Hiihdon entinen päävalmentaja on lähtenyt avautumaan. Hänestä tehty dokumentti kertoilee viime vuosikymmenien tapahtumia miehen omasta näkökulmasta. Mitään uutta ei tule esiin. Vähäsöyrinki ei halua paljastaa mitään. Siihen on syynä se, etteivät muutkaan kerro totuuksia. "Toppatakkiväen pitäisi taata, että kaikki kisaan lähtijät ovat samalla viivalla". "Menneiden kaivelulla ei saavuteta mitään". Vähäsöyrinki on katkera kohtalokseen. Hän tä ei päästetä enää edes Lahden Hiihtoseuran makkaranmyyjäksi. Oma poika Eetu on nouseva yhdistetyn voima. Välillä muistellaan historiaa yhdessä Paavo M. Petäjäniemi kanssa. Herkkiä hetkiä koetaan Mika Myllylän haudalla.
Vähäsöyrinki on puolensa valinnut. Katkeruus on vähentynyt STT:n ex-päätoimittajan keskustelujen kautta. Myös terapia on auttanut. Kaikesta näkee, että tässä on mies joka on antanut elämänsä hiihdolle ja palkkana on katkeruus ja häpeä. Sinnikkäästi pysytään omien joukossa ja siihen kuuluu hiljaisuus. Kari-Pekka Kyröstä ei puhuta sanaakaan. Hän lienee porukan petturi.
Suuren yleisön käsitys hiihdosta ja dopingista ei saa kaivattua vastauksia. Pikemmin vahvistetaan maallikkojen kantaa, että pyykkiin pesuun ei olla vieläkään valmiina. Ehkä jotkut paljastavat lisää, mutta päätekijän pysyvät vaiti. Se on vaikenemisen laki. Omerta. Porukkaa ei petetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti