Vaalien jälkeiseltä hallitukselta odotetaan ihmeitä. Sillä on edessään kaksi hankalaa tehtävää. Julkisen sektorin menoja tulisi vähentää ja uusia työpaikkoja tulisi saada lisää. Molemmat tehtävät ovat vaikeita. Tämän lisäksi ne voivat vaikuttaa vastakkaisesti. Kun vähennetään toiselta puolelta, se syö samalla toisen tehtävän mahdollisuuksia ja päinvastoin.
Puolueet ovat kilpaa tarjoilleet säästömiljardeja kahdesta kuuteen miljardia seuraavien vuosien ajaksi. Ongelma on löytää säästökohteita. Periaatteesta julkisen sektorin eli valtion ja kuntien säästöjä voidaan hakea kolmelta suunnalta. Vähennetään köyhien ja vähäosaisten etuuksia, vähennetään suuren keskiluokan etuuksia tai vähennetään rikkaiden ja hyvätuloisten etuuksia. Köyhien etuisuuksien vähentäminen vaikuttaa todennäköisesti ongelmien ja kustannusten lisääntymiseen. Kansalaispalkka voisi toimia paremmin, mutta se on kallis ja passivoiva. Keskituloisten etujen leikkaaminen on poliittinen itsemurha, jota kaikki puolueet haluavat välttää. Tämän heijastuksia nähtiin nykyisen hallituksen lapsilisäpäätöksessä. Rikkaiden veronkorotukset saattavat passivoida vauraiden ihmisten toimintaa Suomessa ja johtaa investointien ja muuttojen suuntautumiseen muihin maihin. Kuntauudistuksen ja soteuudistuksen säästövaikutukset ovat lähivuosina kovin marginaalisia, koskaa isoja muutoksia ei pystytä yhteisesti sopimaan. Muutenkin niiden hyödyt tuottavat säästöjä vasta pitkällä tähtäimellä.
Todennäköinen ratkaisu onkin, että leikata kaikkien etuja vähän. Uusi hallitus tekee konsensuspäätöksen, jossa rokotetaan kosmeettisesti kaikkia. silloin tulee tasaista nurinaa, muttei suurta sotaa.
Uusien työpaikkojen luominen on edellistä vaikeampi tehtävä. Tarvittaisiin välityömarkkinoiden lisäämistä, jolla voitaisiin hyödyntää tukien varassa olevien ihmisen panosta. Mutta pääasia on uuden teollisuuden, yritysten, kaupan ja palveluiden kehittäminen. Yrittämisen tukemisella ei saada mitään suurempaa muutosta. Kenties vain tasattua työttömyyden kasvua. Yritysten julkisten kustannusten helpotukset voivat auttaa jossakin määrin, mutta ne syövät hallituksen säästöjä. Uusien ideoiden ja toimialojen luominen edellyttäisi koulutuksen monialaisuutta ja yhteistyötä yritysten kanssa. Se taas etenee hitaasti ja kankeasti. Ovathan korkeakoulut osittain autonoimisia ja haluttomia yrityselämän tavoitteisiin. Maaseudun elävöittämien ei tuo merkittävästi uusia kannattavia työpaikkoja. Palkkojen supistamien nostaa sodan vahvoilla ammattialoilla ja riitely ei tuo työäpaikkoja minnekään.
Todennäköinen ratkaisu on, että tehdä vähän kaikkea. Uusi hallitus tekee "toivotaan, toivotaan" elinkeino-ohjelman, jolla vähennetään hieman yhteiskuntavelvoitteita ja lisätään koulutusmäärärahoja ja kannustetaan yhteistyöhön. Tämä ei tuo muutoksia tai uusia mahdollisuuksia, mutta voi pitää tilannetta tasaisena ennen mahdollisen uuden nousukauden alkamista.
Yhdessä asiassa olen Suomen viisaimman ja rikkaimman miehen, Nalle Wahlroosin, kanssa samaa mieltä. Hallituksen tehtävä on lähes mahdoton. Mutta eri syistä kuin Wahlroos. Kyse ei ole kovinkaan paljon kolmikannan jähmettymisestä. Wahroos ei tee yhteiskunta-analyysiä vaan ajaa omaa ja kavereidensa intressejä. Tehtävä on mahdoton, koska puolueiden yhdenmukaistuminen estää isommat muutokset. ollan keskiluokan syleilyn hirressä. Ollaan oltu jo vuosia pattitilanteessa tavallisten työtätekevien etujen suhteen. Kyse on myös uusien pysyvien työpaikkojen luomisen aidosta vaikeudesta. Niitä ei vain synny ilman toimivia ideoita ja kovaa riskinottoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti