Suomalaisia on jo vuosia ärsyttänyt kadulla istuvien kerjäläisten olemassaolo. Erityisen vaikea on hyväksyä nuoria herroja tai naisia, jotka istuvat kadulla ja odottavat almua. Meille on helpompaa hyväksyä rahankeräys, jossa tehdään jotain hyödyllistä. Pullojen kerääminen, kukkien myyminen tai katusoitto on oikeaa tekemistä, jossa asianomainen henkilö yrittää aktiivisesti jotain. Kadulla istuskelu on hyväksyttävää, jos kyse on invalidista tai muuten rajoitteisesta ihmisestä. Eteläisessä Euroopassa on tavallista, että katolisten kirkkojen liepeillä istuskelee almuja anovia ihmisiä. Meillä on turha anella almuja kirkon rappusilla, kun siellä ei käy ketään.
Ehdotan kaikille rotvallin reunalla kerjääville toisenlaista keräämiskeinoa. Se on kaikille tuttu feissarikerääminen. Siinä henkilöä pyydetään liittymään säännöllisen lahjoittamisen piiriin. Kymppi kuussa köyhälle, saattaisi toimia kerjäämistä paremmin. Kielitaitoa pitäisi olla pienen supliikin verran, mutta se voidaan hoitaa kirjoittamalla valmista tekstiä. Asianomainen sitoutuu maksamaan kerran kuussa kympin ja kannattamaan hyvää asiaa. Kun kerran Greenpeace, Amnesty ja Animalia saavat hoidettua lahjoittajia tällä tavoin, miksei se onnistuisi katukerjäläisiltäkin. Mikäli takana on isonpi keräysorganisaatio kuten edellä mainituissa esimerkeissä, on vaarana että rahaa menee hallintoon (organisaation kehittämiseen) tai pomojen palkkoihin (johdon kehittämiseen). Niinhän se on näissä muissakin kansalaisliikeissä. Uskon, että kerjäläisten feissarit otettaisiin mieluummin vastaan kun nykyinen passiivinen istuskelu. Sitäpaitsi "organisaatio" voisi palkata pienituloisia opiskelijoita toimimaan käytännön kerääjinä. Pienellä sijoituksella saisi sulavasanaisia kuuden ällän ylioppilaita osa-aikatyöhön. Tällä tavoin vahvistettaisiin toimeentuloa myös yliopistomaailmassa. Ja rahaa alkaisi virrata eri puolilla Eurooppaa samalle tilille. Pienistä puroista ne rikkaudet syntyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti