Carl Haglund on esittänyt Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Molemmissa maissa on kohtuullisen suuri vastenmielisyys Natoa kohtaan. Taustalla on myös vuosisatoja sitten ollut yhteinen historia. Mutta onko tässä mitään järkeä ? Miksi tällaista yhteistyötä haetaan, kun maamme intressit ovat kuitenkin aika erilaiset ? Toimituksen tutkivan journalistiikan pojat palkkasivat Mata Harin tutustumaan herra Haglundin ajatuksiin, elämään ja arkoihin paikkoihin. Asiasta on valmistunut vielä vahvistamaton raportti, joka on täysin salainen. Koska puolustusministeriö rahoitti salaisen tutkimuksen kustannukset, on tutkimus tarkoitettu vain pienelle sisäpiirille. Käytännössä siis eduskunnan puolustusvaliokunnalle, sisä- ja ulko- ja puolustusministeriön virkamiehille, suojelupoliisin, sotilaspoliisin, liikennepoliisin ja passipoliisin yksiköille, rajavartiolaitokselle, valtioneuvoston virkamiehille, hallitukselle, eduskunnalle, puolustusvoimien esikunnalle, kenraalikunnalle, maanpuolustuskorkeakoululle ja armeijan tiedusteluyksikölle. Ja tietenkin blogimme kirjoittajille. Tässä salainen raportti. Älkää kertoko kenellekään.
Mata Harin raportti
"Carl Haglundin perimmäinen tarkoitus on hyvä. Maailman rauha. Siitähän ovat haaveilleet mm. Gandhi, Luther King, Mandela, Palme, Lennon ja Ahtisaari, saamatta kuitenkaan toteutettua itse asiaa. Haglund itse haluaa saada sen aikaan. Se toteutuu, jos hänet valitaan Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien ylipäälliköksi. Siviipalvelusmiehelle tämä lienee sinänsä helppo nakki, sillä Haglundilla ei ole ollut mitään tekemistä kummankaan armeijan kanssa. Puolueettomuuspolitiikan kannalta tästä on pelkästään hyötyä. Asiaan liittyy kuitenkin pieni pulma. Suomessa armeijan ylipäällikkö on presidentti. Nyt olisikin syytä miettiä pitäisikö Suomesta tehdä kuningaskunta ja huutaa Haglund kuninkaaksi. Tällöin Ruotsi voisi liittyä Suomen kuningaskuntaan ja Haglund olisi yhteinen kunkku. Toinen tie olisi Haglundin valinta pressaksi Suomen seuraavissa vaaleissa ja Ruotsin muuttaminen tasavallaksi. Tiedetään, että kuningas Kalle Kustaa ei nauti järin suurta arvostusta naapurimaassa. Haglund voisi valituttaa itsensä myöhemmin Ruotsin tasavallan presidentivaalissa presidentiksi ja näin toimia kahden eri maan puolustusvoimien ylipäällikkönä. Varsinaisesti armeijoita ei näin tarvitsisi lainkaan yhdistää. Tunnettu tosiasiahan on, että Suomen armeijan kantahenkilökunnan piirissä ei katsota hyvällä Ruotsin armeijan "keveitä" toimintatapoja ja keskustelevaa strategiaa. Suomen pojat eivät tutkimusten mukaan saa nukuttua samoissa hetekoissa ruotsalaisten poikien kanssa. Ainoa pulma asiassa onkin se, kuka tekee aloitteen ? Haglund itse on jo ollut aloitteellinen. Kymmenen taalan kysymys kuuluu: Kuka ottaa tästä ehdotuksesta kopin, Suomi vai Ruotsi ?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti