Veden liplatus

Kesän ja loman keskellä alkavat ajatukset siirtyä filosofian suuntaan. Kuuntelen laineiden liplatusta Saimaan rannalla ja ihmettelen ääntä. Laineet hoitavat hommaansa tasaisen epätasaisesti. Ääni on harmooniselta kuulostavaa, muuta tarkasti kuuntelemalla huomaa epäharmonian. Homma panee ihmettelemään laineiden loputonta hommaa. Ei tupakkitaukoja, kahvitunteja tai kesälomaa. Tasainen liplatus laulaa rantakiviin. Välillä joku ääni on hieman kovenpi kauempana välillä lähempänä. Laineet pitävät pientä kisaa kovemmasta äänestä. Josku ohiajava moottorivene tuo vihollisen allot kehiin, mutta ne eivät jaksa kauan solista. Laineet ottavat rannan omakseen ja tahkoavat loputonta lauluaan pienin muutoksin. Vesimassojen pinnalla on pientä elämää, joka kaikuu rantaan. Ainoa ääni kaikuu veden pinnalla. Tässäkö on elämän tarkoitus ? Elämän loputon liplatus.