Vihdoin lenkillä

Lopultakin sain itsestäni irti pienen kuntolenkin. Pystyin hölkkäämään parikymmentä minuuttia. Se on kova suoritus minulle. Ei kenellekään muulle. Kölkkäilin viimeksi Maltalla ja silloin ei kulkenut. Jotenkin pala nousi kurkkuun ja rintaa puristi. Nyt otin hiljaa ja varovasti, ilman sen suurempaa tavoitetta. Ja niinhän se meni. Pääsin mäet ylös ja lopulta pystyin vetämään kotinurkan rinteenkin ihan kelvollisesti. Nämä pienoiset olympialaiset päättyivät ainoan osanottajat voittoon. Tuli hyvä fiilis ja sauma maistui mukavalta. Kuuden tunnin maalausrupeama pisti jalkapohjat jäykäksi. Lenkki teki hyvää myös jaloille, vaikka vähän epäilin. Nyt siis olen rinta rottingilla ja odottelen huomista. Huomenna aurinko paistaa. Monella tavalla.