Pussy Riot

Rankasta nimestään huolimatta punk yhtye Pussy Riut on joutunut vallan ytimeen. Vastassa ovat sekä Venäjän Putin hallinto ja Ortodoksinen kirkko. Loukattu on ja joka suuntaan. Itse bändi pahoittelee väärin tehty suorituspaikat. Mutta muuta ei kaduta. Taide ja rocki ovat tarkoituksena, samoin sananvapaus. Nyt Pussy Riotista on tulossa Venäjän sananvapauden symboleja. Edessä pitkä vankilatuomio. Nuoret naiset saavat osoittaa oman aatteensa vuosien vankilaistunnolla. Siinä ajassa maine ja legenda kasvaa ja edessä on jakamaton suosio joko Venäjällä tai sitten lännessä. Kovia mimmejä, jotka osoittavat rohkeutta ja pitkää nenää väljähtynelle ja kaupalliselle länsirokille. Kapinaan oli joskus rockin tarkoitus.oliko se nilkkurit vuotta sitten ? Vai ?

Olympialajeja

Vaikka olenkin kritisoinut massiivisia olympialaisia, pitää antaa tunnustustakin. Oikein hienoa katsella kenttäratsatusta, koskimelontaa tai ilmakivääriammuntaa. Jollakin tavoin näiden lajien erilaisuus sytyttää inhimillisyyttä, vaikka niissäkin taistellaan loppuun asti. Nämä lajit tuovat olympialaisiin kulttuuria. Sellaisen tunteet, ettei kaikki ole yleisurheilua, futista tai uintia. Minulle ainakin tämä tekee kutaa. Ja suomalisetkin soveltuvat joissakin lajeissa mukana, muttei se enää suuremmin harmita. Jonkinlaisesta kilpailukulttuurista taitaa olla kyse ja minulle ainakin laajempi spektri tekee todella hyvää.

Kesähampurilainen

Helle painaa niin kovaa päälle, etten muista olenko kirjoittanut tämän reseptin aiemmin. Se on kuitenkin oiva hampurilainen ja sopii erityisesti läkähdyttävänä kesäpäivänä.
Tarvitaan sikanautajauhelihaa, salaatinlehtiä, paahtoleipää, sipulia, pekonia, persikanpuolikkaita ja hampurilaiskastiketta.

Tehdään jauhelihakasta kookkaita pihvejä, joihin lisätään kananmuna, öljyä, lihalientä ja korppujauhoja. Taikina maustetaan vahvasti suolalla, pippurilla, valkosipulilla ja chilillä (voi laittaa myös taikinaan silputtua valkosipulia ja sipulia). Paistetaan pihvit uunissa tai pannulla. Paistetaan sipuliviipaleita pehmeiksi ja pekoniviipalaita. Paahdetun muutama leipäviipale, riippuen ruokailijoiden määrästä. Viipaloidaan persikanpuolikkaan kolmeen osaan. Ladotaan lautaselle salaatinlehtiä, päälle paahdettu leipäviipale, turtsaus hampurilaiskastiketta, pihvi, paistettu sipuli, pekoniviipaleet, persikkaviipaleita, hampurilaiskastiketta. Se on siinä. Hyvääääääääääää !

Hellettä päähän

Helle sekoitti suomalaiset. Kauan odotettu Hellaakoski pyyhkäisi Suomen yli. Puolet lomalaisista ei saapunut töihin maanantaina. Vastaavasti puolet työssä olevista ei pystynyt työskentelemään työpaikan 27 asteen lämmössä. Parempi paikka oli terassin kolmekymmentäviisi astetta. Muutenkin kansa on ottanut innolla vastaan helteinen sään. Ympäri maata on tavattu pariskuntia yhtymisestä toisiinsa keskellä kaupunkia, puistoa tai festivaalialuetta. Napuurustossa on taas perinteinen parinvaihtoviikot. Asiahan on jo viime vuosilta tuttu. Koskaan ei tiedä kenen sängystä herää tai kuka nukkuu sängyssäkin. Sosiaali-ja terveysministeriöstä todetaan, että valmisteilla on rokote helteet vaikutusten vähentämiseksi. Se vähentää auringon ja kuumuuden aiheuttamaa hormoonituotantoa ja pitää ihmisen vakaana ja tylsistyneenä. Hallitus antaa uuden lakiesityksen heti kun saa valmiiksi lainatukiavustupäätökset Kreikalle, Espanjalle ja kaikille muille Eteläeuroopan maille. Oppositio vastustaa, koska se haluaa ottaa helteessä kaiken irti hallituksen ministereistä. Odotettavissa on värinvaihtoa ja välillä kysymyksiäkin.

Hyviäkin uutisia on tiedossa. Tiistaista lähtien helle väistyy ja kansa palaa ennalleen. Silloin on luvassa taas kysymyksiä, selityksiä ja sovittelua. Niitä jatketaan vuodenvaihteen tienoille. Silloin on luvassa ennätyspakkaset, jotka ovat niin kovat, ettei kukaan muistele enää menneitä (ainakaan hymyssä suin). Päätän raporttiin helteessä Suomesta, Euroopan kuumimmasta maasta.

Ukkosen voimalla

Kauan kaivattu kesä tupsahti Suomeenkin. Lämpötila kipusi lähelle hellelukemia. Samalla saatii ukkospuuskia. Lämmin ilma jatkuu ja epäilemättä ukkosmyrkyt sen mukana. Festareita on keskeytetty ja vettä on roiminut taivaan täydeltä. Laulussa mainittu sata salama on muuttunut tuhansiksi salamoiksi. Täällä Lahdessa mittari on kivunnut lähelle kolmeakymmentä. Samalla taivas on ohuen pilvipeitteen täyttämä. Hikinen päivä taipuu kohta alkavaan ukkoseen. Ei tarvitse olla sammakkoennustaja, joa povaa vettä ja ukonilmaa. Mutta saadaanko menneiden vuosien mittaisia myrskyjä, jää nähtäväksi. Metsät ovat kasvaneet taas katkottaviksi ja sähkölinjat on korjattu kuntoon. Sähköyhtiöissä eletään myös hikisenä hetkiä. Minne lähdetään raivaustöihin vai lähdetäänkö minnekään. Niitä odotellessa voi vaikka mietiskellä huomenna alkavaa työelämää tai muistella menneen kesän huippuhetkiä. Niitähän on kahmalokaupalla.

Olympialaisten avajaiset.

Hieman jäi kaivelemaan spektaakkelimaisesti luonnehdittu avajaiseremonia. Kannattaako oikeasti laittaa raa haisemaan 35 miljoonaa euroa tällaiseen kavalkaadiin. Entäpä jos olisi järjestetty tyly ja yksinkertainen seremonia, jossa olisi ollut kaksi puhetta. Olympiakomitean pomo Rogge olisi puhunut olympia-aatteesta nykypäivänä. kuningatar Elisabeth olisi sanonut "julistan kisat avatuksi". Rahat olisi annettu Afrikan, Aasian ja muiden maailman köyhien maiden nuorisourheiluun. Vähän alan olla sitä mieltä, että olympialaiset voitaisiin toteuttaa jokaisen maan kisoina samanaikaisesti ja paras aika, pituus, pistemäärä yms ratkaisee. Toki kamppailulajit ja palloilin pitäisi pelata jossain, mutta muuten olympia-aatetta voisi muuttaa siltä osin ja mammuttitauti puhkaistaisiin. Toinen puoli on tietysti, miljoonien silmäparien yhteinen kokemus ympäri maailmaa samanaikaisesti. Se on mainiota rauhantyötä, jos joku sitä on. Mutta, mutta. Kohta kisoja ei voi järjestää kuin niissä kaupungeissa, joissa se on järjestetty aiemmin. Lievempi vaihtoehto voisi ollajokaisen maanosan olympiakisat vuorotellen ja samoissa kaupungeissa. Massiiviset kertaluontoisesti järjestelyt ovat kohtuuttomat ja turhat.

Sanoikaan tämän kun ei ollut muutakaan tekemistä !

Minä, Zlatan

Olen lueskellut yli neljäsataasivuista kirjaa Zlatan Ibrahimovicista. Matalasta sosiaalisesta asemasta, elinoloista ja asuinympäristöstä noussut jalkapallotähi tilittää mennyttä elämänasenne ja jalkapalloilijan uraa. Vauhdilla maailman pelaajatähdeksi noussut nuorimies kasvaa, aikuistuu ja kamppailee oman luonteensa kanssa. Zlatan ei kuvia kumartele vaan haluaa mennä omaa työtään. Se tuo toinen toistaa kiperiä tilanteita, ei vähiten Zlatanin oman jännityksen haun seurauksena. Levoton nuori alkaa aikuista naisystävän ja lapsien myötä, mutta kovapäisyys ja oma linja siivittivät Zlatanin nälkäiseksi taistelijaksi.

Kirja on aika järkäle ja Zlatanin oma kerojamimä toistelee runsain mitoin samoja asioita. Rehellinen ja avomielisesti tyyli alkaa puuduttaa toiston takia. Zlatan ei kainostele itsensä kehumista, muttei myöskään kaihda kovaa työntekoa. Mielenkiintoista on kuulla eri pelaajien suhteista ja erityisesti valmentajien toimintatavoista. Pelaajat ovat ammattilaisia, mutta myös kauppatavaraa, joista seurojen täytyy tehdä sekä pelillistä että taloudellista tulosta. Fanien merkitys vaikuttaa merkitsevän Zlatanille paljon, samoin kuin autot ja vauraus. Perheyhteydet, lehtikirjoittelut ja suhteet pelaajiin ovat tähtipelaajan arkea hyvässä ja pahassa. Kirjaa varten on ilmeisesti katsottu eri pelejä, koska ajoittaa kuvataan tarkasti kuka syötti minkäkin Zlatanin maalin.

Kiinnostava kirja, joka ei välttämättä kaihda Zlatan Ibrahimovicin ongelmia tai puutteita. Ehkä rehellisyys on Zlatanin hyve, mutta myös lukijan kärsimys. Tiivistämällä kirjoittaja David Lagergrantz olisi saanut kirjaan dynamiikkaa ja selkeämpää kehityskertomusta. Suosittelen erityisesti futishulluille penkkiurheilijoille.

Vihdoin lenkillä

Lopultakin sain itsestäni irti pienen kuntolenkin. Pystyin hölkkäämään parikymmentä minuuttia. Se on kova suoritus minulle. Ei kenellekään muulle. Kölkkäilin viimeksi Maltalla ja silloin ei kulkenut. Jotenkin pala nousi kurkkuun ja rintaa puristi. Nyt otin hiljaa ja varovasti, ilman sen suurempaa tavoitetta. Ja niinhän se meni. Pääsin mäet ylös ja lopulta pystyin vetämään kotinurkan rinteenkin ihan kelvollisesti. Nämä pienoiset olympialaiset päättyivät ainoan osanottajat voittoon. Tuli hyvä fiilis ja sauma maistui mukavalta. Kuuden tunnin maalausrupeama pisti jalkapohjat jäykäksi. Lenkki teki hyvää myös jaloille, vaikka vähän epäilin. Nyt siis olen rinta rottingilla ja odottelen huomista. Huomenna aurinko paistaa. Monella tavalla.

Kim Jong-un avioitui

Uutiset Pohjois-Koreasta kertovat, että päämies ja marsalkka Kin Jong-un on mennyt naimisiin. Korean televisio tiedotti asijasta näppärästi.mUutistenlukija sanoitettä marsalkka Kin Jong-un ja jänne vaimonsa kävivät huvipuistossa Pjongjangissa. Siinä se . Ei mitään revittelyä lööpeissä. Ei taustatietojen tutkimista tai spekulaatiota seurustelusta. Kansa pystyi kyllä ennakoimaan, että jostain on kyse, koska päämiehen seurassa esiintyi monta kertaa sama outo nainen. No, nyt sekin on selvinnyt. Laulajana tunnettu Ri Sol-ju on Kim Jong-unin siippa. Muutenkin Kin Jong-un on pannut tuulemaan. Armeijan johtoa on vaihdettu ja sitä rataa. Odottaa vain sopii, että uudistukset Jan,kuvat ja Pohjois-Korea tulee mukaan yhteistyöhön lähimaiden kanssa ja myöhemmin muidenkin maiden kanssa. Mutta se on pitkä ja kivinen tie. Toivottavasti nuorella johtajalla riittää rohkeutta ja tukijoita uudistusten toteuttamiseen.

Niin, ihan unohtui. Onnea uudelle avioparille !

Epätavallista elämää

Foxilta tulee elokuva Epätavallista elämää. Se on aika viihteellinen elokuva. Mies menettää työpaikkansa robotille, tyttöystävä jättää ja asunnosta tulee häätö. Kaveri kidnappaa pomon tyttären ja siinä juoni. Cameron Diaz taitaa olla päätähti. Leffassa on paljon helppoa hömppää ja siksi se sopii miehelle, joka on pessyt mattoja, maalannut viisi tuntia ja käynyt kakkosdivarin futismatsissa. Siis ei muuta kun vapaalle leffan syövereihin.

Voittosoitto

Telkun kolmoskanavalla eli MTV3 on ohjelma nimeltä Voittosoitto. Puhelimella soitetaan annettuun numeroon ja yritetään päästä vastaamaan telkun juontajan kysymykseen. Nyt kysymyksessä oli tehtävä jossa kahta tulitikkuja siirtämässä saadaan suurin luku. Kun soittaa, puhelimessa kysytään yksi helppo kysymys. Kun vastaa oikein, naishenkilö sanoo, että soita uudelleen. Kun soittaa uudelleen tapahtuu sama juttu. Tämä toistuu lukemattomia kertoja. Muutamat pääsevät läpi ja kokeilevat vastaamista. Oikein vastannut saa määrätyn summan rahaa. Tässä tapauksessa 2000 euroa. Selvää huijausta. Tehtävä on sen verran vaikea, että vastausta ei löydy helpolla. Mutta jutun juoni onkin monimutkaisempi. Paitsi, että ihmiset soittelevat niin, että yhteissumma 2000 ekeä tulee täyteen, soittoja tulee niin paljon, että myös televisiointikustannukset saadaan hoidettua. Itselläni meni ainakin kymmenen soittoa. Siis yli 20 euroa. Tämä on silkkaa vedätystä. Ei riitä, että jallitetaan soittajia lakkaamatta, sen lisäksi tehtävä on sen verran vaikea, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Häpeä kolmoselle ! Pitääkö ihmisiä houkutella törsäämään rahansa. Sain ainakin kahdenkympin opetuksen ja Maikkari sai yhden vihaisen katsojan. Sen lisäksi aion kertoa tästä kaikille kavereilleni. Törkeää touhua kaikella tavoin !

Justin Bieber

Justin Bieber tulee suoraan. Yeeeeeah ! Nyt pitäisi vielä tietää kuka on Justin Bieber. Hän on maailman kuuluisin teinityttöjen idoli, kanadalainen 18-vuotias laulaja. Lippujen myynti alkoi tänään yhdeksältä ja ennen puolta kymmentä liput oli myyty. Niin suosittu Justin on Suomessakin. Hän on uusi Beatles, Bay City Rollers, Dingo ja Robin yhteensä. Levyjä on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Eli ei ihan tyhjätaskusta ole kyse. Fanitus on kova sana tässä genressä. Ihan heti Justin ei piipahda kuitenkaan kylään, koska konsertti on ensi vuoden huhtikuussa. Siihen asti pitää katsella "vain" videoita tai reissata maailmalle. En kuitenkaan halua olla kateellinen tai kyynikko. Sanon vain, että muutaman vuoden kuluttua hän on nuori aikuinen, sitten keski-ikäinen ja sitten ikäihminen. Mutta, ei hätää ! Niin ovat fanitkin.

Mattojen pesua

Yksi kesäloman must juttuja on mattojen pesu. Syvemmin pohdittuani päädyin mattojen pesuun filosofiassa aika yksinkertaiseen tulokseen. Siinä pestään ja huolletaan itseä. Samalla tulee matoista puhdasta jälkeä. Pidetään oma mieli kunnossa. Ei sinänsä yhtään hullumpi tarkoitus. Muussakin kodinhoitotyössä on vähän samanlainen tarkoihtus, ainakin jos asustelee yksin.

Olin reipas aamupirteä (sellainen olen oikeasti) ja heti kahdeksan jälkeen olin Peltsun mattojenpesukaukaloilla. Ilma oli pilvinen ja hyttysen pörräsivät seuranani. Olin yksin. peseskelin neljää matkani, kun paikalle pyörähti keskivanha Opel. Minun ikäiseni mies tuli mattojensa kanssa pesulle. Tervehdittiin. Ei puhuttu mitään. Suomalaisen miehen ei kuulu puhua mitään ellei ole asiaa. Poikkeuksena hölöttäjät, jotka eivät ole oppineet olemaan hiljaa. Sitten sain mattoni pestyä. Huomasin, että se matto, jonka takia olin täällä oli jäänyt kotiin. Sanoin kaverille jättäväni vedet kaukaloihin ja meneväni hakemaan lisää tavaraa. Hän nyökkäili. Hain maton, pesin sen ja kuivasin.

Sitten huomasin, että kaveri kantoi auton jalkatilan mattoja kuivumaan. Hei, tässäpä hyvä idea. Siitä kehkeytyi pieni keskustelu. Tosiaan. Auton matot on helppo pestä täällä. Niissä on aina hiekkaa ja muita jälkiä. Kummatko on muutenkin helppo pestä juuriharjalla. Kiittelin neuvosta, keräsin kamani ja painuin kotiini kuivattelemaan mattoja. Aina oppii jotain uutta. Sitäpaitsi, mattojen pesu on hyvä kuntoilumuoto. Vaikka paikalla ei ollutkaan nuoria, tai edes vähän vanhempia neitoja, voitelin samalla oman psyykkeeni kuntoon.

Bruce Springsteen ja Little Steven Oslossa

Pomo kävi laulamassa We Shall Overcomen Oslossa joukkosurman vuosipäivän muistojuhlassa. Yhden biisin ! Little Steven soitti taustalla kitaraa. Miksiköhän ? Se jäi ainakin itselleni epäselväksi. Ehkä joku lentoyhtiö oli sponsannut tai ehkä Pomolla on sukulaisia Norjassa tai ehkä kesämökki. No, mikä minä olen heittämään ensimmäisen kiven. Hän oli hengessä mukana ja sillä sipuli.

Ravintola Gabriel

Porvoon vanhassa kaupungissa on mukavanoloinen ravintola Gabriel. Siellä oli hauskoja pizzoja. Syötiin Rautakauppa pizza ja Gabrielin snigulit pizza. Rautakaupan pizzassa oli savuporoa, tatteja, paahdettuja kokonaisia valkosipulinkynsiä, pinjansiemeniä, tuoretta rosmariinia ja talon juustosekoitetta. Gabrielin sniguleissa oli etanoita, savustettua possunkylkeä, tuoretta persiljaa ja talon juustosekoitetta. Molemmat pizzan olivat todella herkullisia. Pizzojen hieman mustunut reuna sopi mainiosti kokonaisuuteen. Juusto toi sopivasti rasvaisuuttaa makuun.

Jos käyt Porvoossa, kannattaa pyörähtää Gabrielissa. Se on aivan aukion reunalla. Viehättäviä pizzoja oli muitakin, eikä yhtään Quatro stationia tai hawajia ollut listalla. Sisustus oli yksinkertaista ja eleetöntä. Huomio kiihtyi parikymppiseen miestarjoilijaan, joka tarjoile nuorisokolmikolle kohteliaasti ja luontevasti. Hyvänillan toivotus samanikäisille asiakkaille toi lisää tyylipisteitä. Tekisi mieleni kokeilla etanoita ja possunkylkeä juustopadassa. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen juttu.

Tirmo blues 2012

Tirmon saaristokeskuksen pihalla järjestettiin kaksipäiväinen blues-tapahtuma. Lavalla Danny & Islanders, Jimmie Lawson Band ja Queen Seventeen. Muitakin esiintyjiä oli, mutta ne jäivät näkemättä. siksi jätän ne kertomatta. Pellinkiin menevän lossitien päässä on Tirmo. Sinne oli kerääntynyt n. 500 veneilijää, mökkiläistä ja autoilijaa. Yleisön kunto oli kohtuullisen juopunut. Äänentoisto oli onnetonta ja haittasi kaikenlaisen musiikin kuuntelua. Mutta tapahtuma oli ilmainen ja tarjolla oli juomapuolta joka nurkalla. Yleisö tuntui nauttineet sitä oikein urakalla.

Danny, vehreä seitsemänkymppinen, veti oman hittisettinsä hyvällä tempolla ja huumorilla. Ikä on tehnyt Dannystä hauskan ja rempseän esiintyjän. Meno oli kovaa ja kaikki tärkeimmät tuuliviirit ja amarillot kuultiin. Islanders kahden laulavan tanssitytön kanssa veti hommansa rutiinilla. Yleisö eli täysillä mukana tutun musiikin ja artistin myötä.

Jenkeissä Suomeen kotiutunut Jimmie Lawson veti kohtuullisen nopeaa perusbluesia. Kitaristi, rumpali ja donitsin muodostivat basisti/vokalisti Lawsonin tukiryhmän. Minulle tuntemattomat kitaristi ja donitsin vetivät väliin mallikkaita sooloja ja Herra Lawson kunnostautui luontevana blueslaulajana. Lawsonin basso oli miksette niin kovalle, että läskibasson kumina peitti usein muiden soittajien ääniä. Rumpalina tuskin kuuli lainkaan. Loppupuolen funky puri yleisöönkin hyvin, jota oli kuitenkin Dannyn jälkeen huomattavasti vähemmän (siis lavan edessä, juomapaikoilla kyllä väkeä riitti)

Nuorten poikien bändi Queen Seventeen soitteli Creamia. Hyvin soittelikin whiteroomit, crossroadsit ja muut. Äänentoisto särki ja kadotti kitaristin vetoja ja rumpalin laulu jäi liian hiljaiseksi. Mutta ei se mitään yleisökin hieman lämpeni vaikka veneilijät olivatkin siirtyneet laivojensa kansille.

Kokemus sinänsä pyörähtää Tirmossa. Ehkä juopuneena kiinnittämiseen vähemmän huomiota juopuneisiin. Nyt vahvassa humalassa oli liian paljon purkkaa. Järjestäjät mittasivat ilmeisesti keikkapalkkiot tätä kautta. Yleisö oli keski-ikäistä ja vanhempaa väkeä.

Sushikokki Fujimoto

Japanissa asuva ja valenimeä Fujimoto käyttävä pohjois-korealainen kokki on palannut Pohois-Koreaan. Kim Jong Ilin lempikokki kokkaili niin hyvää susia, että nimitti hänet ykköskokikseen vuonna 1989. Vuonna 2001 kokki matkusti Japaniin ostelemaan aitoja sushiaineksia ja jäi sille tielleen. Nyt nykyinen johtaja ja ajatuksen virtaava Tonava (ai sorry, eihän Tonava virtaakaan Koreassa) Kim Jong-un on kutsunut kokin takaisin entiseen kotimaahansa. Fujimoto aikoo paitsi kokkailla, myös tavata perhettään ja palata takaisin Japaniin elokuussa. Jännitysnäytelmän piirteitä on odotettavissa. Pääseekö entinen loikkari vapaaehtoisesti palaamaan vai tuleeko kokkausreissusta loppuelämän mittainen ? Osallistuvan journalistiikan osastomme seuraa tilannetta silmä ja korva tarkkana, vaan ei kuitenkaan paikan päältä. Kun ei ole kutsuttu.

Edu Kettunen

Balladimies Edu Kettunen esiintyi suonta Möysän kahvilassa/ravintolassa. Paikka on entinen huoltoasema ja paikalla oli parisataa kuuntelijaa. Kettunen soitteli omia pehmobiisejään. Lyhyet sävellykset sisälsivät enemmän sanallista kuin musiikillista ilmaisua. Pienet tarinat kulkevat lähellä arkielämää. Sävelpuolella on melkoisesti toistoa , joka ykstoikkoisuutta. Kaipaan biiseihin selkeä toista osaa eli kunnon käännettä. Keski-ikäinen yleisö oli tullut kuuntelemaan Edu Kettusen tarinoita ja nautti silminnähden kuulemastaan. Minulle ja kumppanilleni riitti yksi setti.

Santa Feen terassilla soitteli lahtelainen rock trio. Akustinen kitara, vanha sähköpiano ja beat boxi eli laatikkorumpu. Bändillä ei ollut nimeä, mutta sovittelu sujui mukavasti. Laulaja-kitaristi tuntui hallitsevan bändiä ja hyvä hän olikin. Laulu oli sielukasta ja antautuvaa. Porukassa on ainesta vaikka mihin. Doors tyylinen, hieman karhea musiikki sopii hyvin bändin akustisen tyyliin. Ei muuta kun isoimmille areenoille ja pitäähän bändillä nimi olla. Vaikka Kettunen !

Chinatown

Katselin jostakin maksulliselta kanavalta Roman Polanskin menestysleffaa Chinatown. Pääosissa näyttelevät Jack Nicholson, Faye Dunaway ja John Huston. Leffa on tehty vuonna 1974. Yksityisetsivä tutkii vesipomon murhaa ja sotkeutuu harmaiden puuhamiesten tielle. Ei voi muuta kun ihailla Polanskin ohjaajauraa. Tässä siitä yksi esimerkki. Jo nuoruudenkuvat Veitsi vedessä, Inho ja Umpikuja sijoittuvat tietä Chinatownin, Rosemaryn painajaisen, Franticin ja Yhdeksännen portin kaltaisiin elokuviin. Oma suosikkini on Katkera Kuu, mutta siitä joskus myöhemmin. En myöskään lähde analysoimaan Polanskin ristiriitaista ja rankkaa elämäntarinaa.

Chinatown on huippuleffa, jossa asiat ovat kohdallaan. Tarkoitan elokuvan osa-alueita. Näyttelijävalinnat ovat oivallisia. Samoin kulkeva juoni. Polanskin elokuvissa on jotain uskottavaa ja samalla kiinnostavan todellista. Ne tempaavasti katselijan mukaan. Elokuvan käänteet ovat yllätyksellisiä. Tässä sitä ovat isä ja tytär, joilla on yhteinen lapsi. Chinatownia katselen kolmatta tai neljättä kertaa, mutta jotenkin se imee mukaansa. Siinä on hyvän leffan tunnusmerkki.

Halva

Tunnustan heti olevani halvan ystävä. Halvaa on kolmenlaista. Seesamihalvaa, mannaryynihalvaa ja auringonkukkahalvaa. Seesamitahnasta eli tahinista valmistetaan halvaa, jota makeutetaan sokerilla tai hunajalla ja sitten erilaisilla lisäkkeillä kuten vanilja, kaakao tai pistaasi. Tämän halven suuri tuottajamaa on Makedonia. Sitä tehdään myös Kreikassa ja Turkissa. Mannaryynihalvaa tehdään Keski-Aasiassa ja Intiassa. Auringonkukkahalvaa taas valmistetaan entisissä Neuvostoliiton maissa kuten Baltiassa.

Minulle alkuperäinen halva on seesamipohjaista. Se on makeaa, hieman rasvaista ja suussasulavaa. Väriltään kermaisen vaaleanruskea halva on pehmeää, pehmeällä tavalla hiekkamaista massaa. Siinä on paljon ravinteita kuten kalsiumia, magnesiumia ja proteiinia. Erinomaista jälkiruokaa sellaisenaan. Karkin tilalla maistuva makupala tai päivällä syötävä energiapakkaus. Parasta halva on tuoreena isosta tangosta ostettuna. Valmiita pakkauksiakin on kaupan hyllyillä. Mutta, jos matkustat etelä-Euroopassa, kannattaa ostaa irtomyynnistä. Siinä on tuoreutta ja valtava tulvahdus menneen ajan herkkua. Ostin viimeksi 350 gr pakkauksen turkkilaisesta kaupasta ja kilohinta oli kympin kieppeillä. Irtomyynnissä kreikkalaisessa kaupassa muutaman euroa enemmän.

Emmassa

Lomamatka Helsinkiin vei Espoon Emmaan. Espoon taidemuseoon. Siellä oli esillä Design vuoden muotoilua, Punaista, Saastamoisen säätiön pysyviä töitä, Juhani Harrin laatikoita ja paljon tämän päivän "nuorten" aikaansaannoksia. Runsaasta tarjonnasta jäi mieleen Vesa-Pekka Kanervan pieni veistos. En edes muista nimeä, mutta siinä eri välisille massoilla oli muotoiltu vaatetetun ihmisen hahmo. Jutun juju oli valon ja varjon muovaaminen erivälisillä materiaaleilla. Pieni kriittinen ilmaus suuren tarjonnan takia. Pientä hengähdystilaa olisi voinut jättää eri näyttelykokonaisuuksien välille. Juhani Harrin töiden laajamittainen näyttely teki selvää kaarta hänen taiteilijaurastaan. Näin Harrin työt oudon tummasävyisinä. Jotenkin muistissa on valoisampi Harri. Pihalla oli seiskytluvun muotoilutähti Futuro. Espoon kuvataiteilijoiden kesänäyttely oli valitettavan kalpea ja harratelijamainen verrattuna yläkerran massiivisen laajaan ja taitavaan tarjontaan.

Ostin Nokiaa

Presidentti Niinistö osti Nokiaa. Päätin seurata hänen esimerkkinään ja ostin sata kappaletta Nokian osakkeita. Tarjosin 1,38 € kappalehintaan. Se sopi, sillä päivän hinta päätyi 1,37 €. Kiinnostavaa on huomata Nokian kurssin uppoaminen. Joskus Nokia on pyörinyt kahdenkympin tienoilla. Nyt hinta lähenee uhkaavasti euron kappalehintaa. Viimeisen putoamisen syynä on Lumian heikko markkinaosuus Yhdysvalloissa. Jotenkin ajattelen, että niin suuri koneisto saa jossakin vaiheessa jotain aikaan. Mutta ehkä yhtiö on paniikissa. Vai onko kyse oikeasti myyntikuntoon laittamisessa ? Sellaista uumoiltiin alkupuolella vuotta. Kuinka alas kurssin täytyy mennä, jotta kauppoja aletaan hiomaan ? Vai onko tilanne jo kovaa vauhtia toteutumassa ? Oletan, että uusi omistaja (Microsoft) alkaa pilkkomaan yhtiötä. Vai olisiko se sittenkin Elopin homma ? Palkkana hallituspaikka isossa firmassa. Tiedä häntä ? Sanon taas saman. Kun isot pojat pelaavat, poikaset katsovat suu pyöreänä. Katsotaan sitten saako Nokian osakkeista Microsofteja vai lämmintä kättä ?

Mansikoita pakkaseen

Nyt se pitää tehdä. Mennä torille. Ostaa 5 kg laatikko polkkaa. Sitten mansikoiden perkaus, parhaat rasian ja sokeria päälle. Pakastin pakastusasentoon ja rasita sisään. Hinnat olivat tänään Tammelan torilla parinkympin kieppeillä per laatikko. Ei paha ! Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, ettei kannata metsästää halvimpia. Tänään löytyi takuumansikoita, jotka ihan oikeasti olivat isoja, maukkaita ja hyvässä tikissä. Yhtään pilaantunutta tai pehmennyttä ei löytynyt 5 kilon joukosta. Se on laadun merkki.
Sitten vaan odottelemaan talvipakkasia ja viivoja. Joskus sitten kirpeänä pakkasiltana otetaan mansikkarasia ja tehdään kiisseliä, piirakkaa tai syödään jäätelön kaverina. Silloin muistuu mieleen aurinkoinen kesäpäivä, mansikan tuoksu ja kuuma Tammelan tori. Sellaistakin on tänä kesänä nähty.

Asuntomessut 2012

Tampereen uudella asuinalueella Vuoreksessa järjestetään tänä kesänä asuntomessut. Messuamista jatkuu heinäkuun puolivälistä elokuun puoleen väliin. Esillä on pääasiassa omakotitaloja, mutta myös muutamia kerrostaloasuntoja. Esillä olevat talot ovat kohtuullisen isoja ja sitä myöten kalliita. Itse kiinnitin huomiota isoihin ulkoterasseihin, joista melko monet olivat kuitenkin kattamattomia. Useissa isoissa asunnoissa oli myös porekylpy, joissakin jopa kaksi. Oletin, että tämä porettelu olisi jo mennyt aikaa, mutta ei. Kaikkiaan esillä on 39 kohdetta, joten erilaisia versioita löytyy väsymiseen asti. Kohteista melkoisen suuri joukko on kaksikerroksisia. Kun vierailee näin monessa kohteessa peräkkäin, alkaa sisäinen arkkitehti tehdä havaintoja suunnittelijoiden virheistä ja onnistumisista. Isoissa taloissa näkyi melko usein tyhjiä tiloja, eli suunnittelun rikkaruohoja. Ihmettelin myös, että monissa keittiössä oli iso työpöytä, jolla oli keraaminen liesi. Itse laittaisin lieden taka-alalle ja pitäisin pöytää ruoanlaittoalueena, leikkuulaudalta ja aamiaispöytään. Siinä ei tarvita liikettä. Samoin usein makuuhuoneen olivat isojen ikkunoiden ympäröiminä ja niistä oli kulku parvekkeelle. Pidän parveketta yhteisenä tilana, mutta makuuhuonetta yksityistilana, jonka kautta ei kuljeta partsille. Joissakin asunnoissa oli erittäin voimakkaita tapetteja tai hyvin tummaapuhuva kokonaisuus. Pidän valosta, aukeasta tilasta ja puhtaan vaaleasta. Parin tunnin kiertelyn jälkeen alkoi sisäinen arkkitehtini herätä ja huomata entistä enemmän suunnittelu epäloogisuutta. Pääsisivät joskus suunnittelemaan yhdessä oikean arkkitehdin kanssa parin sadan neliön taloa.
Paljon positiivisuutta oli myös näkyvillä. Isot terassit olivat upeita. Samoin lasitetut parvekkeet. Tyylikkäitä saunoja löytyi myös paljon. Mutterinmuotoinen talo oli kiinnostava ja rohkea kokonaisuus, jossa yläkertaan oli tehty oma yksiö. Tällaisia omaperäisiä ratkaisuja jäin kaipaamaan. Takan ja saunan hirmuista keräävä talon lämmitysjärjestelmä kuulosti hienolta ja aika yksinkertaiselta ratkaisulta.

Selkeä suosikkini oli kuitenkin Lammin kivitalojen kohde Villa Hesse. Siinä oli runsaasti avaruutta, käytännöllisiä ratkaisuja, kaunista sisustusta ja päällepäätteeksi pihaterassi kankaalla katettua. Hatunnosto suunnittelijoille Tuomo Nakari ja Tiina Vimpari. Onnistunut kokonaisuus. Hinta-arvio 435.000 € ei myöskään ollut messujen kalliimmalla päästä. Myös toinen Lamminenkivilatojen kohde oli hienosti suunniteltu.
Parinkympin lippu ja 8€ pysäköinti-bussilippuun ei ollut mielestäni liikaa. Esillä oli myös muuta rakentamiseen ja sisustamiseen liittyvää tarjontaa ja informaatiota. Mene ja ota kumppanisi mukaan, jos olet yli 20 vuotias. Et kadu !

Skandaali Tangomarkkinoilla

Uskomaton floppi Tangomarkkinoiden järjestelyissä. Mafiamaisella tuomaripelillä valittiin tangon kuninkaallisia. Tuomaristo valitsi lopussa voittajan. Tuomarit olivat samalla tiettyjen laulajien tukihenkilöistä. Puheenjohtajan äänin pudotettiin Heidi Pakarinen loppukilpailuista. Sitten tuomarit äänestivät omiaan, siis ne joilla oli vielä omia tuettavia kisassa, kohti finaalia. Törkeää ja avoimen epäreilua kotinpäinvetoa. Yleisöäänestykset oli unohdettu ja omien suosikkien äänestäminen oli pääosissa. Koko homma oli aivan syvältä. Ääneltään paras laulaja Nino Nyman karsittiin heti. Hänellä ei ollut porukassa tukituomaria. Voittajaksi tuli loppujen lopuksi tuomariarvontojen jälkeen Pekka Mikkola. Ihan ok, muttei mikään karismaattinen hahmo. Tämänkaltainen tankokisa ei kiinnosta suuremmiten. Mukavasti Ylen musiikkiporukkakin on mukana tällaisessa sisäpiiritouhussa. Selkeää katsojien aliarviointia ja poikkeuksellista suomalaisessa tv-viihteessä. Kansan suosikki Suvi Karjulakin sai lemput. Mutta tuomaristo pelasi kortit toisin. Tuomariston puheenjohtajan suojatti oli yllättäen kahden parhaan joukossa, vaikka oli putoamassa. No, tämä on markkinoita, tangomarkkinoita. Markkinavoimat (? mitä lienevät) määräävät, kansa katsoo silmät pyöreänä.

Faith No More: The very best definitive ultimate greatest hits collection

Ostin tämän vanhan levyn. Hieman huumorilta kalskahtavan niminen albumi on hyvä. Selvästi minun musiikkiani. Faith No Morella on paljon erityylistä musiikkia. Pääosin aika rankkaa julistusta. Mutta myös monen genren tuotteita. Tykkäsin edelleen kappaleesta Be Aggressive, mutta myös biisit Kindergarten ja Evidence jäivät päällimmäisenä mielee. Joissakin biiseissä on myös huumoria kuten klassikot Easy ja This guy's in love with you. Voisin jopa lähteä keikalle kuuntelemaan. On se sen verran kalifornialainen sekoitus.

Koira

Minulla on yökylässä koira. Se on entisen perheemme koira ja nimeltään Jasu. Rodultaan koira on Mittelspitz ja väriltään mustanharmaa. Sillä on lyhyet jalat ja aikamoinen karvapehko. Se on minun kaverini. Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Se pitää paikkansa (sorry vaan kaverit). Kaverille voi puhua suoraan ja se ymmärtää yskän. Hyvä kaveri kuuntelee, antaa neuvoja ja on lojaali. Välillä se haukkuu minut, mutta hyvät kaverithan puhuvat totta. Siinä on hyvän ja tavallisen kaverin ero. Koira seuraa minua joka paikkaan. Kohta lähden pihalle ja se seuraa. Kesällä se on varjossa. Se on oikea talvikoira. Talvella koira on pirteämpi. Silloin voi piehtaroida lumessa ja kahlata hangessa. Jos nousen tuolilta, koira nostaa päätänsä katsoo, missä mennään tai minne mennään. Se odottelee vessa ovella, kun käyn tarpeillani. Kun katselen telkkua, maalaan tai luen lehteä, se odottaa. Nyt aterian jälkeen, kun kirjoittelun blogia, se makailee. Se lepäile ja odottelee seuraavaa puuhaa. Se tykkää ulkoilusta, uimisesta ja hyvästä ruuasta. Se yrittää pumpata aina herkkuja ruoanlaitossa. Välillä nakinpalat pyörähtävät leikkuulaudalta pohjattoman vatsaan. Parasta herkkua ovat viineri, sitten muut kakut, jäätelö ja juusto. Eilen saunottiin ja saunan jälkeen syötiin makkaraa. Ettei rupea hiukomaan. Koira tykkää istua autossa ja veneessä. Ehkei se oikeasti tykkää, mutta haluaa olla mukana. Hyvä kaveri on mukana kaikessa. Nyt kun tapaamme harvoin, olemme silti hyvät kaverit. Tajuamme realiteetit. Niiden mukaan eletään, koira ja minä. Toinenkin sanonta pitää paikkansa. Kyllä koira koiran tuntee !

Kaupassa

Kävin kaupassa. Ihmettelin veden hintaa. Puolentoista litran vesipullo maksoi euron. Siis ihan tavallista juomavettä. Samainen pullo maksoi Maltalla Slieman Tower supermarketissa 35 senttiä. Aika paljon vähemmän. Suomi on kallis maa ja siihen olemme tottuneet. Tässä ihmetyttää oikeastaan vesijohto. Maltalla vesijohdoista tulee myös vettä, mutten lähtisi sitä juomaan tai pullottamaan. Toisin on meillä, jossa suihkuvesi ja muu talousvesikin on juomakelpoista. Nythän kannattaisi tehdä bisnestä pullottamalla kraanavettä ja myymällä sitä suomalaisille. Kauas Maltalle sitä ei kannata viedä, vaikka menekki olisi taattu. Mutta meillä se saattaisi kannattaa. Tampereella kuutio vettä maksaa 1,11 €. Räjähtävän koulumatematiikan ansiosta päättelen, että kuutiossa vettä on tuhat litraa. Siitä tulee 666 puolentoistalitran pulloa. Jos vesipullo maksaa 1€ ja pullon hinta (kierrätyspullon) 40 senttiä, jää veden hinnaksi 60 senttiä. Kuutiolta vettä saisi siten 333 €. Tiivistettynä 1,11 € vedellä saisi 333 €. Nyt vain pitäisi saada ihmiset ostamaan tätä vettä. Ripotellaan kuutioon vettä hyppysellinen ruususuolaa ja myydään ruususuola kivennäisvetenä, joka parantaa sairaat ja elvyttää kuolleet. Hinta voisi olla 1,59 €/pullo. Nyt sitten tuloja kertyisikin lähemmäksi 666 €. Mitäs jos alkaisi kerätä sadevettä ? Sehän ei kait maksa mitään. Vai pitääköhän siitä maksaa jokin valtion vero ? Kait sekin on valtion omaisuutta. Voikohan sadevettä juoda ? Siinä taitaa olla valmiiksi mineraaleja. Toisaalta kuutio vesijohtovettä on aika halpaa ja turvallisempaa. Voi vetäytyä vastuusta, jos vesi maistuu kloorilta. On tämä Suomi aika hieno maa loppujen lopuksi. Tuhat litraa juomavettä maksaa euron ja rapiat päälle. Onhan se aika halpaa.

Hei, miksi muuten olen kunnalla töissä ? Minussahan on piilevän yrittäjähenkeä. Toivottavasti kukaan ei lue tätä blogia, jotta voin alkaa nettoamaan tällä kraanavedellä. Mitenkähän olisi tämä poronsarviuutteen ujuttaminen kivennäisveteen tai kuidut, maitohappobakteerit tai Omega 3 rasvahapot. Nehän ovat kaikki ihmisten mielissä terveysvaikutteisia. Entäs mielenterveyteen vaikuttava kivennäisvesi ? Eiköhän tehdä kaupat. Antaa muiden askarrella angrybirdsien kanssa. Minä lähden myymään ihmisille vettä.

(Pahoittelut lukijalle mahdollisesti aiheutunutta päänsärkyä, muuta kipua tai haittaa. Satun olemaan lomalla ja ajatus kulkee levottomasti näin aamupäivällä. Yleensä se on tasaantunut iltaa kohden tai ainakin muuttanut muotoaan. Lopullisesti levottomat ajatukset haihtuvat syksyn pimeyteen ja ensilumeen mennessä. Mahdolliset haitta- ja vahinkoilmoitukset tehdään kirjallisesti valtion yleisten töiden ja asioiden valitustakuuturvalautakunnan asiamiehelle valtion virastojen säädettyinä aukioloaikoina tai aähköisesti muinakin aikoina netissä osoitteessa www.valtionyleistentoidenjaasioidenvalitustakuuturvalautakunta-asiamies.fi)

Suomen korko miinuksella

Suomen kaksivuotinen joukkovelkakirjan korko on painunut miinusmerkkiseksi. Tarkoittaa, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan saadakseen merkitä tätä lainaa. Korko oli 0,005% alle nollan. Jihaa! Bileet pystyyn.

Tästähän voisi tehdä Suomen uuden vientituotteen. Sillä voidaan rahoittaa Kreikan, Espanjan, Irlannin, Italian ja muiden tulevien maiden lainapyynnöt.

Mutta jäitä hattuun. Myös Saksan ja Hollannin vastaavat lainat ovat miinuksella. Eli kuulumme Euroopan vakavaraisiin ja rikkaisiin maihin. Siis Euroopan kermaan. Mikä tässä on röyhistellessä. Kun vielä saisi oman talouden hyvälle tasolle. Toisin sanoen joku maksaisi vähän siitä, että maksan velkani. Meniköhän se nyt näin ?

Harrastuksia sateella

Koska loppuloma näyttää tarjoavan pelkkää sadetta sadepäivän perään, on syytä aloittaa uusia sadeharrastuksia. Onginta tulee tietysti ensimmäisenä mieleen. Sateella syö hyvin ja kalaa tulee. Voisi tehdä myös diilin kalakauppa Nygrenin kanssa ja tehdä hyvät rahat.

Toinen sadepäivän harrastus on viuhahtaminen. Kun heittää kaikki kuteet pois, ei vaatteet ainakaan kastu. Viuhahtajathan ovat sukupuuttoon kuollut ihmislaji, joka haluaa olla esillä keinolla millä hyvänsä. Meitä kaappiviuhantelijoita on kuitenkin paljon. Voi sopia netissä viuhahdusajan ja paikan ja pyrähtää isommalla parvella ihmisten tietoisuuteen.

Laivojen uittaminen puroissa. Sateet jatkuvat ja puroista kasvaa joki ja joesta virta. Kannattaa ostaa oikein kookas paatti, jolla voi samantien seilata Tallinnaan ja Gdanskiin asti. Jos on masto ja purjeet voi säästää bensakuluissa.

Sadepisaroiden laskeminen. Lasketaan vain ilmassa olevat eli maahan putoavat pisarat. Hauska ja hyödyllinen harrastus, jolla lisätään kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, muistia ja laskutaitoa. Voit treenata esimerkiksi laskemalla lukuja peräkkäin. 345.339, 245.340,345.341...Siiskolmesataaneljäkymmentäviisituhattakolmesataakolmekymmentäyhdeksän, kolmesataaneljäkymmentäviisituhattakolmesataaneljäkymmentä...

Sadevesien kerääminen talteen. Tunnettu tosiasiaan on, että sateen jälkeen tulee pouta ja pitkä pouta tuo kuivuuden. Kannattaa varautua kuivuuden varalta keräämällä sadevettä kaikkiin astioihin. Kaikki kiulut ja ämpärit kelpaavat. Keittiöstä löytyy myös kulhoja ja kuppeja. Vanhat saappaat kestävät hyvin vettä, samoin hyllyille kerääntyneet vaaterievut (joita ei raatsi heittää pois). Kun (jos) sadekausi päättyy ja syyskuivuudet alkavat, moni kiittää meikäläistä hyvästä vinkistä.

Timanttien synty

Monet tiedemiehet ajattelevat, että timantit ovat syntyneen kovassa puristuksessa maankuoren sisällä. Tämä pitääkin tavallaan paikkansa, mutta se on kovin järkeen perustuva selitys. Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi asia.

Taiteen näkökulmasta asia meni aivan toisin. Metsästäjä (siis alkumies) oli tavannut maailman ihmeellisemmän olennon (nainen, jolla oli vaaleat hiukset, upea vartalo ja sulokkaat silmät). Hän ei voinut unohtaa kohtaamansa olentoa. Metsästys sujui miten sujui. Ajatukset harhailivat sinne tänne. Monta unetonta yötä kului ulkona istuen ja tähtitaivasta tuijotellen. Sitten metsästäjä näki upean tähden. Hän huomasi rosoinen kiven ja sai ajatuksen. Hän hioi kivestä tähden ja antaisi sen naiselle. Timantista tuli kaikkein kaunein asia heti naisen jälkeen. Metsästäjä antoi timantin naiselle, joka ihastui sekä timanttiin että mieheen. Ja he elivät yhdessä intohimoisesti päivästä päivään toisiaan hoitaen.

Ted Curson

Ikinuori/vanha jazztrumpetisti Ted Curson oli Paapassa. Itse asiassa katselin lehdestä varttia vaille kymmenen, että Ted soittelee Paapassa. Päätin mennä ja olinkin vartin yli kymmenen paikalla. Ted Cursonia säesti tuttu Cool quartet. Fonistina jykevä fonisti Juli Wood. Mentiin aika lailla bluesin tahteja. Melkeinpä liian lepsusti. Molemmat puhaltajat tykkäsivät laulaa ja mikäs siinä. Helppoa klubimusaa vastaanottavalle yleisölle. Välillä vedettiin jopa Liljankukka. Tupa oli täynnä ja touhu upposi väkeen. Musiikillinen anti oli sitten mitä oli.

Cursonin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että vuodesta 1966 asti jatkunut Porin jazzien esiintyminen on uskomaton vetojen veto. Mitä olisi Pori ilman Cursonia ? Kun aika jättää Cursonista, olisi syytä lopettaa myös "jazzit" ! Itse näin herran ensimmäisen kerran vuonna -68. Siinä on uraa ja harrastusta nuoremmille esikuvaksi ja malliksi.

Hevosenmakkara

Kävin Turussa ja vanhassa kauppahallissa. Ostin hevosenmakkaraa. Se on harvinaista "herkkua" ja sitä pitää kokeilla silloin tällöin. Makkara oli väriltään aika ruskeanpunertavaa. Se oli jollakin tavalla suomimakkaran oloista, mutta paksumpaa. Maku oli aika voimakas ja siinä oli jonkinlainen tuulahdus hevosta. Ehkä hevosen jouhien makua. Makkara oli tiivistä ja lihaisaa. Kylmänä syötyä se oli tuhtia tavaraa. En pitänyt sen mausta, mutta maku saattaa olla parempi lämmitettynä mikrossa, paistettua tai uunimakkarana. Odottelen kuitenkin vuoden - pari, ennenkuin kokeilen lämmitettynä. Ei kuulu minun suosikkeihin, vaikka ei siinä sinänsä ollut mitään vikaa.

Samalla kertaa maistelin myös turkulaista herkkua: rusinamakkaraa. Maku oli selvästi maksalaatikon makuista. Puolukkahillo teki terää. Maku oli liian paljon maksalaatikon kaltaista. En tiedä oliko tarkoituskin, mutta minusta rusinan makua olisi saanut olla hieman enemmän. Se oli maukasta ja voisin kyllä syödä heti huomenna maksalaatikkoa makkaran muodossa.

Olen kuitenkin niin manselainen, ettei Tammelan torilta ostettua mustaamakkaraa kepitetä Turun makkaroita. Puhumattakaan Wigrenin ohutlenkistä, maalaismaksamakkarasta tai herkkunakeista. Näin on jämpti !

Sadekausi alkaa

Lyhyen kesän siivittämänä alkavat monsuunisateet. Se on uutta Suomessa, mutta tuttua maailmalla. Sataa joka päivä ja aivan kaatamalla. Ilmaston lämpenemisen myötä myös meidän ilmastomme muuttuu. Keväällä ja syksyllä on poutaa ja kesällä ja talvella sataa. Viime vuosien talvet ovat olleet runsaslumisia. Kesällä on kuumaa ja sateista. Viidakon kasvit alkavat siirtyä tänne pohjolan. Liaanit ja orkideat kasvavat lähirisukossa ja sen myötä tulevat myös apinat, pirajat ja kolibrit. Eukonkannnosta siirrytään krokotiilinkantokisoihin. Suopotkupalloa pelataan jatkossa sukeltamalla suistomaalla. Tulvien varalta Etelä-Suomessa on alettu suunnittelemaan puiden varaan nostettua taloja. Seuraavat asuntomessut järjestetäänkin Pohjanmaan jokiseudulla. Nokia on luopumassa kännykänvalmistamisesta ja aikoo keskittyä vanhaan kunnon kumisaapastuotantoon ja sadetakkeihin. Kate on pieni, mutta sateella välttämätön.

Maalikamerat jalkapalloon

Juurikun oltiin unohtamassa koko jalkapallo, tulee Fifalta jymyuutinen. Maalikamerat sun muut otetaankin käyttöön. Jo alkavana syksynä. Englannin Valioliiga on kiinnostunut ja muutamissa kansainvälisissä turnauksissa kokeillaan uutta tekniikkaa. Kysymys kuuluu: Tuoko objektiivisuus jotain lisäarvoa peliin ? Kyllä ja ei ! Varmasti pelin luonne muuttuu vähemmän dramaattiseksi ja oikeus voittaa. Inhimilliset erehdykset jäävät muihin pelitapahtumiin. Peli muuttuu todellisempaan suuntaan ja sehän on myös hyvä asia. Aika näyttää.

Kaksi vuotta sitten aloitin blogistina. Ensimmäisen kirjoitukseni aihe oli videotuomarit jalkapalloon. Silloin oli hyvin selkeästi tätä kehitystä vastaan ja inhimillisen pelin kannalla. Nyt mielipiteet ovat liudentuneet. Katsotaan nyt tämäkin muutos. Odotettavissa on pinnallisia hetkiä kun kymmentuhatpäinen fanilauma odottaa tuomarin ratkaisua ja toinen osapuoli buuaa tuomion kuultuaan. Niinhän se on lätkässä. Mutta katsotaan nyt sitten miten peli muuttuu. Kyse on vain, ei enempää eikä vähempää, kuin maailman suosituimmasta urheilulajista. Jos jalkapalloväki ympäri maailman kestää tämän, kestän sen minäkin.

TV-keskustelu Jordanialaisittain

Jokinaika sitten nähtiin Kreikan televisiossa kovakourainen keskustelu suorassa lähetyksessä. Jordaniassa pantiin paremmaksi. Toinen poliitikoista heitteli ensi kamaa kaverin päälle ja kaivoi sitten pistoolin esiin. Ei onneksi ampunut. mutta nähtiin taas episodi tosite:stä. Olemmeko me humanisteja tai sivistyneitä. Vastaan tähän tylysti:Emme.

Uimassa

Kävin uimassa. Paikkana kotikentän Peltsun uimaranta eli lampi. Luulisi veden olevan lämmintä, muuta toisin kävi. Vesi oli kohtuullisen kylmää ja virkistävää. Sain oikein sisäisen kylmyyden. Toinen kerta jäi väliin. Koskahan se kesä oikein tulee ?

Euroviisut Malmööseen

Ruotsin joku pääbublikaani (eikun Ruotsissahan keskustellaan asiasta mahdollisimman perusteellisesti ja suurella joukolla) on päättänyt, että Euroviisut pidetään Melmössä. Sehän on eteläruotsin pääkaupunki (Skoonen ainakin) ja puoliksi tanskalainen ruotsalainen kaupunki. No, mikä ettei ! Suomen kannalta Malmö sopii mainiosta ja toivomme tietysti täysiä pisteitä naapureilta. Meillähän on varmasti taas tiukkaa eurokamaa ja viimeisen päälle rankka lavashow (niinkuin aina).

Lou Reed & Metallica: Lulu

Vanha cityurbaani varsi ja runoilija jatkaa Ginspergin Huutoa. Nyt taustalla on maailman superbändi Metallica. Reedin mustaapuhuvat soinnut saavat raskasta syvyyttä ja homma on syvää pohjaluotausta. Kuitenkin jotain puuttuu tästä megalokohtaamisesta. Reedin tahdissa mennään ja taustabändi hoitaa hommansa vähintäänkin kiitettävästi. Koska ostin levyt vasta tänään, ei oikein lopullista tuomiota ole vielä syytä antaa. Mutta kyllä tästä seiskan voi jo antaa eli kannattaa kuunnella.

Northern Governors

Kuvernöörit pistivät tuulemaan Valkeakosken Kirjazzissa. Meno on entistä letkeämpiä ja riffit soivat entistä terävämmin. Parasta antia on bändin puhaltajien yhteissointi. Se on tarkkaa ja tinkimätöntä. Jorma Kalevi Louhivuoren touhuilu orkesterin johtajan roolissa oli rentoa ja hauskaa kommunikaatiota yleisön kanssa. Kuultiin myös pari makoisaa trumpettisooloa. Osmo Ikosen poissaollessa Louhivuori oli vokalisti, kosketinsoittaja Prättälän ja kitaristi Sariolan kanssa. Tämä kolmikko muodostikin bändin kovan ytimen. Tunnin ja vartin setti sujui mutkitta ja soulfunkjazzin merkeissä. Afrikkalaiselle Fela Kutille omistettu biisi Hela Huti oli hauskaa rytmitystä ja tiukkaa poljentoa samassa paketissa. Jos vertaa bändin edelliseen keikkaan Tullikamrin Klubilla, kokemus ja yhteissoitto on parantunut entisestään. Biisit soivat selkeämmin ja yksittäisten muusikoiden taidonnäytteet pääsevät paremmin esille. Petteri Sariola pääsi repimään kitarastaan suolet pellolle, jos sallitaan näin voimakas ilmaus. Jenkkiläistyylinen nykyjazz on tanssittavaa ja innokas yleisö käytti tilaisuuden hyväkseen. Muutenkin fiilis oli korkealla ja bändi pääsi hyvän tunnelman siivittämänä esittelemään omia voimavarojaan. On nautinnollista kuunnella soittajia, joiden taitotaso ja rentous viestittää yleisölle musiikissa sen kaikkein nautinnollisemman. Tässä meiltä teille, olkaa hyvä. Tehdään se yhdessä.

Kirjazz Valkeakoskella

Huomenna lauantaina rävähtää jazz raikamaan Valkeakoskella, kun maamme ylpeys The Northern Governors panee tuulemaan. Paikkana on vanha tunnettu tanssilava Kirjaksen lava. Bändi soittelee kymmenen jälkeen. Järjestelyistä vastaa Työväen Musiikkitapahtuma. Pian bändia kuullaan myös Porissa sillä  kuvernöörit pelaavat  Norah Jonesin päätähdittämässä sunnuntaikonsertissa.

Lämmintä ilmaa, olkaa hyvä !

Onnistuimme tuomaan ripauksen lämmintä ilmaa Maltalta. Mittari kohoaa hellerajan yläpuolelle ainakin tänään ja huomenna. Sunnuntaina alkaa sitten sataa ja loppuviikon säätä ei osaa ennustaa. Nyt shortsit ja simmarit jalkaan ja beachille. Peltsun nurmikko odottaa. Tänään ei muistella menneen talven lumia vaan grillataan, chillataan ja muuten vaan ladataan. On se niin herkkua tämä aurinko, lämpö ja veden liplatus.

Areva sai TVOlta kynää

Areva ilmoittaa saavansa Teollisuuden Voimalta 125 milliä rahaa. Sitä se varmaan tarvitseekin, koska voimalatyöt ovat raskaasti myöhässä. Piti olla valmiina 3 vuotta sitte, vaan ei ole vieläkään. Oletettavasti TVOn vika. Kohta kuullaan lisää. Oikeutta istutaan edelleen ja korvausvaatimukset ovat miljardiluokkaa.

On tämä uskomatonta touhua. Kun miehet pelaa siinä ei pojat pysy mukana.

Sellaisena kuin sinä minut halusit

Vanha suomalainen leffa kertoo traagisen rakkaustarinan naisesta, joka rakastuu seiloriin, saa lapsen, saa turvan rikkaaseen miehestä ja niin edessäni. Kovaa tarinaa, jos sen muuttaa nykyaikaan. Kiinnostava yksityiskohta on kuitenkin pieni musiikillinen pala. Siinähän soi Jane Birkinin kappale Jean B. Tämä on kuitenkin Chopinin säveltämä Prelud in E minur opus 28 nro 8. Kyse on Teuvo Tulion vuonna 1944 tekemästä elokuvasta. Silloin ei kaihdettu vaikeita ongelmia. Partio-aatekin On draamassa mukana ja kasvanut lapsi saa nähdä elämän varjot. Kaikki muukin on rankkaa. Ohjaaja jaksaa raahautua dramasta toiseen. Pateettisuutta riittää ajan hengen mukaan. " Anna minun pitää huolta teistä", sanoo isä ja ottaa vastuun lapsesta . Äiti jättäytynyt ja lopulta alkaa aktivointia nuorten naisten pelastaja satamassa. "Haluatko tulla minun kaltaisekseni". Tulio oli kova jätkä. Armoa ei annettu. Toivoa ei elätelty.

Keihäsmiesten valinta

Nyt on noussut kopua keihäsmiesten valinnasta. Vastapuolta SUL ja Olympiakomitea. Kuten sanoin aiemmin matkalle mukaan Mannio ja Wirkkala. Muut eivät ole tehneet näyttöjä. Johtajille (mahdollisimman suuri joukkue) menolippu Lontooseen. Selvästi yritetään kiinnittää huomio epäolennaisuuksiin. Koko yleisurheilu rämpii rähmällään ja johto jauhaa joutavuuksista. Yritysmaailmassa muutoksiin olisi reagoitu. Tai sitten tulee kenkää. Valtion rahoittamista urheilujärjestelmässä toimii palomuuri. Rahaa tulee veronmaksajilta ja tulosta tehdään höpöttämällä valintaperusteista mediassa. Potkuja persuuksille. Uusia kasvoja johtoon. Kyllä ne olennaisuudet alkavat sitten löytyä.

Rabbit

Söin Maltalla jänistä. Se oli aika hyvää. Rabbit on Maltan kansallisruokaa. Maku muistutti hieman kanaa riistan maulla lisättynä. Jänistä oli kypsennettu viinillä ja valkosipulilla maustettuilla lämmöllä. Hyvää oli myös tuoreet katkaravut, joita nautittiin useampana päivänä. Miekkakala ja mustekala maistuivat juuri siltä miltä voi kuvitella: kalasta ja musteelta. Annokset ovat kiitettävän suuria ja maku yleensä suomalaista. Siis mautonta. Erityisen hyvää ruoka on kuitenkin kuutamolla. Varsinkin täyden kuun aikaan. silloin maistuu rabbit.

Autovero

Trafi eli liikennevirasto (onkohan se oikea tulkinta?) on kämminyt 33.000 autoilijan veroliput. Autot ovat olleet käyttökiellossa, koska autoilijat eivät ole omatoimisesti maksaneet ajoneuvoveroa. Nyt virhe on huomattu ja asianosaisille lähetetty veroliput uusilla päiväyksillä. Lakiin on tullut hauska porsaanreikä, koska se velvoittaa autoilijan maksamaan veron, ellei ole saanut verolippua.

Muistelen, etten ole saanut lippua enkä maksanut veroa. Voi olla, että olen. Elämääni on kuitenkin kuulunut muutakin kuin ajoneuvoverolipunmaksamista. Siinä mielessä tuntuu kohtuuttomalta ajatella, että vastuu on minulla. Ymmärrän lainsäätäjän perimmäisen tarkoituksen. Autoilija ei voi kiertää vastuutaan, vaikkei lippu olisikaan tullut postiluukusta. Toisin sanoen autoilija ei voi heittäytyä tietämättömäksi ja vedota osoitteenmuutoksen tai muuhun syyhyn jättää vero maksamatta. Minun kohdalla asia on vain juuri niinkuin kerroin. En tiedä olenko maksanut vai en ja nyt odottelen verolipun saapumista. Muistelen, että joku aika sitten, olisiko vuosi, ajoneuvoveron peruste muuttui päästöpohjaiseksi. Hyvä asia. Kun minulla on äärimmäisen pieni auto, verokin on miniatyyriluokkaa. Mutta nyt en tiedä olenko lainrikkoja ja ajelen käyttökieltoisella autolla vai olenko kunnon kansalainen ja ajelen verotmaksetulla, laillisella kaaralla.

EM-jalkapalloa

Hyvät uutiset: Espanja voitti !
Huonot uutiset: Espanja voitti !

Ei mitään uutta auringon (jalkapallon) alla !

Matkatavarat hukassa

Runtuu hieman oudolta tulla kotiin kädessä muovikassi, jossa tuliaisviinipullo. Muut Matkatavarat eivät tulleet mukana. Tämä on kolmas kerta parin vuoden sisällä. Epäilen syytä. Amsterdamissa oli kaksi tuntia vaihtoaikaa. Uskon niiden löytäneet oikean koneen siellä. Helsingissä kone tuli Terminaali 1:eken, vaikka piti tulla 2:teen. Matkatavarat piti kuitenkin noutaa 2A:sta. Näyttötaulut ohjasivat sinne, muttei laukkuja näkynyt. Puolenkymmentä muuta matkustajaa koki saman. Odottelen jännityksellä puhelimen soimista. Kun laukut olivat vielä kumppanin nimissä, odottelen todella otsa rypyssä. Hän asuu Lahdessa ja minä täällä Mansessa. Katsellaan ja odotellaan. Kuvasimme laukkujen ulkoasun, mutta epäilyttää. Mietiskelen jo tavaroideni arvoa. Myös koko korvausprosessin kulkua. Siinä tapauksessa, että matkatavarat ovat paremmassa tallessa honolulussa.

Yleisurheilun olympiajoukkue

Nyt on helppo valita Suomen yleisurheilujoukkue Lontoon olympialaisiin. EM-kisat osoittivat tason. Ehdotan, että Lontooseen lähtee kaksi keihäänheittäjä: Mannio ja Wirkkala. Lisäksi lähetetään yksi heittovalmentaja. Muut paikat (n. 30) annetaan yleisurheilujohtajille. Heille annetaan menoliput.

Selviytyminen

Elamasta voi selvita hengissa, jos on vetta ja ilmastointi. Kuumassa maassa kaksi perusprinsiippia ovat nama kaksi. Ilman vetta ei selvia. Samoin viilentaminen on elinehto. Niihin on panostettava,. Silloin voi selvita. Ainakin seuraavaan hetkeen. Vetta kuluu muutamia litroja paivassa. Nukkuminen edellyttaa viilea huonetta.  Kun katselee telkusta yleisurheilun kisoja Helsingista muistaa toisenlaisen elaman. Suomessa ollaan toppatakit ja sateenvarjot suojana. Taalla ei ole samanlaista tarvetta. Vilvoittva sade voisi tehda nannaa. Huone on ilmastoinnista huomimatta niin kostea, etta kaikki vaatteet ovat nihkeita. Ne kuivuvat vain auringossa. Taidan menna aurinkoon, koska kohta se on ohi ja arki palaa (ihohan on jo palanut).

Auringon paahde

Olen aina nauttinut auringonotosta. Nyt tuntuu, etten jaksa olla niin paljon auringossa. Olenkohan tullut vanhaksi ?  Kahdestatoista kolmeen on aika kova grillauskeli. Aurinko paistaa lakkaamatta pilvettomaäta taivaalta. Reilu viikko on jatkunut samanlaisena. Asteita on varjossa hieman yli kolmekymppia. Merelta tuulee hotellin katolle vaisusti. Tama on oikeaa ihmislihan grillaamista. Vettä on juotava. Ihoa on rasvattava. Hattu on oltava suojana. Siis oikeasti. Muuten tulee noutaja. Ellei sitten satu olemaan blondi kainalossa. silloin selviää missä tahansa.

Ilotulitusta

Maltalla on tapana juhlia eri lylien suojelupyhimyksia. Juhlia on  kesalla. Siihen kuuluu ohjelmaa ja ilotulitis. Sliemassa on juhlittu perjantaina ja lauantaina omaa pyhimysta. Raketteja lauottiin jo launataina puoliltapaivin. Ilalla jatkettiin. Jostain syysta raketteja ;lauotaan yhdesta p[aikkaa koko illan. Mista riittaa rahaa ?  Ehka raketit ovat halpoja. Upeita ja moniportaisia valokaaria ja tahtisateita.  Slieman torvisoittokunta soitti sataman puistossa erilaista musaa. Kuultiin perinteista torvimusiikkia, elokuvamusiikkia ja Abbaa. Lakeiselta Manoel saarelta ammuttiin samanaikaisesti raketteja. Kovapanosammuntaa. Paikka oli maukas koska raketit pitivat hillitonta metelia. Ihmiset eivat tuntuneet kiinnittavan suuremmin huomiota.  Nelisensataa, siististi pukeutunutta sliemalaista kuunteli hartain ilmein viidenkymmenen soittajan puuhailua. Italialaisia kapellimestareita  kavi johtamassa karsivallisesti bandia. Tunnelma oli jotenkin meksikolaista, paitsi rauhallisempaa (en ole ollut Meksikossa koskaan, joten tama on arvailua). Hauskaa oli kait kaikilla. Itse menin nukkumaan. (oikeasti menin hoitamaan blondiani, jonka jalka oli paketissa)