Koira

Minulla on yökylässä koira. Se on entisen perheemme koira ja nimeltään Jasu. Rodultaan koira on Mittelspitz ja väriltään mustanharmaa. Sillä on lyhyet jalat ja aikamoinen karvapehko. Se on minun kaverini. Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Se pitää paikkansa (sorry vaan kaverit). Kaverille voi puhua suoraan ja se ymmärtää yskän. Hyvä kaveri kuuntelee, antaa neuvoja ja on lojaali. Välillä se haukkuu minut, mutta hyvät kaverithan puhuvat totta. Siinä on hyvän ja tavallisen kaverin ero. Koira seuraa minua joka paikkaan. Kohta lähden pihalle ja se seuraa. Kesällä se on varjossa. Se on oikea talvikoira. Talvella koira on pirteämpi. Silloin voi piehtaroida lumessa ja kahlata hangessa. Jos nousen tuolilta, koira nostaa päätänsä katsoo, missä mennään tai minne mennään. Se odottelee vessa ovella, kun käyn tarpeillani. Kun katselen telkkua, maalaan tai luen lehteä, se odottaa. Nyt aterian jälkeen, kun kirjoittelun blogia, se makailee. Se lepäile ja odottelee seuraavaa puuhaa. Se tykkää ulkoilusta, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Se yrittää pumpata aina herkkuja ruoanlaitossa. Välillä nakinpalat pyörähtävät leikkuulaudalta pohjattoman vatsaan. Parasta herkkua ovat viineri, sitten muut kakut, jäätelö ja juusto. Eilen saunottiin ja saunan jälkeen syötiin makkaraa. Ettei rupea hiukomaan. Koira tykkää istua autossa ja veneessä. Ehkei se oikeasti tykkää, mutta haluaa olla mukana. Hyvä kaveri on mukana kaikessa. Nyt kun tapaamme harvoin, olemme silti hyvät kaverit. Tajuamme realiteetit. Niiden mukaan eletään, koira ja minä. Toinenkin sanonta pitää paikkansa. Kyllä koira koiran tuntee !