Tie vei Helsingissä Musiikkitalolle. Olin aiemmin ollut vain Musiikkitalon klubilla kuuntelemassa jotain Sibiksen nuorten kansanmusiikkiosaston konserttia, mutta itse pääsali oli näkemättä ja kuulematta. Sibelius Akatemian sinfoniaorkesteri konsertoi. Ohjelmistossa oli Wagneria, Englundia ja Mahleria. Orkkaa johti nuori virolainen Jaan Ots ja Miikka Taipale oli pianosolistina Englundissa. Wagner oli odotusten mukaisesti unettavaa ja hiljaista. Kun kyse oli ilmeisesti jonkinlaisesta kapun opinnäytetyöstä, voi hyvin ymmärtää kappalevalinnan. Siinä soitetaan hitaasti ja hiljaa. Ei ihan helppo homma kapellimestarille. Homma onnistui kohtalaisesti. Suraavaksi tuliillan ennakkoon kiinnostavin osuus; Einar Englindin pianokonsertto nr 1. Se osoittautui liian moninaiseksi ja mutkikkaakai teokseksi. Oli kohtuullisen vaikea päästä jyvälle, mistä oli kyse. Kaikenlaista elementtiä oli paloina mukana, muttei selkeyttä. Toisella jaksolla kuultiin Mahlerin sinfonia nr I Titan. Alku vaikutti tutun tylsältä. Kolmannessa osassa "Jaakko kulta" teema ja sen variaatiot herättivät mielenkiinnon. Kun on kuunnellut vuosikymmeniä jazzia, kuulosti variaatioiden käsittely helpolta ja tutulta. Neljäs osa alkoi melkoisella rytistelyllä ja paukkeella, sitten se päätyi alun himmailuun ja pitkitettyyn mahtipontiseen loppuun. Illan parasta antia kuitenkin. Orkka soitti hyvin ja kapu sai varmaan ainakin Mahlerista puhtaat paperit.
Itse musiikkitalo oli erilainen kuin olin kuvista nähnyt. Istuttiin parvella putkien ja verkkojen takana. Mielikuva maamme keskeisestä musiikkipyhätöstä karisi nopeasti. Saundit olivat ihan hyvät, muttei mitäät huippua. Kauas taakse hiljaiset osat kuuluivat heikosti. Ihan sama ilmiö on Tampere-talossakin. Kovat äänet kuuluvat kyllä mahtipontisesti. Mutta itse salin arkkitehtuuri on sanalla sanoen ruma. Tampereen Työväenteatterin Kellariteatteri. Tummat värit ja ikävät materiaalit tekevät salista kellarimaisen vaikutelman. Ilokseni huomasin ikkunoiden kiertävän salia. Tämä elävyys peitettiin kuitenkin konsertin ajaksi verhoilla. Kenties arkkitehtooninen fiilis olisi ollut parempi alakerran permannolla, mutta se jää nyt ensi kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti