Olen Seinäjoella. Pohjalainen tai Etelä-Pohjalainen mielenlaatu on vahva ja varustettu runsaalla itsetunnolla. Olen oppinut, että etäisyydet ovat erilaiset kun meillä Mansessa. Täällä kilometri on pitkä matka. Kilometri keskustasta on periferiaa. Autolla pitää päästä oven eteen.
Jotain salaperäistä liittyy Seinäjokeen. Tero Pikämäki ja O-P Karjalainen ovat täältä. Molemmat heittävät pitkälle. Haluavatko seinäjokiset heittää kepin/lekan/meidät mahdollisimman kauas. Vai haluavatko seinäjokiset uhota ja tehdä suurta numeroa itsestään ?
Rytmikorjaamo on paikallisten bändien, yrittäjien ja katsojien/kuuntelijoiden estraadi. Ovatko seinäjokiset tavallista huonommalla rytmiikalla varustettuja, kun rytmiä pitää korjata ihan näin suurella keskuksella. Oli niin tai näin, rytmissä löytyy ja Provinssirock on elossa.
Lyhyen oleskelun perusteella Seinäjoella voi asua ja elää ihan hyvin. Vaikka täällä maan pieni kohoutuma on nimeltään mäki ja isompi kohoutuma vuori, ovat seinäjokiset pääosin mukavia ihmisiä. Sitä paitsi Itikka tekee maallemme makkaraa, joka on elämämme eräs perusedellytys.
Päätän raporttini Seinäjoeltä ja palaan Suomen kiinnostavimpaan kaupunkiin (jossa syön mustaa makkaraa ja katselen hallissa jääkiekkoa heti tänään, sillä Ilves ja Tappara jatkavat kiistaansa jäähallin päällikkyydestä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti