Pieni päivä

Tänään on talvikauden viimeinen päivä. Kellot siirrettiin kesäaikaan, joten vuoden parempi puolikas on avattu. Samalla tänään on vuoden lyhyin päivä. Koska päivä on niin pieni, vaivaiset 23 tuntia, pitää päivän ohjelmankin olla pieni. Urheilun ystävänä päivä kuluu penkkiurheilun ja levon merkeissä. Päivän avauksena on kevyt ulkoilulenkki ja suihku. Sitten perinteinen aamiainen. Telkusta alkaa tulla kiinnostavaa urheilua, sillä hiihtäjät päättävät kautensa. Naiset hiihtävät ensin kolmekymppiä. Kun kyse on väliaikalähdöstä, kisa kestää yli kaksi tuntia. Voittaja selviää hieman alle puolentoista tunnin. Tasaisena soljuva Tapio Suomisen selostus uuvutta penkkiurheilijan rentoon uneen. Joku voitti ja muut tulivat seuraaviksi. Puolenpäivän aikaan tulee herätys, jolloin on syytä etsiä hieman lounasruokaa. Sen säestyksellä pääsee mukaan miesten viidenkympin hiihtoon. Pitkä matka on iltapäivän onni, sillä maukas lounas on täyttänyt vatsan ja uuvuttaa mielen sopivalle matkalle unten maihin. Miesten kisa on siinä määrin pidempi, ettei ole mitään kiirettä heräilyyn. Loppuuhan se tämäkin kilpailu. Silloin voi reipastua ja heittää ulkovaatteet päälle. Ärrällä jaetaan ilmaiseksi Ingmannin jätskitikkuja. Jäätelökesä on alkanut. Hyvällä tsägällä jätskiä on vielä jäljellä. Tämän jälkeen maistuu iltapäiväkahvi ja jotain sopivan makeaa. Pian alkaakin Pohjois-Irlannin ja Suomen välinen jalkapallon Euroopan karsintalohkon ottelu. Kaikeksi onneksi molemmat joukkueet ovat värittömiä, mauttomia ja hajuttomia. Siksi iltaunet ovat paikallaan. Jompikumpi tekee maalin tai pari. Senhän voi lukea työpaikkalla seuraavana päivänä lehdestä tai netistä. Ottelua tulee mukavasti seurattua, vaikka ihan kaikki yksityiskohdat eivät unen läpi kuulukaan. Pian alkaakin olla iltauutisten aika, joten voin onnitella itseäni, sillä vuoden pienin päivä alkaa olla zeniitissä ja olo on rentoutunut. Ainoa pulma on nukkuminen yöllä, mutta sehän onkin seuraavan päivän ongelma.