Olen lueskellut yli neljäsataasivuista kirjaa Zlatan Ibrahimovicista. Matalasta sosiaalisesta asemasta, elinoloista ja asuinympäristöstä noussut jalkapallotähi tilittää mennyttä elämänasenne ja jalkapalloilijan uraa. Vauhdilla maailman pelaajatähdeksi noussut nuorimies kasvaa, aikuistuu ja kamppailee oman luonteensa kanssa. Zlatan ei kuvia kumartele vaan haluaa mennä omaa työtään. Se tuo toinen toistaa kiperiä tilanteita, ei vähiten Zlatanin oman jännityksen haun seurauksena. Levoton nuori alkaa aikuista naisystävän ja lapsien myötä, mutta kovapäisyys ja oma linja siivittivät Zlatanin nälkäiseksi taistelijaksi.
Kirja on aika järkäle ja Zlatanin oma kerojamimä toistelee runsain mitoin samoja asioita. Rehellinen ja avomielisesti tyyli alkaa puuduttaa toiston takia. Zlatan ei kainostele itsensä kehumista, muttei myöskään kaihda kovaa työntekoa. Mielenkiintoista on kuulla eri pelaajien suhteista ja erityisesti valmentajien toimintatavoista. Pelaajat ovat ammattilaisia, mutta myös kauppatavaraa, joista seurojen täytyy tehdä sekä pelillistä että taloudellista tulosta. Fanien merkitys vaikuttaa merkitsevän Zlatanille paljon, samoin kuin autot ja vauraus. Perheyhteydet, lehtikirjoittelut ja suhteet pelaajiin ovat tähtipelaajan arkea hyvässä ja pahassa. Kirjaa varten on ilmeisesti katsottu eri pelejä, koska ajoittaa kuvataan tarkasti kuka syötti minkäkin Zlatanin maalin.
Kiinnostava kirja, joka ei välttämättä kaihda Zlatan Ibrahimovicin ongelmia tai puutteita. Ehkä rehellisyys on Zlatanin hyve, mutta myös lukijan kärsimys. Tiivistämällä kirjoittaja David Lagergrantz olisi saanut kirjaan dynamiikkaa ja selkeämpää kehityskertomusta. Suosittelen erityisesti futishulluille penkkiurheilijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti