsensä miksi haluaa. Tärkeintä onkin tyyli ja vakuuttavuus. Historialliset kivet ja seinät eivät piittaa tästä mitään. Kivi on niin vanha, ettei se paljoa korvaansa lotkauta viisaista puheista. Se on kuullut satojen vuosien ajan kaikenlaista ja tuntuu myhäilevän omia asioitaan. Veikkaan, että se muistelee nuoruuttaan, milloin se sitten olikaan nuori.

Päädyn ajatukseen, että viisas ei ole pelkästään proffa, tohtori tai tutkija. Viisas on kivi, joka on säilyttänyt vuosisatoja paikkansa erilaisten tuuliviirien keskuudessa. Siinä on syvempää viisautta. Viisautta, jota ei tarvitse huutaa tai julistaa. Viisaus on. Siinä sen katoamaton ydin. Viisauden ydin on viisaus itse omana itsenään. Olen siis niin viisas kuin olen omana itsenäni.

Bolognan sää

Monet varmaankin odottavat, että aurinko paistaa ja kukat kukkivat. Tosiasiassa sataa tihuttaa ja ilma on pilvinen. Kuitenkin kymmenen asteen lämpö tuntuu keväältä. Lumikasojakaan ei näy, joten onnelassa ollaan sateesta huolimatta. Väkisinkin ajatukset vaeltavat tulevaisuuteen. Miksi kärvistellä kuukausikaupalla tundralla, kun on olemassa lämpimiäkin seutuja ? Pitäisiköhän muuttaa talveksi etelään ? Siis silloin kun siihen olisi mahdollisuuus. Eläkkeellä ! Tai olisko täältä löydettävissä viraapelihomma, jolla ansaitsisi elantonsa. Epätodennäköistä. Seikkailijan luonne on vaihtunut turvallisuushakuisaksi, eikä riskejä jaksa enää ottaa. Toisaalta en jaksa olla lämpimässäkään yksin. Kaveri pitäisi olla mukana.

Päätän mietiskelyni koskien maastamuuttoa/maahanmuuttoa ja siirrän aiheen neljän vuoden päähän. Tai vielä myöhempään aikaan, jolloin vilu, vaivat ja kaikenlaiset rajoitteet ovat vallanneet elämän arjen. Tai mietiskelen sitä hiljaa omassa loukossani,pimeällä ja viltin alla.

Ps. Aurinko paistaa vaikka lämpötila onkin vain vähän yli kymmenen. Se tuo uuden vaihteen tähän pohdiskeluun. Ehken siirräkään pohdiskelua niin pitkälle vaan yritän lomailla talvella. Sen verran kun sitä voi työssäoloaikana järkevästi tehdä.

Italialainen liikenne

Mieli palaa halusta ajaa autoa Italiassa. Kadut ovat kapeita, ihmiset hyppelevät ajotiellä, autot kiilaavat ja liikennesäännöt ovat ajajien mielialaa. En tietenkään haluaisi kolhia omaa sinistä mopoautoani, mutta kenties jonkun muun kärryä. Liikenne etenee sykähdyksenomaisesti kaupungin keskustassa. Huomiokyvyn pitää olla skarppi, muuten tulee pahaa jälkeä. Tämä on kuitenkin minun mentaliteettiani kuskina. Tykkään tästä hässäkästä. Lopulta kaikki järjestyy ja ruuhkat purkautuvat. Italian liikenne on temperamenttiä ja kommunikaatiota. Vastaavasti pohjoisemmassa kuten Saksassa ja meillä liikenne on sääntöjä ja ohjeita. Etelämmässä ja idässä auto määrää ja siellä vallitsee vahvemman oikeus. Se ei enää minua kiinnosta, koska siellä on vahvemman laki. Tämä italialainen sähläys on jotenkin tutumpaa ja sujuvampaa. Torvet soi ja kommentit voi kuulla tai lukea huulilta. Se on elämää.

Bologna

Bologna sijaitsee Emiliano-Romangna alueellakeski-Italiassa. Asukkaita on noin 400.000 ja lähiympäristön kanssa miljoona. Bologna on aito italialainen city. Se ei ole turismin kuorruttama vaan se sisältää italialaisia arvoja, hyvää ruokaa ja sydämellisiä perhe-elämää. Bologna on punainen kaupunki, koska vanha keskusta on tiilenvärinen ja monet talot ovat väriltää erilaisia punaisen sävyisiä. Toinen tunnusmerkki ovat katetut jalkakäytävät, joissa on kaunit pylväiköt. Niitä on kymmeniä tai satoja kilometrejä. Talot on rakennettu niin, että se suojaa kaulla kävelijöitä. Bolognassa on maailman ensimmäinen yliopisto vuodelta 1088.

Keskustori Piagga Maggioren laidalta alkaa pienten katujen rykelmä, josta löytää erilaisia pieniä herkkukauppoja. Parmankinkkua, salamia, makkaroita, vihanneksiä, parmesaania, punkkuja ja valkkareita, hilloja, itsetehtyjä suklaita, oliiveja, oliiviöljyä, leipää, tortelliinejä ja monia muita pastalajeja jne. Meikäläiselle herkuttelijalle tämä on lähes liikaa. Kaikkea tekisi mieli maistaa, mutta se vaatisi paikallisen oppaan.

Helmi on piskuinen viiniravintola. Sinne tullaan eväiden kanssa ja tiskiltä ostetaan viiniä. Pullo tai laseittain. Sekalainen sisustus ja mutkaton palvelu antavat rennon tunnelman, jossa viihtyy ystävien, kavereiden tai vaikka suvun kanssa.

Ravintola

Yksi hieno ravintola sijaitsee pääkadulla osoitteessa Vinaus 34. Se on kellarissa ja siellä on pikkupanimo. Tarjolla on siis muutamaa paikallista olutta ja hyvää aika tavallista ruokaa. PORUKAT TIlASIVAT ISON PUTKILON, JOSSA OLI MONTA LITRAA OLUTTA. mEILLE RIITTI KIVA ALKUPALA OLUEN KYYTIPOJAKSI

Kirkkomaalaus

ERÄÄSSÄ KAUNASIN MONISTA KIRKOISTA OLI TÄMÄ VAIKUTTAVA TEOS JA USEITA MUITA KIRKKOMAALAUKSIA SAMALTA TAITEILIJALTA.

Kaunas

Kaunasissa on paljon hauskoja museoita. Kuvataiteija Ciurlionasin museo, Paholaismuseo, Keramiikkamuseo, Eläinmuseo jne. Maksaa kahdelta pari ekeä per museo.

Muutenkin Kaunas on k,iva kaupunki. Kaikki toimii, ruoka on hyvää, nuoret puhuvat englantia, kaikki on aika halpaa. tyylikkäitä kahviloita ja ravintoloita vanhassa keskustassa. Eikä turisteja nimeksikään !

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä on takana uuden presidentin aikakaudella. hyvin on mennyt ainakin minulla. Periaatteessa kaikki on samoin kuin ennenkin, mutta viime vuorokausi oli ehkä himpun verran parempi kuin edellinen. Presidentistä en tieä, miten hänellä on mennyt, mutta luulisin, ettei vaimon runonlukuun ole jäänyt aikaa. Mene ja tiedä. Edesmennyt presidentti Kekkosen aikainen maan äiti Sylvi os. Uino oli myös kirjallinen hahmo. Niinistö kulkee siis Kekkosen viítoittamalla tiellä. Kekkonenhan oli pressana vuodesta 56 vuoteen about 81 eli 25 vuotta. Niinistön valtakausi päättyisi siten vuonna 2037. Silloin hän oli 91-vuotias. Maan äitikin huitelisi jo kuudenkympin tienoilla.

Presidentti vaihtuu ilman kahvia

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Presedentti Halonen luovuttaa valtikkansa presidentti Niinistölle. Eduskunnassa. Mutta eduskunnassa ei tarjota edes kahveeta asian kunniaksi. Asia on herättänyt erityisen paljon huomiota lehteriyleisön taholla. Syytä on arvailtu. Jotkut ovat sitä mieltä, että Niinistöllä on ollut Suomenmaalla vaalitaistojen aikana niin monta Niinistö Cafeeta, ettei kahvista saa enää puhua. Jotkut arvelevat, että kansanedustajat suunnistavat kaljalle Storyvilleen. Vahvasti epäillään, että kahvit juodaan, mutta Niinistö tarjoaa ne Kauppatorilla. Joku taas tietää , että edustajia odottaa juhlapäivällinen Pressan linnassa. Ei kannata juoda kahveeta ennen ruokaa.

Eduskunnasta todetaan, että kyseessä on puhdas säästötoimi. Siinä missä lopetetan kuntia, varuskuntia, sun muuta virkakuntaa, niin nyt luovutaan myöskin osasta kahvituksia. Kakut, piparit ja kahvikermat maksavat monta donaa. Pienistä puroista tulee loppujen lopuksi isot säästöt? Arpa napsahti tähän pressanavajaisiin. Arpa tuo ja arpa vie. Sellaista on elämä.

Ehkä eduskunnassa ei juoda kahveeta, kun sankarit, ex- ja nyk.pressa lähtevät kaksin linnaan ja eduskunta jää hommiin keskenään. Kun juhlakalut ovat poissa ei kannata kahvitella. Toisaalta työpaikalla kannatta aina juhlia, kun on jotain juhlittavaa. Se nääs parantaa ilmapiiriä.

Costa Allegra

Maanantaina tulipalon takia vaurioitunut Costa Allegra on hinattu Seychellien pääsaarelle. Maanantaina syttynyt tulipalo ei aiheuttanut henkilövahinkoja, mutta laivan sähköt menivät.samoin laivan moottorit eivät toimi. Tuhat ihmistä on pärjäillyt laivalla kolme päivää. Luulisin, että fiilis on tänään korkealla, kun kansa saa jalkansa maan pinnalle.

Pientä kisaa käytiin myös hinauksesta. Ranskalainen kalastusalus halusi hinata laivan, koska siitä saa hyvän tilin. Seychellien laivasto jäi nuolemaan näppejään. Kiinnostava yksityiskohta on se, että laiva on aikoinaan rakennettu Wärtsilän Turun tehtaalla. Firma on sama, jonka laiva kaatui Italian rannikolla. Heillä on varmaankin kohtuullisen raskas olo.